Tenho-romaanin ysärihenkiset julkkarijuhlat Telakalla olivat minulle tunteiden vuoristorataa: naurua, itkua, liikuttavaa haikailua, halauksia, asiallista keskustelua, inttämistä ja yhteisymmärrystä. Kiitos kaikille hetkessä mukana eläneille! Join hiukan liikaa ja kaduin sanomisiani seuraavana päivänä rappioalkoholistin liioittelevissa tunnelmissa, mutta lopulta mieleeni nousi kuitenkin päällimmäiseksi puhdas ilo romaanin valmistumisesta ja siitä, että vieraat kokivat Tenhon tärkeäksi – kirja oli syy tulla mukaan yhteiseen juhlaan, jakamaan yhdessä ajatuksia maailmanmenosta kaikessa kauneudessaan ja järkyttävyydessään sekä tietysti fiilistelemään erilaisia ysärimuistoja. Pulmulle ja minulle yhteiskirjalla on luonnollisesti vielä erityinen merkitys ystävyytemme sinettinä.
***
Tenhosta on tullut jo yllättävänkin runsaasti lukijapalautteita, lähinnä tietysti tutuilta tässä vaiheessa. Romaania on kehuttu erityisesti sekä ajankuvan että tyylin eloisuudesta. Muun muassa kirjailija ja sanataideohjaaja Satu Lepistö luki teoksen yhdessä yössä:
“Kirjajulkkareiden jälkeen jäin lukemaan Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision yhdessä kirjoittamaa kirjaa Tenho. Loppuunhan se oli luettava, ja pääteasemalle päästyä jäi keveä ja hyvä olo. Yhdeksänkymmentäluku ja Tampere ja nuoruus soivat teoksessa tavanomaista rehellisemmänoloisina ja tuttuina. Sattumalta kirjaan oli valittu minulle tuttuja elementtejä Krakovaa, Hervantaa, mutta myös nuoruuden epävarmuutta myöten. Nelikymppinen Kata taas näyttäytyy kasvaneena, mutta sopivalla tavalla aidon keskeneräisenä. Kirjan aikana asiat nitkahtavat tarpeeksi eteenpäin.
Suosittelen lämpimästi. Olen melko kriittinen lukija, kritiikki on osa osaamistani ja välttämättömyys opettamisessa, kirjailijan työssä ja käsiksiä lukiessa, mutta rehellisesti: tätä kirjaa oli nyt vain pakko fiilistellä.”
Samanlainen lukemisen imu korostuu myös Kirsi-Marian Illuusioita-kirjablogin kuvauksessa: “En meinannut malttaa laskea Tenhoa käsistäni. Oli pakko lukea se parissa päivässä, viimeiset sivut valvoen yötä myöten. Se on kertomus ihmissuhteista eri ikävaiheissa, mutta myös nuoren aikuisen itsensä etsimisestä, onnen kaipuusta ja elämänpolusta. Se pohtii mahdollisuutta muutokseen ja sitä, milloin on liian myöhäistä muuttaa valintoja ja muistaa joskus kirkkaana kajastaneet haaveet. Kirja on kirjoitettu hyvin ja oletettavasti myös kustannustoimitettu taitavasti. Se on valmis paketti, jonka osaset on hiottu muodostamaan kiinnostava, jouhevasti etenevä tarina.”
***
Taru Kumara-Moisio 