Author: tarukumaramoisio

Pikkuruinen reikäkantinen Kaislankuiske-lastenkirja on saapunut painosta! Maljannosto sille, vaikka olen hurjan väsyksissä tuotemerkkikiistasta, jota olemme joutuneet kuvittaja Rimma Erkon kanssa käymään todistaaksemme, että meillä on oikeus käyttää teoksen nimeä, vaikka Aitodeco-yritys toisin väitti. Kiitokset Kirjailijaliitolle ja lukuisille tukijatahoille – olemme saaneet apua tuotemerkkitaistoomme! Mediakin on tarttunut aiheeseen kiitettävästi: Aamulehti uutisoi aiheesta 6.7., Helsingin Sanomat 8.7. ja Yle 9.7.2026. Nimi Kaislankuiske oli todistetusti käytössä meillä ensin. Nysalor-kustannus on tehnyt PRH:lle vastaväitteen eli pyytänyt Aitodecon saaman tavaramerkin kumoamista.

Oikeasti haluaisin puhua itse teoksesta ja ylipäätään lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitystä ei nimittäin voi mitata pelkästään sanavarastoa ja lukutaitoa kehittävänä välineenä. Parhaimmillaan kirjat tarjoavat lapselle turvallisen paikan leikkiä kielellä ja harjoitella mielikuvituksen siivin empatiaa, rohkeutta ja maailman ymmärtämistä. Tarinoiden avulla voidaan kohdata tunteita, tutkia erilaisuutta ja kurkistaa sellaisiin todellisuuksiin, joihin arki ei välttämättä johdata. Juuri siksi lasten- ja nuortenkirjallisuus on edelleen yksi kulttuurimme tärkeimmistä taidemuodoista.

Aikuisten maailmassa puhutaan usein oppimisesta, tavoitteista ja hyödyistä. Lapselle tarina on kuitenkin ennen kaikkea ihmettelyn paikka. Kun mielikuvitus saa lentää, syntyy mahdollisuus nähdä maailma toisin. Samalla rakentuu kyky kuvitella myös toisen ihmisen kokemus. Hyvä lasten- ja nuortenkirjallisuus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan avaa ovia kysymyksille.

Kirjoitan myös aikuisille ja nuorille, mutta juuri lastenkirjat herättävät minut helpoiten eloon, saavat sisäisen lapseni tanssimaan! Tuorein teokseni Kaislankuiske on syntynyt juuri lapsenomaisen ihmettelyn vallassa. 

Kuvittaja Rimma Erkon kanssa kävimme teosta tehdessämme syvän intomielisiä keskusteluja niin lähiluonnosta, mittasuhteista kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden näkymisestä kuvituksessa. Syntyi teos, jossa sippurakäppyräiset hoitavat männynkäpyjä ja auttavat niiden siemenet maailmalle. Yksi heistä, utelias ja peloton Määri Muu, tekee jotakin poikkeuksellista. Se tarttuu siemeneen ja lähtee mukaan matkalle, joka vie järvelle ja edelleen vedenalaiseen maailmaan. 

Pienen olennon suuri seikkailu muistuttaa, ettei rohkeus tarkoita pelottomuutta vaan halua kurkistaa oman tutun ympäristön ulkopuolelle. Määri Muun matka on samalla tutkimusretki tuntemattomaan ja kertomus siitä, kuinka maailma voi avautua ihmeitä täynnä olevana paikkana.

Kaislankuiskeen kirjoittamisessa hauskinta oli kielellinen leikki. Halusin, että runolliset satusäkeet kutsuvat ääneen lukemiseen ja yhteiseen ihmettelyyn. Lastenkirjallisuus rikastuttaa parhaimmillaan lapsen suhdetta kieleen juuri näin: tarjoamalla sanoja, jotka eivät ainoastaan kuvaa maailmaa vaan myös rakentavat sitä uudelleen. Kieli saa olla yllätyksellistä ja hieman kummallistakin. Mielestäni hyvä lastenkirjallisuus osaa käsitellä vaikeitakin aiheita lempeästi ja tarinan ehdoilla. Se auttaa lasta ymmärtämään, että maailmaan mahtuu monenlaisia tapoja olla oma itsensä.

Rimma Erkon kuvitus täydentää Kaislankuiskeen tarinan maailmaa tavalla, joka tekee siitä sekä merkillisen että kutsuvan. Kuvituksen tehtävä ei ole vain havainnollistaa tekstiä, vaan laajentaa sen merkityksiä. Kuvien kautta lapsi voi löytää yksityiskohtia, tunnelmia ja uusia tarinoita vielä silloinkin, kun sanat ovat jo tulleet luetuiksi. Suuri seikkailu voi alkaa yhdestä siemenestä, yhdestä kysymyksestä tai yhdestä rohkeasta päätöksestä lähteä tutkimaan tuntematonta.

Tehokkaassa digimaailmassamme tarvitsemme kirjoja, jotka uskaltavat olla kummallisia, runollisia ja hitaita. Tarvitsemme kertomuksia, jotka eivät pelkästään viihdytä vaan myös kasvattavat uteliaisuutta ja kykyä kuvitella toisenlaisia maailmoja. 

