Month: September 2022

Nuortenromaanini Taivaanjuuret saapui painosta reilu viikko sitten, ja olen jo ehtinyt antamaan sen teemoista haastattelun tulevaan Virke-lehteen. Toivottavasti teos löytää opettajien ja kirjastojen kautta tiensä nuorten käsiin. Ainakin esilukijanuorilta Annalta ja Aavalta sain editointivaiheessa hyvää palautetta: kirjaa on kehuttu mukaansatempaavaksi ja ajatuksia herättäväksi.

***

Kirjamessusesonki odottaa kulman takana. Tässä tulevien messuesiintymisteni päivämääriä:

• Turun Kirjamessut, Fiore-lava, pe 30.9.2022 klo 10.20-10.40: luvassa ysärinostalgiaa ja naisnörttejä, kun minä ja Pulmu Kailamo johdatamme yleisöä Tenhon maailmaan
• Helsingin Kirjamessut, Kallio-lava, la 29.10.2022 klo 10.30-11.00: tiedossa Taivaanjuuret-teoksen pohdiskelua yhdessä Kallion lukiolaisten kanssa
• Tampereen Kirjafestareilla joulukuussa olen mukana sekä Tenhon että Taivaanjuurien kera, mutta niistä annan tarkemmat ohjelmatiedot myöhemmin

Olen sairastanut juuri koronan ja iskiasvaivakin taas ärsyyntyi, joten vointi ei ole ollut paras mahdollinen, mutta yritän nauttia messuiluhuumasta sen verran kuin voin. Ettei menisi liiaksi suorittamiseksi, vaan jäisi myös rentoja muistoja. Teokset ovat sen arvoisia.

Loppuun hassu bookface-kuva Taivaanjuurien sisarteoksesta Ihmisversoista: se on vanha, löytyi yllätyksenä Instagramista, mutta ilahduttaa edelleen – kiitos Myrtsin kirjasto!

Näinkin voi tapahtua, vaikka en olisi uskonut: liikutuin omasta ohjauksestani kyyneliin. 7Mannerta-esitys Tukkateatterilla sai ensi-iltansa viime perjantaina ja lopputuloksesta tuli liikuttavan hieno. Kiitos toiselle ohjaajalle Katri Hätille ja koko työryhmälle mahdollisuudesta päästä mukaan projektiin sekä tietenkin kaikista työtunneista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi! Esitys pohjautuu itselleni rakkaan kirjailijan Eeva-Liisa Mannerin proosaan, mutta näytelmäsovitusten tyyli vaihtelee hauskasti absurdista lyyriseen, kauhusta realismiin. Kunnon haaste ohjaajille siis, seitsemän peräkkäin esitettävää erityyppistä pienoisnäytelmää, joita yhdistää Mannerin henki, surumielisen vino ja soinnikas näkökulma maailmaan.

Ammensin ohjaukseeni sekä ilosta että surusta: äidin kuolemasta, sisarusten välisestä kinastelusta ja rakkaudesta, hassuista haikailuista. Esityksen valmistamisesta tuli tunteikas retki, ja toivon, että se välittyy myös katsojille, saa heidät herkistymään omien muistojensa ääreen. Vähän olin myös stressaantunut ja pettynyt itseeni (miksi en ottanut valosuunnittelua vielä paremmin haltuun), tietysti, mutta se kuulunee prosessiin.

***

Kesän kirjailijakeikat sujuivat mukavasti – niistä löytyy kuvia Instagramin puolelta. Hauskin minun ja Pulmun yhteinen haastattelu taisi olla elokuinen Kirjakävelyllä-podcast – kuunnelkaa, mitä turisemme Anna Paldarin kanssa keskellä ukonilmaa!

Tenho-romaani on saanut julkisuutta myös pohjalaisissa paikallislehdissä Kyrönmaassa ja Pohjankyrössä sekä Kulttuuritoimituksen Parasta juuri nyt -palstalla, jossa Lepe Parviainen mainitsee Tenhon kuvaavan ”tamperelaista 1990-luvun loppupuoliskon opiskelijaelämää sellaisella tarkkuudella, että tuntee kuin tulleensa kotiin sen sivuilla”.

Nörttityttöjen blogissa (kirja-arvion kirjoittanut Riikka Riihiniitty) Tenhoa hehkutetaan kiinnostavaksi, rouheaksi ja elämää syleileväksi tarinaksi itsetunnosta ja itsetuntemuksesta: ”Kata tuli itselleni tarinan aikana läheiseksi ja tutuksi mukavalla tavalla. Tähän vaikutti paljon kirjan kieli, joka oli mukaansatempaavaa, sopivan puhekielistä, sujuvaa ‘irkkiä’ ja kiehtovaa kuvausta. Pidin Katan tavasta kuvata asioita omissa ajatuksissaan.”

Amman lukuhetkessä Tenhoa suositellaan nostalgiannälkään. Kirjagramin puolella nostalgia onkin varmaan yleisin termi, jolla Tenhon lukukokemusta kuvaillaan. Lukijoiden omat ysärimuistot vyöryvät teoksemme siivittäminä esiin, ja hyvä niin, muistot ovat tärkeitä.