Olen ollut sairaana ja alavireinen nyt joulukuussa, mutta haluan toivottaa hyvää joulunaikaa itse kullekin!
Vuosi 2024 on ollut itselleni ennen kaikkea lastenkirjani Koiranunta vuosi: olen kiertänyt kirjallisuustapahtumissa esittelemässä teosta, Kariston säätiön tuella kirjailijavierailuilla esikoululaisten ja ykkösluokkalaisten luona, suunnitellut ja vetänyt Dali-koiran maailmaan sijoittuvan lastenlarpin sekä kirjoittanut teoksen pohjalta myös näytelmän, joka saa ensi-iltansa Tukkateatterissa tammikuussa 2025. Minut valittiin Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n johtokuntaan kaudelle 2025-2026, ja pääsinpä Kirjailijaliittoonkin tänä vuonna vihdoin tämän lastenkirjani ja aiemman tuotantoni perusteella. Lasten ja nuorten kirjallisuus ansaitsee puolestapuhujia, arvon esiin nostajia, vaikka toki näinä ankeina leikkausaikoina kaikenlainen taiteen merkityksellisyyteen pureutuva kulttuuripuhe on tärkeää. Lapsenmielisyys on itselleni suuri elämänilon lähde. Rakastan katsoa maailmaa vähän lapsellisen uteliain ja queer-leikittelevin silmin, vaikka välillä sitten saatan tuntea itseni liian naiiviksi.
Edelleen tasapainottelen töistä innostumisen ja mielenrauhan sekä voimavarojen ylläpitämisen kanssa. Onneksi ystäviltä saa vertaistukea – stressi ei saa tappaa elämäniloa. Samanlaisia voimavaramietteitä olen näköjään pyöritellyt myös aiemmin, joulukuussa 2023 ja 2022. Elämä on ikuista opiskelua.
Ensi vuonna luvassa on paitsi lastennäytelmäjuttuja, uusia apurahahakuja ja jälleen oman kirjoittamisen kanssa painimista, myös kirjallisuusfestivaali Pentinkulman päivien taiteellista asiantuntijuutta: olen oikein ylpeä siitä, että minut tahdottiin viime kesän tuottajanpestini jälkeen Pentinkulman päivien 2025 ohjelmaa suunnittelemaan. Kiitos mahdollisuudesta, Väinö Linnan seura ja Urjalan kunta!
(Kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomi ja minä esittelemässä Koiranunta-teoksen surrealismia Tampereen Kirjafestareilla 1.12.2024)
Taru Kumara-Moisio 