Tampereen Kirjafestareiden aika on nyt, juuri tällä viikolla. Esiinnyn yllättävän monta kertaa – onhan tämä vuosi ollut kahden julkaistun teoksen vuosi itselleni. Tervetuloa kuuntelemaan seuraavia juttuja:
- to 1.12. klo 18 esiinnymme Pulmun kanssa Sampolan kirjaston kirjailijavieraina; tapahtuma on osa Metso STUDION tuotantoa ja sitä voi seurata myös verkkotapahtumana Tampereen kanavalta
- la 3.12. klo 13 (tila: Vedessä palaa / Sopraano) olen mukana Pirkkalaiskirjailijoiden tuottamassa “Elämää suuremmat teemat nuortenkirjallisuudessa” -paneelissa Marisha Rasi-Koskisen, Katariina Romppaisen ja Harri István Mäen kanssa
- la 3.12. klo 15.30 (tila: Riffi) avaamme Pulmun kanssa Tenho-romaanin teemoja
- su 4.12. klo 13.30 (tila: Duetto2) olen Matti Ylipiessan haastattelussa Taivaanjuuret-nuortenromaanini tiimoilta
On upeaa, että Tampereella riittää kirjallisuustapahtumia, ja erityisen innoissani olen siitä, että Pirkkalaiskirjailijat Suomen vanhimpana paikallisena kirjailijayhdistyksenä on hurjassa iskussa ja järjestää 80-vuotisen taipaleensa kunniaksi Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat -klubisarjan. Sarja polkaistaan käyntiin Kirjafestareilla ja jatkuu yhdeksällä kirjallisella illalla ensi vuoden puolella. On ilo olla Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsenenä mukana touhussa!
***
Uusimmassa Virke-lehdessä on Outi Ojan kirjoittama juttu Taivaanjuurista ja minusta kirjailijana. Ilahduin tekstin näkemyksellisestä otteesta: “Taivaanjuuret voi avautua lukijalle ensisijaisesti tunteiden kuvaamisen ja kasvattamisen etiikan tutkielmana. Se on siis myös yhteiskunnallinen romaani: vaikka se sijoittuu etäiseen tulevaisuuteen, siinä otetaan samalla kantaa masennuksen ja apatian kaltaisiin aiheisiin. Samalla kommentoidaan nykymaailmaa. – – Fiktion kautta voi etsiä ratkaisuja ongelmiin, kuten siihen, miten voi pitää huolta yksilöiden jaksamisesta suurissa opetusryhmissä ja etäpalaverien aikakaudella tai ymmärtää luonnon merkityksen ihmisten hyvinvoinnille tehostamisen keskellä.”
Otsikko “Taru Kumara-Moisio kirjoittaa filosofista hopepunkia ja ahdistuu dystopioista” pitää siinä mielessä paikkansa, että yritän pysyä elämänasenteeltani toiveikkaana, vaikka ahdistunkin herkästi, mutta todellisuudessa utopia ja dystopia kulkevat aina tavallaan käsi kädessä, vuorovaikutuksessa keskenään. Taivaanjuurissa rakennetaan parempaa maailmaa ihan kaikille, mutta kohdataan myös dystooppista pahoinvointia.
Taru Kumara-Moisio 