Kesäpestini Pentinkulman päivien kulttuurituottajana on nyt ohi, ja rauhallisempi apurahajakso kirjoittamisen ja teatterin parissa alkanut. On aikaa hengähtää. Pentinkulman päivistä jäi onneksi järjestelystressistä huolimatta hyvä mieli, sillä yleisöä riitti ja ohjelma oli mieleenpainuvaa – eikä festivaalia päätetty kuopata taloushuolien takia, vaan jatkoa on luvassa. Totuusteemaa käsiteltiin monista näkökulmista, niin Väinö Linnan romaanien kuin tuoreempienkin faktaa ja fiktiota sekoittavien teoksien kautta. Kirjan juhlassa puhunut Juha Hurme toivotteli hyvää sienisyksyä seuraavin sanoin:
“Totuus on kaikin tavoin ihastuttavan kimurantti asia.
Sen jäljittäminen on harrastuksista virkeimpiä. Tarvitaan vain korrespondenssia, koherenssia, ripaus ryhdistävää pragmatismia ja ehjät kumisaappaat.
Ennen muuta tarvitaan paljon ympärivuotista samoilua kansallispuistoissa tutustumassa sukulaisiimme kasveihin ja eläimiin. Aika äkkiä äkkää sumuisella suolla, että tämä on todellista: luonnontilainen metsä – siinähän se onkin: tie, totuus ja elämä yhdessä monimuotoisessa paketissa.”
Minä olen viihtynyt viime viikkoina puolukkametsässä kokoamassa ajatuksia. On herännyt luovia ajatuksia käsikirjoituksiini liittyen, mutta kulttuurialan leikkaukset ahdistavat. Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacís nostaa ongelmia hyvin esiin tuoreessa blogitekstissään “Päättäkää itse, amputoidaanko käsi vai jalka!”:
“Valtion tuki taiteilijoille ja kulttuurin kentälle on uskomattoman pieni verrattuna kentän tuottamaan monipuoliseen hyötyyn yhteiskunnalle.
Taiteen tekijät mahdollistavat monta muuta elinkeinoa ja toimivat usein itse yrittäjinä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivista 25 % oli yrittäjiä, kun muissa ammateissa osuus oli 13 %. Leikkausten vuoksi monen kulttuurialan pienyrityksen toiminta vaarantuu.
Hallituksen nykyiset toimet johtavat siihen, että kohta korkeasti koulutettuja työttömiä on moninkertaisesti. Jo nyt 15 % korkeasti koulutetuista on työttömänä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyökseen kulttuuriammateissa työskentelevistä 64 % oli korkea-asteen koulutus, siinä missä korkeakoulutettujen osuus muiden alojen ammattilaisista oli 41 %. Kirjailijaliiton jäsenistä korkeasti koulutettuja on lähes 80 prosenttia.
Leikkaukset kulttuurista osuvat ensisijaisesti ihmisiin, koska kulttuurialalla ei ole suuria tuotantovälineitä taikka infrastruktuuria, joista säästää. Kulttuuri tuotetaan lähes kokonaan ihmisvoimin. On vastuutonta tuhlausta muuttaa korkeasti koulutettuja ammattilaisten toimeentulo mahdottomaksi. Valtio menettää siinä sen panoksen, mikä aikoinaan tehtiin näiden ihmisten kouluttamiseen. Samalla kasvavat kustannukset toimeentulon menettämisestä. Saamatta jäävät niin laajat työllisyysvaikutukset, verotulot kuin vientieurot korkealaatuisesta suomalaisesta taiteesta.
Rahallista menetystä isompi on kuitenkin se henkinen menetys, joka kulttuurin alasajolla kansakunnalle on. Jos nykyisillä leikkauksilla tuhotaan vuosikymmenten aikana rakennettua kulttuurista perustaa, sitä on vaikeaa ja hidasta palauttaa. Ellei mahdotonta.”
Myös Pirkkalaiskirjailijat ry on laatinut oman kannanottonsa kulttuurileikkauksien vastustamiseksi, samoin kuin monet eri kulttuurijärjestöt. Yhteistyössä on voimaa, vaikka usein sitä tuntee itsensä kulttuurialan sekatyöläisenä, kirjailijana ja pienten proggisten teatteriohjaajana suhteellisen näkymättömäksi.
***
Yhteiskunnalliset aiheet puhuttavat syksyn kirjallisuustapahtumissakin. Olin itse Siuron Painetun sanan markkinoilla 17.8.2024 vetämässä paneelikeskustelua demokratiasta ja osuuskuntamuotoisista kustantamoista. Minä ja Reetta Vuokko-Syrjänen edustimme Osuuskummaa, Maritta Hirvonen Stresa-kustantamoa. Puoli tuntia kului nopeammin kuin osasin ennakoida, mutta tulipa jaettua oppeja kustantamon pyörittämisestä ja pohdittua, miten kustantamisen moninaisuus palvelee sananvapautta ja demokratiaa. Muukin ohjelma oli tietysti timanttista, ja Knuutilan kartano pihapiireineen sekä auringonkukkapeltoineen on ihastuttava paikka tällaisille tapahtumille.
Viikon päästä Työväenkirjallisuuden päivässä 7.9.2024 Werstaalla Osuuskumma järjestää paneelikeskustelun aiheesta “Onko tekoälyllä yhteiskuntaluokkaa?”:
AUDITORIO: 15.00–15.45 ONKO TEKOÄLYLLÄ YHTEISKUNTALUOKKAA?
Oikeus käyttää tai olla käyttämättä tekoälyä kietoutuu muiden kysymysten lisäksi myös luokkakysymykseen. Millaista yhteiskunnallista eriarvoisuutta tieteiskirjallisuudessa on spekuloitu tekoälyjen kehityksestä johtuen? Keskustelijoina tietämistä, tekoälyä ja eriarvoistumista tuotannossaan käsittelevät tieteiskirjailijat Satu Piispa-Hakala (Debytantti 2024), Taru Kumara-Moisio (Taivaanjuuret 2022, Atrain & Nord, Ihmisversoja 2019, Atrain & Nord) ja Reetta Vuokko-Syrjänen (Mahdottomien kukkien puutarha 2023, Syntykeho 2022).
Tervetuloa kuuntelemaan ja ottamaan kantaa!
***
Loppuun kuva performatiivisesta varjoteatteri-installaatiosta, jota me tukkateatterilaiset työstämme visuaalisen teatterin ammattilaisen Tytti Marttilan johdolla Tampereen Raatihuoneelle (hanke on osa Ruudun takaa -taidetapahtumaa, jota tukee Operaatio Pirkanmaa). Varjovaalit-esitys käsittelee vuoden 1907 vaaleja, jolloin Suomessa valittiin maailman ensimmäiset naiskansanedustajat eduskuntaan. Teos on nähtävissä 24.-26.10.2024 klo 18-21 Raatihuoneen ikkunoista. Raatihuoneen parvekkeelta luettiin aikoinaan ns. punainen julistus, jossa vaadittiin muun muassa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Tampere on siis ollut tärkeä paikka naisten äänioikeuden historiassa – pidetään huolta saamastamme perinnöstä!
(Kuva: Tytti Marttila / Tukkateatteri)
Taru Kumara-Moisio 