Syksy on mennyt tuottajan töitä tehdessä Pirkkalaiskirjailijat-yhdistykselle. Tänä vuonna en ole saanut kirjoittamiseen pitkiä apurahoja, joten taloudellisesti vuosi on ollut minulle vaikea ja kirjoittaminenkin on takunnut. Koiranunta-lastenkirjan julkaiseminen siirtyi harmittavasti ensi vuodelle, ja keskeneräinen aikuisille suunnattu romaanikäsikirjoitus on jumittanut pahasti. Ja huh, tulevaisuuskaan ei näytä hyvältä, kun kirjailijoiden tulotasot näyttävät yhä vain laskevan ja hallitus suunnittelee taiteilijoiden apurahaleikkauksia sekä kirjojen alv-korotuksia.
Kirjoittamisen ja kirjallisuustapahtumien tuottamisen ohessa teen silloin tällöin kevytyrittäjänä opetuksellisia liveroolipelejä, mutta niiden markkinointi on haastavaa. Kuvaan Loki-sivuston artikkelissani “Edularppeja matalalla kynnyksellä ja suurella sydämellä” liveroolipeli-innostustani ja erilaisia edularp-tuokioita, joita olen toteuttanut. Saa ottaa yhteyttä, jos tahtoo tilata larpin! Ja tervetuloa Tahmelan huvilalle 25.11. klo 18 – siellä vedän teekutsuedularpin kaikille huvilan historiasta kiinnostuneille!
Mutta nyt otsikossa lupaamiini juhliin: Pirkkalaiskirjailijat on Suomen vanhin maakunnallinen kirjailijayhdistys (perustettu syksyllä 1943), itselleni rakas pirkanmaalaisten kirjailijoiden yhdysside – nykyajassa vahvana elävä sekä toisaalta historiallisesti Väinö Linnan, Eeva-Liisa Mannerin, Lauri Viidan, Mirkka Rekolan ja Kirsi Kunnaksen kaltaisten jättiläisten henkistä perintöä kantava arvokas verkosto. Yhdistyksen 80-vuotisjuhlaa on vietetty jo pitkin vuotta Operaatio Pirkanmaan tukeman “Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat” -klubisarjan tilaisuuksissa (organisoin tuottajana seuraavaa Ylöjärvelle Leija-kirjastoon 7.11. teemalla “Pirkanmaalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus eilen ja tänään”), mutta viime perjantaina meillä oli virallinen juhla Raatihuoneella ja jatkot Laternassa. Raatihuoneella jaoimme juhlinnan aikana arvostetun Alex Matson -palkinnon J.K. Ihalaiselle, joka tunnetaan omaäänisyydestään. Palkinnon perusteluissa todettiin, että Jysky on merkittävä rakenteiden luoja: hänelle runous on myös ruohonjuurta, rihmastoituvaa, yhteisöllistä ja aktiivista toimintaa. Isot onnittelut yhdistyksellemme ja Jyskylle!
Juhlien jälkeen olen lähinnä toipunut syksyn järjestelystressistä ja omista mielenliikutuksistani. Esitin juhlissa pienen performanssin Aili Somersalona, Mestaritontun luojana (Somersalo oli yhdistyksen ensimmäinen varapuheenjohtaja aikoinaan). Onnistuin juhlaviikonloppuna dissosioimaan mielessäni monta aikakautta päällekkäin, eläviä ja kuolleita ihmisiä lomittain, Mirkka Rekolan henkeä ja vaikka mitä, huimaa mielikuvituksen juhlaa, kevyttä ja raskasta yhtä aikaa. Nyt menee aikaa palautumiseen. Rauhallista syksyn jatkoa kaikille!
Kuva: Saara Metsäranta / Pirkkalaiskirjailijat
Taru Kumara-Moisio 