Pidetään huolta siitä, että kirjailijoiden ei tarvitse tulevaisuudessa vastentahtoisesti ostaa teoksiensa nimille tuotemerkkisuojaa, että taiteen kentällä jatkossakin tuemme toisiamme ja että ihan aina puolustamme lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitystä!

Ikäviä kirjauutisia keskeltä kesää kollegani Rimma Erkon sanoittamana (työstimme tekstiä yhdessä reissukiireitteni keskellä):

“Minun ja kollegani Taru Kumara-Moision tuleva lastenkirja on keskellä erikoista kiistaa, jonka vuoksi sen julkaisu saattaa viivästyä. Yrittäjä Aitodeco Oy, jonka takana on patentteja myyvä toimisto Finn Follow Oy, on rekisteröinyt tavaramerkikseen tulevan sateenkaarevan lastenkirjamme nimen sen jälkeen, kun kirja on mennyt painoon. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on virallisesti myöntänyt tavaramerkin joskin tästä on mahdollista tehdä vielä vastaväite, jolla pyritään kumoamaan tavaramerkki. Tämä väite kuitenkin on halvimmillaankin yli 300 euroa eikä mitenkään välttämättä johda mihinkään.

Joka tapauksessa näillä perusteilla Finn Follow Oy:n edustaja on uhkaillut kustantajamme Nysalor-kustannusta, meitä kirjailijoita ja jälleenmyyjiä vahingonkorvausvaatimuksilla. Heidän mukaansa kirjan nimeä ei saisi käyttää millään tavoin sen markkinoinnissa. Näillä vaatimuksilla ei ole mitään perusteita. Näin on todennut myös Kirjailijaliiton juristi, jolta onneksi olemme saaneet asiassa nopeasti ja tehokkaasti lakiapua. Nimi on ollut meillä käytössä ensin ja se on ollut julkisesti esillä mm. sosiaalisen median alustoilla huhtikuusta asti ja myös kustantamon sivuilla 15.5.2026 alkaen ennakkomyynnissä. Tavaramerkkihakemus on laitettu vireille 31.5.2026 alkaen. Toisin sanoen kirja on julkaistu ennen kuin tavaramerkkihakemusta on edes laitettu vireille. Finn Followin edustajat tietävät tämän.

Tästä huolimatta Finn Follow Oy on merkittävästi vahingoittanut kirjamme markkinointia ja ennakkomyyntiä mm. kirjelmöimällä jälleenmyyjille ja vaatimalla niitä poistamaan kirjan valikoimistaan. Samalla se on pyrkinyt vahingoittamaan sekä meidän kirjailijoiden että kustantajamme mainetta perättömillä väitteillä tavaramerkkivarkaudesta. Esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa ja Prisma ovat poistaneet kirjan valikoimistaan. Kirja on myös poistunut kirjastojen arkistoista vaikka alun perin kirja oli siellä esillä jo 27.5.2026 alkaen eli ennen kuin tavaramerkkihakemus tuli vireille. Pyrkiikö Finn Follow Oy kenties hävittämään tietoisesti todisteita siitä, että nimi on ollut meillä käytössä ensin? Vasta kirjailijaliiton juristin tiukkasanainen kirjelmöinti on saanut Finn Follow Oy:n toistaiseksi perääntymään. Tämäkin kertoo paljon yrittäjän aggressiivisuudesta: kustantajan kanssa minkäänlaista neuvottelua ei ole suostuttu edes käymään.

Finn Follow Oy hyökkää toimillaan paitsi taiteenvapautta, myös sananvapautta, pienkustantajia ja koko kirja-alaa vastaan. Pienkustantamot ja pienkustantajakirjailijat ovat helppo kohde tällaiselle häirinnälle etenkin, kun koko kirja-ala on muutenkin ahtaalla. Finn Follow Oy vaikuttaisikin hakevan niin sanottua ennakkotapausta siitä, voiko se varastaa kirjan nimen oman käyttöönsä, tehdä siitä tavaramerkin ja hankkia siten itselleen helppoa voittoa kirjailijoiden, kustantamoiden ja kirja-alan kustannuksella. Kenties me valikoiduimme sattumalta. Nysalor on pieni kustantamo, josta moni ei ole kuullutkaan. Pieni kustantaja ja sen kirjailijat tuntuvat epäilemättä isommalle yritykselle helpolta kohteelta kokeilla kepillä jäätä. Taru Kumara-Moisio on kuitenkin ollut alalla yli kymmenen vuotta. Sinä aikana ehtii olla monessa mukana. Tarun runokokoelma Unissa raivoan isälle voitti juuri Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Myös minulta on ilmestynyt kirjoja vuodesta 2020 alkaen, mukaan lukien kaksi romaania.

