Koiranunta-teoksesta on julkaistu Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä (1/2025) ilahduttava arvio otsikolla “Surrealismia lapsille”! Kriitikko Rimma Erkon mukaan kirjasta voi käyttää termiä säesatu:
“Teos hyödyntää paljon säeromaanin keinoja. Tämä näkyy esimerkiksi kirjan muodossa, estetiikassa ja kokeilevassa, paikoin hyvinkin lyyrisessä kielessä. Säeromaani on alkanut lyödä läpi Suomessakin etenkin nuortenkirjallisuuden puolella. Joitakin aikuisten säeromaanejakin on jo ilmestynyt, mutta selvästi vähemmän. Säeromaani ei ole runoutta sanan perinteisessä mielessä, vaikka teksti onkin säkeisiin jaettu. Säeromaanille tyypillistä on, että kyseessä on juonellinen, etenevä kokonaisuus, jossa säkeisiin jaettu teksti on ilmavaa ja helppolukuista.
Koiranunta on muodoltaan juuri tällainen. Säkeisiin jaettu teksti voisi olla runoa, koska se kutsuu pysähtymään lauseiden äärelle samaan tapaan kuin runot. Toisinaan säkeet myös hyppivät leikkisästi ja tukevat surrealistista tunnelmaa. Lastenrunot ovat toki perinteisesti tarinallisia. Tästä huolimatta Koiranunta ei sovi täysin tarinallisen lastenrunon muotiin, vaan säeromaanin tapaan yhdistelee proosaa ja runoutta ehjäksi, tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Näin lyhyen tarinan kohdalla olisi kuitenkin liioiteltua puhua romaanista. Käytän kirjasta siis paremman puutteessa termiä säesatu. Satua se muistuttaa ennen kaikkea opettavaisen sanomansa ja inhimillisen eläinpäähenkilönsä vuoksi.
Koiranunta on hauska esimerkki lastenkirjallisuuden kumouksellisuudesta; kun kirja jo olemassaolollaan pakottaa aikuislukijankin miettimään kokonaan uutta kuvaavaa termiä, se väistämättä myös laajentaa käsitystä siitä, mitä kaikkea lastenkirjallisuus voi olla. Kumara-Moision ja Tuomen kuvakirja on sitä paitsi sympaattinen tarina anteeksiantamisesta ja ihmisen yhteiselosta leikkisän koiran kanssa, joka ei tarkoita mitään pahaa. Kuvituksessa on samaa leikkisyyttä kuin tarinassakin ja on aina ilo nähdä käsinmaalattua kuvitusta, jossa aidosti näkyy siveltimen jäljet.” (katkelma arviosta, Onnimanni-lehti 1/2025, s. 36)
Lastenkirjallisuudesta julkaistaan lehdissä niin harmittavan vähän huolella teoksen muotoon, kieleen ja teemoihin perehtyneitä arvioita, että tämä totisesti lämmitti. Lisäksi kiinnyin säesatu-termiin, koska olen pyöritellyt työpöydälläni viime aikoina hyvin paljon säkeitä – niin runojeni kuin varhaisnuorille suunnatun säeromaanikäsikirjoituksenikin parissa. Säemuoto sopii ilmaisuuni hyvin riippumatta siitä, kirjoitanko lapsille, nuorille vai aikuisille.
Olemme muuten kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa aikeissa tehdä Koiranunta-teokselle jatkoa!
P.S. Maailman lastenteatteripäivänä 20.3. Tukkateatterilla on nähtävissä taas Kuka nukkuu koiranunta? -näytelmä, jota muutoin esitetään kiertueteatterina ympäri maakuntaa tilauksien mukaan. Tervetuloa katsomoon!
Kuva: Kaisa Vuorinen / Tukkateatteri
Taru Kumara-Moisio 