Minulla oli kesäkuun työhuone Tahmelan huvilan ihastuttavassa yläkerrassa, ja vaikka en saanut kirjoitettua niin paljon kuin halusin (etukäteen tuli asetettua liian kovat tavoitteet), nautin miljööstä hyvin paljon. Tuli uitua ja tunnelmoitua huvilassa, niin sisällä kuin ulkona. Yhden yönkin vietin siellä, kun halusin kokeilla, uskallanko nukkua yksin vanhassa narisevassa talossa lapsuuden pelkotilojen jälkeen. Hyvin nukuin, ei ollut ongelmaa, mielikuvitukseni pysyi kurissa ja talo hönki vain ystävällisiä kuiskauksia korviini. Heinäkuussa pääsin toisen työhuonekirjailijan, Anne Kovalaisen, kanssa Soriseva harju -podcastiin kuvailemaan Tahmelan huvilaa työskentelypaikkana ja pohtimaan dystopioita ja utopioita – kuunnelkaapa, millaisia ajatuksia ja jatkosuunnitelmia huvila herätti meissä kirjailijoina. Eläköön taide-elämysten moninaisuus, erilaiset kulttuurimuodot ja vapaa dialogi; niitä ei saa uhata mikään.
*
Kesäni kirjallinen kohokohta oli reissu Euroconiin Uppsalaan. Sain matkaa varten KIDE-kohdeapurahan, kiitokset kirjallisuuden edistämiskeskukselle! Eurocon-tapahtumasta jäi huikea muisto, sillä tarjolla oli niin paljon kiehtovia juttuja (oih Uppsalan kadut, kirkot ja museot, voih Euroconin hauskat ja pohdiskeluttavat ohjelmanumerot) ja ylitin itseni paneelissa puhumalla rauhallisesti englanniksi surullisista asioista, esimerkiksi vanhempieni kuolemien vaikutuksista kirjoittamiseeni, vaikka tapanani on hyvässä ja pahassa kääntää asiat nopeasti naurun puolelle:
“Sorrow and speculative fiction – Ways of healing a trauma and reinforcing resilience: How can speculative fiction handle sorrow and trauma, namely the traces and scars of conflict? What kind of stories can be told about healing, after something has been permanently shattered, or vanished? Four Finnish authors get together to discuss how they tell stories about conflict and death, and what new things can grow from sadness and loss. Hope, resilience – or something with horns, scales, cogwheels and black bones?” – Magdalena Hai, Jenny Kangasvuo, Taru Kumara-Moisio & J.S. Meresmaa
Parasta Euroconissa olivat Konflikt-teemaan liittyvien ajankohtaisten puheenvuorojen lisäksi kaikki kohtaamiset, niin tuttujen fantasiakirjallisuuden ystävien kuin uusien tuttavuuksienkin (mm. Tanskasta, Hollannista, Islannista!) kesken. Oli helppo löytää yhteistä puhuttavaa. Saimme myös yhtenä iltana juhlistettua My Finnish Taniwhaa, mikä oli hauskaa. Osuuskumma painatti teoksesta juuri paperiversioita, aiemminhan Taniwha-romaanini englanninkielisestä käännöksestä (kääntäjä Christina Saarinen) oli saatavilla vain e-kirjaversio. Julkaisuista vielä lisäsananen: jaoimme Euroconissa tuoretta Pretty Weird -lehteä, joka esittelee kuuden kotimaisen spefikirjailijan tuotantoa englanniksi. Oli huippua päästä julkaisuun mukaan kirjailijaesittelyn sekä My Finnish Taniwhan näyteluvun kautta.
Tack så mycket, alla vänner från Eurocon i Uppsala!
*
Ja niin, kävin kesän aikana myös Finnconissa osuuskummailemassa (vaikka surin siinä kohtaa raskaasti Miki Liukkosen kuolemaa ja pohdiskelin paljon mielenterveysasioita) sekä Mäntän Pekilossa juontamassa Pirkkalaiskirjailijoiden Kirjallisuus performanssina: Sanataide rikkoo rajoja -klubi-illan. Jälkimmäinen toteutettiin Operaatio Pirkanmaan tukemana (osana Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat -klubisarjaa, jolla juhlistetaan kirjallisuusyhdistyksemme 80-vuotista taivalta) ja yhteistyössä Mäntän Kuvataideviikkojen kanssa. Vetämäni yleisöä osallistava performanssi sujui hyvin. Työstän varmasti tulevaisuudessa lisää vastaavanlaisia, eriteemaisia performansseja, jäi sen verran innostunut olo taas tästä yhteisöllisestä taidemuodosta.
*
Loppuun vielä tuore kehu Tenhon maailmasta. Pulmu Kailamon kanssa kirjoittamani ysäriromaani oli nostettu heinäkuussa uudestaan Kulttuuritoimitus.fi:n Parasta juuri nyt -palstalle (Erkki Kiviniemi, 7.7.2023). “Proosateoksena Tenho on parivaljakolta melkoinen saavutus”, romaanistamme todetaan yhteiskirjoittamistamme ylistäen: “On lähes vaikea uskoa, ettei kirjoittaja ole yksi, sillä tarinalla, joka hyppii 1990-luvun lopun ja vuoden 2016 väliä, tuntuu olevan oma sielullinen pohja.” Olemme Pulmun kanssa otettuja tästä viehkosta ilmaisusta!
Taru Kumara-Moisio 