Nysalor ei ole mikä tahansa pieni nyrkkipaja. Se on spekulatiivisen fiktion kentällä tunnettu ja arvostettu, lähes kymmenen vuotta toiminut kustantamo, joka julkaisee laajasti erilaista marginaaliin jäävää kirjallisuutta kuten runoutta. Nysalor on julkaissut runsaasti myös mm. sateenkaarevaa spekulatiivista fiktiota, sateenkaarevaa historiaa ja varhaisten naiskirjailijoiden jo unohtunutta tuotantoa. Se kiertää lähes kaikissa alan tapahtumissa ja kirjamessuilla. Nysalorilla on sen mukaisesti yhteistyökumppaneita ja uskollisia tukijoita. Nysalor toimii ennen kaikkea rakkaudesta lajiin ja julkaisee kirjoja, jotka todennäköisesti jäisivät muuten julkaisematta.

Nysalorin kirjat ovat pidettyjä, mistä kertoo se, että ne ovat päässeet myös monille palkintoehdokkuuksille. Esimerkiksi Hanna Morren Vastatuulen lohikäärme ja Sara Norjan Kummajaisten kesä olivat Kuvastaja-palkintoehdokkaina. Molemmat teokset ovat avoimen sateenkaarevia. Artemis Kelosaaren Kolme hurjaa miestä, joka nousi näyttävästi esiin Helsingin Sanomissa, on sekin Nysalor-kustannuksen julkaisema. Myös Kolme hurjaa miestä on avoimen homoeroottinen. Länsisuomalaisen kansaneepoksen kokoamisesta tunnettu kansanperinteen erikoismies Juha Jyrkäs on myös julkaissut sateenkaarevaa kaunokirjallista tuotantoaan Nysalor-kustannukselta.

Taustalla voi olla tietoista kiusantekoa, jonka syitä en lähde julkisesti spekuloimaan sen enempää, koska mitään varmaa tietoa ei ole. Oli miten oli, pienkustantajien kenttä ja kirjailijat pitävät yhtä. Kaikki, joille on tärkeää puolustaa taiteen vapautta isojen yrityksien mielivaltaa vastaan, ovat myös tervetulleita jakamaan viestiä ja pitämään asiasta meteliä. Kaikkea tukea tarvitaan.

Koska Finn Follow Oy on vaatinut meitä pidättäytymään kirjan nimen käytöstä sosiaalisessa mediassa, toistaiseksi käytämme markkinoinnissa sensuroitua versiota kannesta. Kirjan nimi selviää sitten, kun oikeus tapahtuu ja/tai Finn Follow Oy peruu vaatimuksensa.”

Rimma Erkon päivitys 8.7.2026:

“Minulle välitettiin Instagramin kautta Kirjasammon lasten ja nuorten kirjoista vastaavan ystävällinen ja myötätuntoinen viesti, jossa hän avasi sitä, miten Kirjasampo toimii. Ilmeisesti kirjojen tiedot tulevat sinne vasta siinä vaiheessa, kun ne ilmestyvät eli kirjamme tiedot eivät ole ehtineet sinne vielä edes saapua. Teoksemme oli sen sijaan esillä lasten ja nuorten uutuuskirjojen kesän ja syksyn 2026 listauksessa ja on edelleen. Artikkelin kirjoittaja selvitti ystävällisesti asiaa lomallaan ja hänen mukaansa kirjaa ei ole missään vaiheessa ainakaan tarkoituksella poistettu tästäkään listauksesta, eikä sitä ole heiltä missään vaiheessa edes vaadittu.

Aiempi väitteeni, että suloinen sippurakäppyräisemme olisi poistettu Kirjasammosta, oli siis mitä ilmeisimmin virheellinen. Mahdollisesti kyse on ollut jonkinlaisesta hetkellisestä teknisestä virheestä, jolla oli vain maailman onnettomin ajoitus, tai sitten olen itse paniikissa eksynyt väärälle sivulle ja tehnyt väärän ja hätäisen tulkinnan, kun en löytänyt Määri Muuta. Kirjasammon työntekijä toteaa:

“Kaislankuiske on Kirjasammon Sivupiirissä nostettu 19.5. julkaistuun kesän ja syksyn uutuuskirjoja esittelevään artikkeliin. Teos on edelleen mukana artikkelissa ja myös pysyy siellä.”

Pahoittelen Kirjasammolle mahdollisesti aiheutunutta haittaa ja väärää tietoa.”

Runokokoelmani Unissa raivoan isälle sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Oli ilo juhlia palkintoa Raatihuoneella 29.4.2026 yhdessä muiden palkittujen kanssa. Raati kuvaili teostani seuraavasti:

“Taru Kumara-Moision Unissa raivoan isälle on tarinallisesti etenevä runoteos rankasta, mutta valitettavan useita koskettavasta aiheesta. Kauniisti kirjoitettu teos käsittelee perhesuhteita alkoholismin verhossa ja tämän sairauden tuhoavia vaikutuksia ihmissuhteisiin. Kirja koskettaa lukijaa samastuttavan kertojan kasvutarinan kautta.”

