Helsingin Kirjamessut takana ja pää pyörällä. Hyvin meni kumminkin, lempeästi suorastaan. Tekoäly kirjallisuudessa -paneeliamme oli seuraamassa paljon yleisöä, ja mielestäni saimme Mikko Rauhalan ja Piia Leinon kanssa käsiteltyä teemaa moniulotteisesti niin uhkien kuin mahdollisuuksienkin kautta.
Kirjallisen ohjelman lisäksi keskityin mielipuolisen intoilevana markkinointiin: kävin höyryämässä sekä Osuuskumman pöydän ääressä että Enostone Kustannuksen osastolla, jossa esittelimme Pulmu Kailamon kanssa ensi vuonna julkaistavaa yhteisromaaniamme ja yritimme epätoivoisesti keksiä sille nimeä, sillä työnimet – joita niitäkin on ollut monia – eivät enää tunnu tarpeeksi teosta kuvaavilta.
Messuilun päätteeksi ostin itsekin kassillisen kirjoja, muun muassa upeakantisen, Asko Künnapin kirjoittaman ja Hannu Oittisen suomentaman runokokoelman Pallosalama koputtaa tullessaan sekä tuoreen Aurinkosydän: kaikuja paremmista tulevaisuuksista -novelliantologian, joka luo kiehtovasti uskoa siihen, että “haastavankin kotelovaiheen jälkeen koittaa vielä ihmiskunnan perhosaika”. Ihanaa, että kirjoja tehdään, myydään, ostetaan – ja että messuja voidaan järjestää muutenkin kuin etäillen, oikein lähikontaktissa ja rönsyilevin dialogein.
Kotiin päästyäni kykenin makaamaan matolla hoitokoiraa hellien (olen ehkä päässyt vihdoin yli muinaisesta koiratraumastani), kaikki muu tuntui liialta.
Taru Kumara-Moisio 