Pikkuruinen reikäkantinen Kaislankuiske-lastenkirja on saapunut painosta! Maljannosto sille, vaikka olen hurjan väsyksissä tuotemerkkikiistasta, jota olemme joutuneet kuvittaja Rimma Erkon kanssa käymään todistaaksemme, että meillä on oikeus käyttää teoksen nimeä, vaikka Aitodeco-yritys toisin väitti. Kiitokset Kirjailijaliitolle ja lukuisille tukijatahoille – olemme saaneet apua tuotemerkkitaistoomme! Mediakin on tarttunut aiheeseen kiitettävästi: Aamulehti uutisoi aiheesta 6.7., Helsingin Sanomat 8.7. ja Yle 9.7.2026. Nimi Kaislankuiske oli todistetusti käytössä meillä ensin. Nysalor-kustannus on tehnyt PRH:lle vastaväitteen eli pyytänyt Aitodecon saaman tavaramerkin kumoamista.
Oikeasti haluaisin puhua itse teoksesta ja ylipäätään lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitystä ei nimittäin voi mitata pelkästään sanavarastoa ja lukutaitoa kehittävänä välineenä. Parhaimmillaan kirjat tarjoavat lapselle turvallisen paikan leikkiä kielellä ja harjoitella mielikuvituksen siivin empatiaa, rohkeutta ja maailman ymmärtämistä. Tarinoiden avulla voidaan kohdata tunteita, tutkia erilaisuutta ja kurkistaa sellaisiin todellisuuksiin, joihin arki ei välttämättä johdata. Juuri siksi lasten- ja nuortenkirjallisuus on edelleen yksi kulttuurimme tärkeimmistä taidemuodoista.
Aikuisten maailmassa puhutaan usein oppimisesta, tavoitteista ja hyödyistä. Lapselle tarina on kuitenkin ennen kaikkea ihmettelyn paikka. Kun mielikuvitus saa lentää, syntyy mahdollisuus nähdä maailma toisin. Samalla rakentuu kyky kuvitella myös toisen ihmisen kokemus. Hyvä lasten- ja nuortenkirjallisuus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan avaa ovia kysymyksille.
Kirjoitan myös aikuisille ja nuorille, mutta juuri lastenkirjat herättävät minut helpoiten eloon, saavat sisäisen lapseni tanssimaan! Tuorein teokseni Kaislankuiske on syntynyt juuri lapsenomaisen ihmettelyn vallassa.
Kuvittaja Rimma Erkon kanssa kävimme teosta tehdessämme syvän intomielisiä keskusteluja niin lähiluonnosta, mittasuhteista kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden näkymisestä kuvituksessa. Syntyi teos, jossa sippurakäppyräiset hoitavat männynkäpyjä ja auttavat niiden siemenet maailmalle. Yksi heistä, utelias ja peloton Määri Muu, tekee jotakin poikkeuksellista. Se tarttuu siemeneen ja lähtee mukaan matkalle, joka vie järvelle ja edelleen vedenalaiseen maailmaan.
Pienen olennon suuri seikkailu muistuttaa, ettei rohkeus tarkoita pelottomuutta vaan halua kurkistaa oman tutun ympäristön ulkopuolelle. Määri Muun matka on samalla tutkimusretki tuntemattomaan ja kertomus siitä, kuinka maailma voi avautua ihmeitä täynnä olevana paikkana.
Kaislankuiskeen kirjoittamisessa hauskinta oli kielellinen leikki. Halusin, että runolliset satusäkeet kutsuvat ääneen lukemiseen ja yhteiseen ihmettelyyn. Lastenkirjallisuus rikastuttaa parhaimmillaan lapsen suhdetta kieleen juuri näin: tarjoamalla sanoja, jotka eivät ainoastaan kuvaa maailmaa vaan myös rakentavat sitä uudelleen. Kieli saa olla yllätyksellistä ja hieman kummallistakin. Mielestäni hyvä lastenkirjallisuus osaa käsitellä vaikeitakin aiheita lempeästi ja tarinan ehdoilla. Se auttaa lasta ymmärtämään, että maailmaan mahtuu monenlaisia tapoja olla oma itsensä.
Rimma Erkon kuvitus täydentää Kaislankuiskeen tarinan maailmaa tavalla, joka tekee siitä sekä merkillisen että kutsuvan. Kuvituksen tehtävä ei ole vain havainnollistaa tekstiä, vaan laajentaa sen merkityksiä. Kuvien kautta lapsi voi löytää yksityiskohtia, tunnelmia ja uusia tarinoita vielä silloinkin, kun sanat ovat jo tulleet luetuiksi. Suuri seikkailu voi alkaa yhdestä siemenestä, yhdestä kysymyksestä tai yhdestä rohkeasta päätöksestä lähteä tutkimaan tuntematonta.
Tehokkaassa digimaailmassamme tarvitsemme kirjoja, jotka uskaltavat olla kummallisia, runollisia ja hitaita. Tarvitsemme kertomuksia, jotka eivät pelkästään viihdytä vaan myös kasvattavat uteliaisuutta ja kykyä kuvitella toisenlaisia maailmoja.
Pidetään huolta siitä, että kirjailijoiden ei tarvitse tulevaisuudessa vastentahtoisesti ostaa teoksiensa nimille tuotemerkkisuojaa, että taiteen kentällä jatkossakin tuemme toisiamme ja että ihan aina puolustamme lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitystä!
Taru Kumara-Moisio 