Palkinto luo uskoa tulevaisuuden kirjoittamiseen, kun näin saa kannustusta – ja rahaakin, ehdottomasti sekin palkinnossa ilahduttaa monien apurahahylsyjen jälkeen. Ihaninta Raatihuoneen juhlassa oli se, että palkittujen joukossa oli niin monta tuttua ja saatiin juhlia porukalla. Muun muassa Pirkkalaiskirjailijoiden LaNu-piiristämme oli hyvä edustus paikalla, kun myös kollegani Anna Elina Isoaro ja Heli Rantala saivat palkinnot. Kiitokset Tampereen kaupungille kulttuurin tukemisesta säästöpaineidenkin keskellä!

Tällä hetkellä odotan kesää jo kovasti. Seuraan uimavesien lämpenemistä ja puiden vihertymistä tiiviisti Tahmelan huvilan Kirjailijakamari-ullakkotyöhuoneeltani, jonka jaan scifikirjailijakollegoideni eli Anne Kovalaisen ja Emmi Itärannan kanssa. Kirjailijakamariin voi muuten saapua kesäkuussa luovan kirjoittamisen kurssille, tervetuloa!

Rentouttavaa kesää jo vähän ennakkoon kaikille!

Maaliskuu on kulunut helmikuun lastenteatterikiertueen vauhdista toipuessa. On ollut hyvä hiljentää tahtia ja keskittyä pitämään kropasta ja mielestä huolta. Myös kevään eteneminen luonnossa ja hetket ystävien kanssa ovat auttaneet palauttamaan taas voimia. Kuukauteen on kuulunut silti myös freelancerin toimeentulohuolia, kun apurahahakemukset eivät ole tärpänneet enkä ole kirjailijana ja kulttuurialan pätkätyöläisenä enää saanut työmarkkinatukeakaan hiljaisille kuukausille. Olisipa olemassa perustulosysteemi! Olen tehnyt jaksamiseni mukaan muutamia luovan kirjoittamisen opettajan sijaisuuksia ja yhden vierailuluennon edularppauksesta draamaopetustyökaluna Jyväskylän yliopistoon. Huhtikuussa on tarkoitus saada taas oma kirjoittaminen käyntiin, oli apurahaa tai ei.

Unissa raivoan isälle -runokokoelmastani on tullut arvokasta palautetta, kiitos tärkeät Kirjagramin lukijat! Kirjaerjan arviopostauksessa kokoelmaa pidetään koskettavana ja runoja sellaisina, jotka saavat lukijan tuntemaan olonsa nähdyksi:

“Teoksesta käy selväksi se, että vanhemman alkoholismi vaikuttaa väistämättä lapseen. Runon lapsi yrittää olla olematta vaivaksi, olla sen sijaan tarvittu, hyvä ja hiljaa. Tulee tyttönä kasvaneena nähty olo, kun teoksen kakkososassa annetaan sanoja tyttöyden alakynteen jäämiselle ja vaietuille sävyille. Kyllä se kunnollinen tyttö jaksaa, vaikka alitajunnassa on koko ajan pieni pelko. 

Keveyttä ja lohtua lukemiseen tuo isästä riippumaton lapsen ja nuoren maailma: ilo, arki ja teatteriharrastus. Runon puhuja kasvaa ja saa oman elämänsä myötä etäisyyttä vanhemman tilanteeseen. Painavan aiheen äärellä lukijaa helpottaa myös runouden perusominaisuus: runo etäännyttää aiheesta luonnostaan, ja tarkasti valikoidut, toisiinsa törmäytetyt sanat luovat uusia mielikuvia, mahdollisuuden tulkita. Painavien mustien kirjainten väliin jää taukoja ja happea, joita hengittää.”

Pirjankirjagram toteaa puolestaan arviossaan, että raskaasta teemasta huolimatta runokokoelmasta huokuu toivoa:

“Kokoelman aikana lapsikertoja kasvaa ja hänen näkökulmansa elämään pullon ja isän varjossa laajenee. Sävyt ja tunteet ovat alussa tummia ja ne jättävät lukijaan tunnejäljen. Kokoelman kolmannessa osassa “ja avaan oven” lapsesta on kasvanut aikuinen, säikähdykset ja repaleiset muistikuvat ovat asettuneet aikuiseen perspektiiviin. Isä on kuollut, mutta kertoja on avannut oven myös kaipaukselle.

Tyylillisesti kokoelmassa on mukana esimerkiksi proosarunon lisäksi kokeilevampaa ilmaisua, joista mm. Kirje hyvälle isälle ja Kirje pahalle isälle ovat vaikuttavia. Tunnistin runoista paljon asioita, jotka ovat valitettavan tuttuja saman kokeneille. Silti kokoelmasta ei jää raskas olo, sillä runomuoto antaa tilaa etäännytykselle ja omille kokemuksille selviämisestä, toipumisesta ja asettumisesta. 

Suosittelen kokoelmaa runouden ystäville ja kaikenlaisista vaikeista asioista selvinneille tai niitä läpikäyville. Runot kantavat toivoa.”

Tuntuu tärkeältä, että runokokoelman runot vaikeine asioineen resonoivat lukijoissa – suorastaan itkin, kun silmiini osuivat nämä liikuttavat palautteet.

