Oo, sain Taiteen edistämiskeskukselta apurahan kahdeksan kuukauden työskentelyyn – kyllä tuntuu hyvältä. Se on isoin apuraha, jonka olen tähän mennessä saanut. Täällä sitä nyt porskutetaan päätoimisena kirjailijana. Ammattilaisena. Koko ajan kyllä oppii lisää kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta, ja hyvä niin.
Syksyllä julkaistavan nuortenromaanini Taivaanjuuret kansikuva on nyt julkaistu. Pidän sen maanläheisistä väreistä ja dramaattisesta tunnelmasta. Kannen on suunnitellut Sara Kalajanniska. Teos on hopepunk-henkinen seikkailu tulevaisuuden Maassa – ja Marsissakin käydään. Siinä myös rakennetaan jonkinlaista koulutusutopiaa ja pohditaan merkityksellistä elämää. Olen muuten vetämässä utopia-aiheista paneelia Hämärä-kirjallisuustapahtumassa 14.5. Tampereella.
Näin tänään kevään ensimmäisen perhosen, joka sattui olemaan suruvaippa. Kaunis oli. Heti kyllä ajattelin taas lapsuudenperheessäni traagisesti kuolleita koiria, ja kaikkia muitakin joskus tuntemiani kuolleita ja omaa kuolemanpelkoani (jota yritän käsitellä juuri siinä teoksessa johon nyt apurahaa sain), mutta kevät on silti ihmeitä täynnä. Sinivuokkoja ja muurahaisiakin käyskenteli siinä silmieni alla, ihan selvästi liikkuivat kaikki, ei kohmeesta tietoakaan.
Taru Kumara-Moisio 