Haluan nostaa tämän vuoden viimeisen blogipäivityksen tärkeimmäksi asiaksi lukijapalautteet. Olen aina arvostanut kollegoilta saamiani vertaispalautteita keskeneräisistä kässäreistä, mutta omista teoksista on muuten ollut vähän kiusallista jutella tuttujen kesken. Kuluneen vuoden aikana olen tietoisesti opetellut keskustelemaan kiusaantumatta kirjoistani niin puolison, sukulaisten kuin ystävienkin kanssa. Se on kannattanut, ehdottomasti. Olen saanut jatkoideoita ja mielenkiintoisia näkökulmia sekä lähentyneitä ihmissuhteita, kas vain.
Tuorein, oikein mieltä lämmittävä lukijapalaute tuli yhdeksäsluokkalaiselta Anna Särkältä, joka haastatteli minua ennen joulua koulutyötään varten ja luki kaksi teostani. Hän piti kuulemma kovasti Ihmisversojen lähtöasetelmasta, runoista, lopun twististä sekä hahmoista, varsinkin siitä, että henkilöt ovat omilla tavoillaan erityisiä (esim. Nuurin erityisgeeni ja synestesia) mutta sitten kuitenkin tunnistettavia nuoria ongelmineen. Ohessa kuva Annan huolella tekemän kirjailijakansion kannesta (suorastaan liikutuin noista piirroksista, Ihmisversojen ja Maan vetovoiman henkilöhahmojen paljon puhuvista ilmeistä).
Vuosi 2021 on omassa päässäni puuroutunut mm. koronasyistä sekaisin vuoden 2020 kanssa ja ollut lähinnä monenlaisten itsetuntemuspähkäilyjen ja keskeneräisten kässärien parissa tuskailujen aikaa, mutta hei, paljon hyvääkin on tapahtunut. Sain toisen apurahani ja mukavan työhuoneen moneksi kuukaudeksi käyttööni, uskalsin irtisanoutua opettajanvirastani ja jättäytyä vapaaksi kirjailijaksi sekä satunnaiseksi teatteri-ilmaisun/luovan kirjoittamisen opettajaksi ja tulin valituksi Pirkkalaiskirjailijoiden hallitukseen. Aika monessa kirjallisuustapahtumassakin olen ehtinyt korona-ajasta huolimatta käydä, niin haastattelijana, esiintyjänä kuin yleisönäkin. Tuoreimpina mielessä pyörivät joulukuiset Tampereen ensimmäiset Kirjafestarit ja Eeva-Liisa Manner 100 vuotta -tapahtumat. Olin myös novelleillani mukana kahdessa novelliantologiassa ja demonstroin etäedularppausta Itä-Suomen yliopiston DigiErko-opiskelijoille ja -opettajille.
Ensi vuonna julkaistaan Pulmu Kailamon ja minun yhdessä kirjoittama, 90-luvulle sukeltava Tenho-romaani sekä nuortenromaanini Taivaanjuuret (jatko-osa Ihmisversoille). Tiedossa siis julkkarijuhlia ja toivottavasti myös paljon antoisia dialogeja teosten lukijoiden kanssa! Olisipa uusi vuosi sydämellinen ja innostava ihan kaikille.
Taru Kumara-Moisio 