Runokokoelmani pääsi esille myös tämän talven Elävän kirjallisuuden festivaalin Bertel-salin ohjelmassa, kun minä ja kirjailijakollega Katariina Leino keskustelimme tuoreiden runokokoelmiemme syntyprosesseista ja omaan taustaan liittyvän häpeän voittamisesta. Siinä missä oma teokseni Unissa raivoan isälle nostaa esiin näkymättömiin jäävän lapsen tuntoja alkoholistivanhemmasta, Leinon Mustaa lunta puolestaan käsittelee nuoren mielenterveysongelmia masennuksesta psykoosiin. Saimme vastakaikua häpeänpurkuajatuksillemme yleisöstä, kiitokset paikalla olleille tuesta ja kokemusten jakamisesta!

Lasten Pirkkaset -kulttuurikuukauden kiertävänä esiintyjänä Tukkateatterin Kuka nukkuu koiranunta? -esitystyöryhmämme helmikuu on ollut yhtä reissausta Pirkanmaan kunnasta toiseen, kiitos kuntien kulttuurivastaaville näistä tärkeistä tilauksista, jotka ovat mahdollistaneet ilmaisen lastenteatterielämyksen sellaisillekin lapsille, joiden perheet yleensä eivät käy teatterissa. Kuukausi on ollut täynnä liikuttavan merkityksellisiä kohtaamisia. Hämeenkyrössä näytelmä jopa tulkattiin viittomakielelle.

En ole ennen viettänyt tällaista kiertue-elämää – miten hauska ja samalla raskas kokemus se onkaan ollut! Iskiasongelmainen jalkani on rasittunut kamojen roudaamisesta ja flunssakin iski eikä pää meinaa pysyä kaikessa mukana, mutta esityksiä ei ole toistaiseksi tarvinnut perua ja olen nauttinut lapsiyleisöistä paljon. Elämänriemua ja maailmanihmettelyä on huikeaa jakaa pienten kanssa. Ja työryhmämme on loistava: on voitu luottaa toisiimme hankaluuksienkin ja paineiden keskellä, kiitos Katri, Minna, Paula, Pirkko ja varajäsen Katja. Olen oppinut työryhmältäni paljon.

Kiertueella on kuulunut iloisesti Pirkkasten vuoden 2026 teema, joka nostaa esiin kiltteyttä, empatiaa, välittämistä sekä lasten omaa taidetta. Esitysten lisäksi olemme pitäneet draamatyöpajoja, joissa lapset ovat päässeet eläytymään eläimiksi ja tutkimaan maailmaa näin eri näkökulmista. Lopuksi on saanut piirtää seikkailusta mieleisensä kuvan yhteiseen Dali-koiran taikaviittagalleriaan.

Kiertuekuukauden viimeinen esitys on huomenna la 28.2. klo 15 Sastamalassa Pukstaavissa eli Suomalaisen kirjan museossa. Tervetuloa viettämään talvilomaa esityksen parissa!

Olen lukenut tammikuussa paljon, niin runoa kuin proosaakin, erityyppisiä romaaneja, laajasti sekä lapsille että aikuisille suunnattua kirjallisuutta. On ollut hienoa päästä keskustelemaan kirjallisuudesta ja Pentinkulman päivät -kirjallisuusfestivaalin tulevasta ohjelmasta yhdessä Väinö Linnan seuran jäsenten kanssa. Kirjallisuusfestivaali järjestetään tänä vuonna 30.7.-2.8.2026 teemalla Tarina – kenen ja keille?. Vielä en voi paljastaa esiintyjiä, mutta kunhan markkinointi kevään mittaan käynnistyy, niin sitten pääsette kuulemaan hienon kokonaisuuden kaikki osaset.

Tarkoitukseni on ollut myös kerätä voimia helmikuussa alkavaa lastenteatterikiertuetta varten. Tukkateatteri valittiin Lasten Pirkkaset -kulttuurikuukauden kiertäväksi esiintyjäksi 2026 Kuka nukkuu koiranunta? -satunäytelmällä. Esiinnymme ympäri Pirkanmaata, aikatauluja löytyy Lasten Pirkkasten tapahtumasivuilta, tervetuloa katsomoon!

Olen tehnyt jääkävelyretkiä ja maadoittunut harmaaseen arkeen ilman että koko ajan kuvittelen menneitä aikoja päällekkäin ja kaikenlaisia fantasioita todellisuuden päälle niin kuin minulla on tapana. Rauhoittavaa. Silti helposti bongailen eriskummallisia todellisuuden poikkeamia sieltä täältä, aivoni osaavat virittyä niin monelle taajuudelle. Ilahduin, kun luin Hanna Kökön kekseliäästä scifiseikkailuromaanista Aron Vala ja aaveraiteet (Virhekartasto 1, Kustannus-Mäkelä, 2025) erilaisista selittämättömistä virheistä oikein virallisen kuuloisia luokitteluja:

“Selittämättömät virheet viittaavat ilmiöihin, joille ei ole löydetty tieteellistä tai teknistä selitystä. Tällaiset virheet ovat harvinaisia, mutta niistä on raportoitu eri yhteyksissä.

