Yhdeksän Maailmanlopun hyvän ihmisen esitystä on nyt takana ja viimeinen, kymmenes, vuorossa huomenna 1. kesäkuuta. Tervetuloa yleisöön nauramaan ja liikuttumaan työryhmän mukana!
Esitys on saanut kokonaisuudessaan mukavasti katsojia, vaikka jääkiekkokisojen ja hyvän sään kanssa onkin ollut haastavaa kilpailla yleisöstä. Muutamana iltana on ollut jopa tupa täynnä, loppuunmyytyä.
Toukokuun Silta-lehdessä oli Kirsi Airikan kirjoittama ennakkotietojuttu, jossa valotettiin teoksen pelkotematiikkaa ja kiteytettiin, että “kuolemanpelkoa voi pohdiskella myös humoristisella otteella” – siitähän tässä tragikomediassa on kysymys.
Kulttuuritoimitus.fi:n kriitikko Erkki Kiviniemi antoi toukokuun puolessavälissä näytelmälle neljä tähteä kehuen esityksen raikkautta, rohkeutta ja heittäytymistä. Arviossaan hän pohti myös teoksen asetelmaa, vivahteita ja brechtiläistä problematiikkaa monesta suunnasta:
“Kontakteja muuhun maailmaan ei juuri ole. Ilmeisesti muissa asunnoissa koetaan samantapaisia helvettejä. Tämä näytillä oleva on kuin pelastusta etsivä harhainen, kiivaileva eläinjoukko, Nooan arkki, jossa nimetkin ovat eläinten: saukko, bambi ja puluja. Ulkopuolisen tanssijan ja lintujen ilmaisut kuiskivat vapautta, mutta miten ja minne?
Mielenkiintoinen on lopun läheneminen ja ratkaisu jättää tilanne päälle, ilmaan, katkaista ja kysyä yleisöltä, mitä tekisitte tai miten jatkaisitte.
Peräkkäin pörähtäviin sketsimäisiin kohtauksiin tulee näin brechtiläistä otetta, joka oli nähtävissä myös joissain pysäytyksissä ja hidastuksissa.”
Näytelmä on nostettu myös Kulttuuritoimituksen “Parasta juuri nyt” -listaukseen, kiitos!
Monia juttuja voi vielä tehdä paremmin tulevissa proggiksissa (joka työstä oppii uutta), mutta olen ylpeä työryhmäni aikaansaannoksesta ja siitä, että homma ei mennyt suorittamiseksi, vaan esitystä on tehty sydämellä ja pohdiskeluja yhdessä jakaen. Oma käsikirjoitukseni on syttynyt eloon sellaisella tavalla, jota en vielä syksyllä osannut kuvitella – lopputulos on aina yllätys käsikirjoittaja-ohjaajallekin.
Mitä seuraavaksi? Apurahatuskailut jatkuvat, mutta kesällä kirjoitan Maailmanlopun hyvä ihminen -näytelmän sisarteosta, keskeneräistä romaanikäsikirjoitusta, eteenpäin Tahmelan huvilalta vuokraamassani työhuoneessa ja ainakin haaveilen lastennäytelmän suunnittelusta. Niin ja käyn Uppsalassa Euroconissa, siitä lisää myöhemmin!
Katsokaas vielä Maailmanlopun hyvän ihmisen markkinointivideo Tukkatuubista. Se on Toni Sormusen tekemä ja mainio. Kiitokset Tukkateatterin hallitukselle ohjauspestistä sekä kaikille työryhmään kuuluneille ja sivusta auttaneille panostuksestanne – olette olleet tärkeitä, ilman teitä teosta ei olisi syntynyt ❤
*
(Kuvat: Kuura Juntunen / Tukkateatteri)
Taru Kumara-Moisio 