Olen ollut kummallisen kirjoittamisjumituksen kourissa jo useampia kuukausia, mutta jotain mainostettavaa on silti kertynyt: novellini “Kivisydän” ilmestyi hauskassa Muistojemme Viistokatu -antologiassa (Kustantamo Helmivyö), ja Osuuskumman kunnianhimoisen pitkään muhittama tekoälyantologia Ei aivan ihmisiä – novelleja tulevaisuuden älyistä näki viimein päivänvalon.
Ylen Jussi Mankkinen kirjoitti scifi-novellikokoelmamme tiimoilta monipuolisen haastattelukokonaisuuden, jossa myös minä pääsin kertomaan oman “Umpu”-novellini taustasta ja tekoälyhoivakotipohdinnoistani.
Kouluun palaamiseni oli suhteellisen raskasta sekavaksi jääneen apurahakauteni jälkeen, mutta enköhän pääse vielä jossain kohtaa kunnolla kirjoittamaan – ainakin sitten yo-kirjoitussesongin jälkeen. Haaveeni on siirtää työskentelyn painopiste vihdoin selkeästi opettajuuden puolelta kirjailijuuden suuntaan.
Talvi on ollut tänä vuonna kaunis, sillä pakkasta ja lunta on riittänyt. Muutimme joulukuun lopussa Tampereelle hienojen ulkoilumaastojen äärelle. Pyynikin kuuraiset puut ja Pyhäjärven maisemat ovat tuottaneet koronavaara-ankeuden keskelle runsaasti hyvää mieltä (kuvat perheenjäsenieni ottamia).
Taru Kumara-Moisio 