1. Anomaliat luonnossa: Joillakin alueilla maailmassa on havaittu outoja maantieteellisiä tai ilmakehän ilmiöitä, kuten paikkoja, joissa magneettikentät käyttäytyvät odottamattomasti tai gravitaatio tuntuu muuttuvan. Näitä virheitä ei ole täysin selitetty nykyisen tieteen keinoin.
2. Teknologiset häiriöt: Elektronisten laitteiden toiminta häiriintyy joskus ilman näkyvää syytä. Satelliittien, tietokoneiden tai viestintäjärjestelmien toimintahäiriöt voivat liittyä avaruudessa tai maapallolla tapahtuvaan selittämättömään energian purkautumiseen tai tuntemattomiin fysiikan ilmiöihin.
3. Kvanttimaailman ilmiöt: Kvanttimekaniikka on täynnä selittämättömiä ilmiöitä, kuten hiukkasten yhtaikainen olemassaolo kahdessa eri paikassa tai kvanttilomittuminen, jossa hiukkaset vaikuttavat toisiinsa. Vaikka nämä ilmiöt ymmärretään tietyllä tasolla, niiden vaikutusmekanismia ei täysin tunneta.
4. Aikavääristymät: Joissakin hyvin harvinaisissa raporteissa ihmiset ovat kertoneet kokemuksista, joissa ajan kulku tuntuu nopeutuvan tai hidastuvan tietyissä paikoissa tai tilanteissa. Tiedeyhteisö ei ole vahvistanut näitä tapauksia, mutta ne ovat synnyttäneet spekulaatioita selittämättömistä aikavirheistä.
5. Paikalliset todellisuuden poikkeamat: On harvoja, varsin kiistanalaisia raportteja siitä, että joissakin paikoissa on havaittu todellisuuden poikkeamia, kuten katoavia tai tyhjästä ilmestyviä esineitä tai jopa rakennuksia. Samoin kuin alueita, joilla luonnonlait näyttävät hetkellisesti toimivan toisin. Tällaisia ilmiöitä ei ole toistaiseksi pystytty vahvistamaan tieteellisesti.”

***

Lopuksi: Kulttuuritoimituksen Päivi Vasara haastatteli minua runokokoelmani synnystä ja kirjailijanpolustani. Haastattelujutusta “Taru Kumara-Moisio kirjoitti ensimmäisen runokokoelmansa – Runot näyttävät lapsuuden varjot” (Kulttuuritoimitus 21.1.2026) tuli liikuttava: kerrankin sain puhuttua myös niistä runoista, jotka peilaavat isäni kuolemaan liittyvää epäonnista järkytystäni. Näin avointa haastattelua itsestäni en ollut vielä koskaan antanut. Tuntui vaikealta, mutta samalla tärkeältä, koska haluan toimia vertaistukena samankaltaisista varsin perisuomalaisista taustoista ponnistaville.

Joulukuun loppu on ollut vainoharhaista väsymystä ja tukkoista nenää täynnä, joten toivon, että ensi vuosi olisi tervehdyttävä, niin yksityisesti kuin koko Suomelle yhteiskunnallisestikin. Runokokoelmani Unissa raivoan isälle (Atrain&Nord, 2025) on ollut itselleni tärkeä, uusia ajatuksia elämääni avannut projekti, mutta hurjan raskas samalla. Julkkarijännityksen lauettua aloin nähdä pitkästä aikaa lapsuudenkodistani painajaisia, huh. Tarkoituksena on ensi vuonna taiteilla keveämmin ja jalat tiukasti maassa (ei liiallisia rakastumisintoilujakaan mihinkään suuntaan, mutta tekemisen paloa tietysti), ja luvassa onkin lisää itseäni paljon ilahduttanutta ja yleisöltä hyvää palautetta saanutta Kuka nukkuu koiranunta? -lastenteatteria ja myöhemmin kesällä myös lastenkirjallisuutta.

Kulttuurialan freelancerina vuoteni on ollut taloudellisestikin vaikea (ei apurahaa, liian vähän tuloja niin taiteesta kuin kevytyrittäjän hommistakin, mutta satunnaiset opettajasijaisuudet onneksi voivat pelastaa kuukausittaisen toimeentulon). Toki olen oppinut jakamaan ahdistusta muiden freelancereiden kanssa ja pohtimaan, mikä elämässä on tärkeää. Mielenterveyden kannalta on olennaista olla tukijoukkoja vierellä. Iso kiitos kaikille, joiden kanssa olen moninaisia vaikeuksiani perannut vuoden mittaan, tärkeimpinä kumppaneina puolisoni Jussi ja paras ystäväni Johanna!

