Tämän syksyn olen pelkästään kirjailija, ajatella. Tuntuu erikoiselta, kun opettajanhommia on kumminkin tullut tehtyä niin monet vuodet. Työkavereiden ajatteleminen tuottaa haikeudenpuuskia, mutta muuten olen päätökseeni tyytyväinen ja tietenkin kiitollinen Taiteen edistämiskeskukselta saamastani kirjastoapurahasta.
Tulevia apurahahakuja en nyt jaksa vielä tuskailla.
Sen sijaan listaan kohokohtia kesän taiteilijaelämästäni:
- Olin ensimmäistä kertaa mukana kesäteatteriproduktiossa ja opin paljon, erityisesti äänien ajamisesta mutta toki ohjaamisestakin – kiitos Ylöjärven museo, Tukkateatteri ja Katri Häti! Parasta oli ilon tuottaminen lapsille, hankalinta aikataulujen kanssa puljaaminen.
- Keskellä kesää osallistuin Tamfan 2021 -verkkotapahtumaan Muistojemme Viistokatu -panelistina. Kirjallisuuskeskustelu rönsyili humoristisen lämminhenkisenä ja tamperelaisen sivistyneenä – jäi hyvä mieli! Haastattelijana toimi Marianna Leikomaa ja muina panelisteina Anni Nupponen ja Vesa Sisättö. Oli iso ilo tavata kuvauksissa edes nämä fantastiset tyypit kasvotusten, vaikka yleisöä ei nähnytkään. Toivottavasti muuten kaikki syksyn kirjamessut eivät peruunnu koronavaaran vuoksi. Harmittaa jo, että Tampereen Työväenkirjallisuuden päivän ohjelma ei toteudu suunnitelmien mukaisesti, olisin nimittäin päässyt haastattelemaan Päivi Alasalmea, Anneli Kantoa ja JP Koskista.
- Allekirjoitimme kustannussopimuksen Pulmu Kailamon kanssa yhteisromaanistamme, joka ilmestyy vuonna 2022 Enostonen kustantamana. Teos on kasvutarina, jossa hengaillaan muun muassa vuosituhannen vaihteen tunnelmissa. Editointihommat etenevät hitaasti, mutta varmasti.
Ja vielä yksi kuvamuisto: työskentelen tällä hetkellä parvekkeella näin kauniissa maisemissa! Vähän on välillä kuuma, mutta ei – tietenkään – sovi valittaa.
Taru Kumara-Moisio 