Runokokoelmani Unissa raivoan isälle (Atrain&Nord, 2025) on nyt julkaistu ja saatavilla muun muassa kustantamon verkkokaupasta. Kirjanjulkkarit Tampereen Kirjafestareilla sujuivat sydämellisesti – kiitokset yleisölle ja minua haastatelleelle Matti Ylipiessalle, jonka kanssa pohdimme syvällisesti ylisukupolvisia traumoja ja puhumattomuuden rikkomista! Yksityiset kokemukset laajenivat yleisiksi. Lopuksi esitin runojani yhdessä tyttäreni kanssa.
Teoksesta on ilmestynyt jo yksi blogiarvio “Aistivoimaisia runoja lapsuuden varjoista” (Kalabaliikkia runoapajilla / Ilona Tomi 28.11.2025), jossa runokokoelmaa kuvataan ehjäksi kokonaisuudeksi, jonka “runollinen ydin on vahva”.
Arvion kirjoittanut kirjailija Ilona Tomi on paitsi pohdiskellut runojen yhteiskunnallista tematiikkaa turvattomasta lapsuudesta, myös kiinnittänyt erityistä huomiota runojeni tarkkuuteen ja aistivoimaisuuteen, mikä lämmittää sisintäni paljon:
“Runot näyttävät lukijalle tarkasti ja aistivoimaisesti lapsuuden varjot. Runojen minä kohtaa isän varjon muistoissa, arjessa ja näyttämöllä. Turvaton lapsuus on rakentanut runojen puhujalle varjominän. Runot herättävät kysymyksen, mikä varjominä meissä oikein on. Onko niin, että lapsuuden varjot sisältävät pahoja muistoja, mutta myös suojelevat meitä – osoittavat aikuisena suunnan, minne emme tahdo mennä? Mielenkiintoisesti runoissa tulee esille, miten varjominän voi kohdata ja sitä voi käsitellä ja hoitaa paitsi arjessa ja perhe-elämässä, myös teatterin maailmassa, rooleissa. “Rekvisiittavaraston valjussa viileydessä / kaksi kuhmuista kivääriä / kesäteatterin jäljiltä / olen jo ammattilainen / silti alan hikoilla ja huudan: Älkää ampuko! Täällä omia. / yöllä käteni piilottavat isältä haulikon tuulikaapin kahinaan / takkien taakse / muistihuivin solmuihin”.
Unissa raivoan isälle -runokokoelma luo elävän ja koskettavan kuvan lapsen turvattomuudesta. Tunne syntyy tarkoista havainnoista. Raskasta aihetta on kuvattu samaistuttavasti. Aiheen painavuus ei hukuta runon minää eikä lukijaa.
Teoksen kieli ja rytmillä leikittely on riemastuttavan rikasta: “Isän halaus: / vahva lempeä variksentähyily kuusen latvassa / napakka avoin suojeleva lämmin rauhoittava / metsäretken nuotion tulenlieska / nopea yhteys! / turvallinen rutistus / oikaistu matonmutka / varmaotteisen hellä / minun, minulle / kosteusvoidetta kiristävälle arpi-iholle / helpottunut nauru vuoristoratasäikähdyksen tunnelipimeän jälkeen”.”
Kävin esittelemässä teosta juuri ennen julkkareita myös lukiolaisille Tampereen yhteiskoulun lukion kirjailijavieraana. Vierailun maksoi Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry, kiitos mahdollisuudesta päästä esittelemään tuoretta teosta! Runokokoelmani sopii hyvin myös nuorten käsiin, sillä monessa runossa näkökulma on lapsen tai nuoren ja keskiössä ovat vanhempien ja lasten väliset suhteet. Runoissa iloitaan ja surraan, kaivataan ja pelätään, riemuitaan ystävyydestä ja tutkitaan omia kipupisteitä yhdessä muiden kanssa. Tarkoitukseni on tehdä kouluvierailuja runokokoelman siivin lisääkin ensi vuoden puolella.
Taru Kumara-Moisio 