Loppuun kuva joulumieltä itselleni nostattaneesta vierailusta Perhekulma Puhuriin: Atrain&Nord -kustantamo lahjoitti nimittäin tuoretta runokokoelmaani Unissa raivoan isälle Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n Perhekulma Puhurin kirjahyllyyn, ja työntekijät Saara Järvinen ja Teija Hollo totesivat runojen olevan käyttökelpoisia myös työpajakäyttöön. Sain vuosi sitten Perhekulma Puhurista keskusteluapua ja hyviä vinkkejä yhteiskunnallisen tason esiinnostamiseen runojeni lasisen lapsuuden maailmoihin, joten nyt oli ilo esitellä valmista teosta paikan päällä.

Pidetään huolta toisistamme ensi vuonnakin!

Runokokoelmani Unissa raivoan isälle (Atrain&Nord, 2025) on nyt julkaistu ja saatavilla muun muassa kustantamon verkkokaupasta. Kirjanjulkkarit Tampereen Kirjafestareilla sujuivat sydämellisesti – kiitokset yleisölle ja minua haastatelleelle Matti Ylipiessalle, jonka kanssa pohdimme syvällisesti ylisukupolvisia traumoja ja puhumattomuuden rikkomista! Yksityiset kokemukset laajenivat yleisiksi. Lopuksi esitin runojani yhdessä tyttäreni kanssa.

Teoksesta on ilmestynyt jo yksi blogiarvio “Aistivoimaisia runoja lapsuuden varjoista” (Kalabaliikkia runoapajilla / Ilona Tomi 28.11.2025), jossa runokokoelmaa kuvataan ehjäksi kokonaisuudeksi, jonka “runollinen ydin on vahva”.

Arvion kirjoittanut kirjailija Ilona Tomi on paitsi pohdiskellut runojen yhteiskunnallista tematiikkaa turvattomasta lapsuudesta, myös kiinnittänyt erityistä huomiota runojeni tarkkuuteen ja aistivoimaisuuteen, mikä lämmittää sisintäni paljon:

“Runot näyttävät lukijalle tarkasti ja aistivoimaisesti lapsuuden varjot. Runojen minä kohtaa isän varjon muistoissa, arjessa ja näyttämöllä. Turvaton lapsuus on rakentanut runojen puhujalle varjominän. Runot herättävät kysymyksen, mikä varjominä meissä oikein on. Onko niin, että lapsuuden varjot sisältävät pahoja muistoja, mutta myös suojelevat meitä – osoittavat aikuisena suunnan, minne emme tahdo mennä? Mielenkiintoisesti runoissa tulee esille, miten varjominän voi kohdata ja sitä voi käsitellä ja hoitaa paitsi arjessa ja perhe-elämässä, myös teatterin maailmassa, rooleissa. “Rekvisiittavaraston valjussa viileydessä / kaksi kuhmuista kivääriä / kesäteatterin jäljiltä / olen jo ammattilainen / silti alan hikoilla ja huudan: Älkää ampuko! Täällä omia. / yöllä käteni piilottavat isältä haulikon tuulikaapin kahinaan / takkien taakse / muistihuivin solmuihin”.

Unissa raivoan isälle -runokokoelma luo elävän ja koskettavan kuvan lapsen turvattomuudesta. Tunne syntyy tarkoista havainnoista. Raskasta aihetta on kuvattu samaistuttavasti. Aiheen painavuus ei hukuta runon minää eikä lukijaa.

Teoksen kieli ja rytmillä leikittely on riemastuttavan rikasta: “Isän halaus: / vahva lempeä variksentähyily kuusen latvassa / napakka avoin suojeleva lämmin rauhoittava / metsäretken nuotion tulenlieska / nopea yhteys! / turvallinen rutistus / oikaistu matonmutka / varmaotteisen hellä / minun, minulle / kosteusvoidetta kiristävälle arpi-iholle / helpottunut nauru vuoristoratasäikähdyksen tunnelipimeän jälkeen”.”

Kävin esittelemässä teosta juuri ennen julkkareita myös lukiolaisille Tampereen yhteiskoulun lukion kirjailijavieraana. Vierailun maksoi Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry, kiitos mahdollisuudesta päästä esittelemään tuoretta teosta! Runokokoelmani sopii hyvin myös nuorten käsiin, sillä monessa runossa näkökulma on lapsen tai nuoren ja keskiössä ovat vanhempien ja lasten väliset suhteet. Runoissa iloitaan ja surraan, kaivataan ja pelätään, riemuitaan ystävyydestä ja tutkitaan omia kipupisteitä yhdessä muiden kanssa. Tarkoitukseni on tehdä kouluvierailuja runokokoelman siivin lisääkin ensi vuoden puolella.

Ensimmäinen runokokoelmani on ollut itselleni rakas ja raskas projekti ja muotoutunut Risto Ahdin runopiirin tapaamisten innoittamana. Olen pienestä pitäen halunnut kirjoittaa runoja, mutta kynnys niiden julkaisemiseen on tuntunut valtavalta. Oikeastaan sitä valtavammalta, mitä enemmän olen runoutta vuosien varrella lukenut. Säkeet soivat suoraan sielusta – niissä olen enemmän auki kuin proosaa tai näytelmiä kirjoittaessani. Lastenkirjoja tehdessäni olen kyllä tuntenut vähän samaa, kielellä leikittelyn tahdittamaa sisäisen lapseni puhdasta iloa ja surua. Unissa raivoan isälle -runokokoelmani runot loiskuvat sekä raskaasti että kepeästi, rumasti ja kauniisti samaan aikaan. Eeva-Liisa Manner suojelkoon runopainajaisiani.

Teos on omistettu kaikille joskus piiloutuneille. Itsensä voi suojata ahdistavissa tilanteissa konkreettisesti piiloutumalla tai mielikuvituksensa avulla (itse olen jo pienenä kehittynyt jonkin sortin mestariksi tässä). Kävin runokokoelmaa työstäessäni Tampereen Perhekulma Puhurissa keskustelemassa lastensuojeluasioista ja etenkin alkoholistiperheessä kasvamisen jäljistä yhteiskunnallisella tasolla. Perhekulma Puhurille tulee asiakkaita kaikista sosiaaliluokista, eikä päihdeongelmaisten vanhempien määrä Suomessa ole valitettavasti vuosien saatossa suinkaan kääntynyt laskuun. Runoissani nämä vakavat teemat kiertyvät monenlaisiksi mielikuvitteluleikkikehiksi lapsen, nuoren ja aikuisen puhujan suuhun. 

Tervetuloa Tampereen Kirjafestareille la 29.11. klo 10.30 Tampere-talon Aulaklubille runokokoelmani Unissa raivoan isälle julkkareihin – luvassa haastattelu ja runonlausuntaa!

(Kansi: Matti Ylipiessa, kirjailijakuva: Satu Lepistö)

Teoksen takakansiteksti:

“Unissa raivoan isälle -kokoelman runoista rakentuu alkoholistiperheessä varttuneen tytön kasvutarina, samaan aikaan kevyt ja raskas, yksityinen ja kauas laajeneva: korvameduusan uimakellossa tärisee avaruusalus ja sukellusvene. 

Tyttö oppii isältään

sanattomasti, vaistonvaraisesti

että kannattaa iloita heti, jos jotain hyvää sattuu

huomenna voi olla toisin

nilkka nyrjähtää männynjuurakoissa

auto sinkoutuu jäisistä ajourista väärälle kaistalle

maailmanloppu alkaa

Taru Kumara-Moisio on tamperelainen kirjailija ja teatteriohjaaja, joka kirjoittaa niin aikuisille, nuorille kuin lapsillekin. Hänen teoksissaan toistuvia teemoja ovat elämän merkityksellisyys, toivo, mielikuvituksen voima ja aito vuorovaikutus ympäristön kanssa. Unissa raivoan isälle on Kumara-Moision ensimmäinen runokokoelma.”

Kirjoittamaani ja ohjaamaani Kuka nukkuu koiranunta? -satunäytelmää esitetään tamperelaisissa kirjastoissa lokakuussa seuraavasti:

• ti 7.10. klo 9.30 Terälahden kirjasto, koulun sali
• ti 21.10. klo 9.30 Messukylän kirjasto
• ti 28.10. klo 9.30 Härmälän kirjasto

Tervetuloa paikalle yleisö, ja kiitokset kirjastoille tärkeistä esitystilauksista, jotka mahdollistavat sen, että näytelmäämme pääsevät katsomaan nekin, jotka eivät yleensä käy teattereissa! Myöhemmin syksyllä olemme menossa Tukkateatterin satunäytelmätyöryhmän kanssa myös naapurikuntiin kirjasto- ja koulukeikoille. Kuka nukkuu koiranunta? -kiertueella on ihana oma taianomainen teatteritunnelmansa, kun saa kohdata eri paikkojen lapsiyleisöä.

(Kuva: Kaisa Vuorinen / Tukkateatteri)

Näytelmä sopii kaikenikäisille ja perustuu kirjoittamaani kuvakirjaan Koiranunta. Kirjasta ilmestyi elokuun lopulla muuten uusi vinkkausarvio Kirjavinkit-sivostolla:

“Dali on söpö pikkukoira, jolla on kuitenkin taipumusta kaikenlaisiin pieniin tuhotöihin. Dalin unessakin tapahtumat alkavat siitä, että sinä, lukija, hullaannut naulakossa roikkuvasta emännän lempirepusta ja alat retuuttaa sitä. Kun emäntä käskee Dalia jättämään repun rauhaan, Dali voi vain tyytyväisenä miettiä: “En se minä ole, tuo on joku muu, minä nukun.”

Siitä alkaa koiramainen touhotus ja seikkailu, jossa maailmaa tarkastellaan eläytyen koiran näkökulmaan. Koiranunta on soma kirja, joka kuitenkin myös herättää ajatuksia ja saa asettumaan toisenlaiseen näkökulmaan.” (Mikko Saari / Kirjavinkit)

***

Liikun muuten Turun Kirjamessuilla tänä vuonna nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden asialla: olen mukana organisoimassa Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n osaston L029 toimintaa pe-su sekä haastattelemassa sunnuntaina esiintyviä Tiitu Lehtinevaa ja Hanna Kökköä heidän kirjailijanuristaan ja tuoreista teoksistaan – nähdään messuilla!