Author: tarukumaramoisio

I got to see the cover of My Finnish Taniwha – awesome! My novel Taniwha (published originally in Finnish in 2019; paperback and eBook) has been translated into English and will be published as an eBook this summer! It’s a story about a Finnish family spending a year in New Zealand and there are some scary myths involved too! I’m excited! I was supposed to travel to Wellington to promote My Finnish Taniwha, but unfortunately the corona virus situation prevented that. However, I will attend to the virtual Worldcon 2020 (78^th World Science Fiction Convention) later this summer. Thank you Osuuskumma and especially J.S. Meresmaa (the cover) for all of this!

Ja sitten kotoisampaan suomimeininkiin: osallistuin kesäkuun alussa mökiltä etä-äänenä Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n järjestämän Johtocon-virtuaalitapahtuman kirjallisuuspaneeliin. Aiheena olivat utopiat ja dystopiat. Keskustelusta tuli hauska, vaikka alussa yhteysongelmia olikin runsaasti. Paneelista löytyy netistä paitsi tallenne, myös kirjastopalvelupäällikkö Oili Sivulan mainio tiivistelmä.

Lisäksi olen touhuillut sukulaislarpin parissa (kokeilimme larpata psykodraamapohjaisia kohtauksia, joista saimmekin aikaan vuolaita keskusteluja) sekä viilaillut ystävän kanssa yhteisprojektikäsikirjoitusta, joka kuvaa vuosituhannen vaihteen tamperelaista opiskelijaelämää. Ihan hiukan olen saanut kirjoitettua myös täysin uutta tekstiä.

Kesäloma etenee, sää on helteistä ja uimavedet lämminneet – tasapainoilen kirjoittamisen ja perheen kanssa lomailun kesken niin hyvin kuin pystyn!

Etäopetus on päättynyt, hurraa! Ehdin pitää lukuvuoden viimeiset oppitunnit lähiopetuksena, ja on pakko kyllä todeta, että oli ihanaa nähdä opiskelijoiden ilmeitä vihdoin taas kunnolla ja pystyä muutenkin kommunikoimaan helposti. Käsidesin käytöstä ja turvaväleistä täytyi tietysti huolehtia. Nyt on vielä viimeisen jakson päättöviikko kesken, mutta loma kolkuttelee jo ovella.

Kirjoittamishommat yritän käynnistää heti kohta opetustöiden loputtua, tosin perheen lomailun ohessa. Yhtä yhteisprojektia olen onnistunut edistämään jo tämän kevään aikana, mutta pidempään kirjoittamiseen aika ei ole riittänyt. Kesän lisäksi saan onneksi paiskia duunia kirjailijana myös syksyllä: Pirkanmaan taidetoimikunta myönsi minulle apurahan! En ole vielä koskaan aiemmin päässyt nauttimaan moisesta apurahakaudesta, joten järjestelyjen mietinnässä menee hetki. Apuraha tuntuu kyllä upealta tunnustukselta – kirjailijaidentiteettini vahvistui heti taas vähäsen.

Uusia kirja-arvioita teoksistani en ole viime aikoina bongannut, mutta oli hauska lukea erään yhdeksäsluokkalaisen kirjallisuuspäättötyö Taniwhasta. Työ rakentui kirjailijahaastattelusta, liikuttavan pohdiskelevasta teosanalyysistä ja mainiosta luovasta osiosta, jossa sai kehitellä jatkoa romaaniin. Ilahduin erityisesti kekseliäistä väliotsikoista ja jatkotarinalopusta, joissa oli mukailtu romaanini tyyliä ja maailmaa hienosti!

Tähän loppuun jääköön muistoksi paikallislehden uutinen apurahastani – tuntui huvittavalta, että tekstiin oli liitetty oikein pärstäni mukaan. Toinen kuva liittyy paikalliseen nuorten kirjoituskilpailuun, jonka esiraatilaisena keväällä toimin. Oli kiinnostavaa saada lukea tuoreita pohdintoja tulevaisuudesta niin utopian kuin dystopiankin näkökulmasta.

 

 

 

 

Enpä olisi vielä syksyllä uskonut, että alkuvuodesta 2020 talvisäitä ei tule juuri ollenkaan ja kevään paiskin etätöitä. Poikkeuksellisia aikoja eletään. Kotiin eristäytyminen ja turvavälikävelyt ovat yhtäkkiä perusarkea kaikessa absurdiudessaan. No, kansalaisten terveydestä ja yhteiskunnan toimivuudesta sekä toisaalta ihmisten keskinäisestä välittämisestähän tässä on kysymys. Joten kuten olen onneksi saanut etäopetuksenkin otettua haltuun – tosin aikamoisella säheltämisellä. Vahvuuteni opettajana ovat silti kyllä ehdottomasti lähiopetuksen puolella.

Poikkeuksellisen tiiviissä tahdissa toteutetut ylioppilaskirjoitukset valvontoineen ja tekstien lukemisineen ovat vieneet aikaa kirjailijahommilta, mutta jotain kerrottavaa sentään on: Taniwhan englanninkielinen käännös valmistunee kesäkuussa, ja Worldconista on vahvistettu, että minut on hyväksytty sinne esiintyjäksi. Ehdin jo etsiskellä lentolippuja Uuteen-Seelantiin, mutta koronapandemia muutti tilanteen sellaiseksi, ettei matkustaminen olekaan tarpeen: kansainvälinen fantasia- ja scifikirjallisuustapahtuma Worldcon pidetäänkin heinä-elokuun vaihteessa virtuaalisena – siihen voi siis osallistua helposti vaikkapa kotisohvalta netin kautta.

Virtuaalisuus on ollut päivän sana muutenkin, pääsin nimittäin itse tällä viikolla tekemään videovierailutervehdyksen kirjailijavieraana hämeenkyröläisille nuorille (katso kuva alta!). Eilen osallistuin puolestaan kirjailijakollega J.S. Meresmaan Dodo-säeromaanin hauskoihin virtuaalijulkkareihin Instagramin livelähetyksen kautta.

Ihmisversoja-nuortenromaanini on kerännyt niin kehuja kuin hämmentynyttä mutinaakin. Ilahduin, kun Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja, kirjailija Mervi Heikkilä oli innoissaan teoksestani Facebook-päivityksessään, ja lisäksi teos oli näyttävästi esillä Kirjastokaistalta seuraamassani Nuorten kirjareppu 2019 -kirjakatsauksessa kirjastoväen esitellessä tuoretta nuorten fantasiaa ja scifiä. Siniset helmet -kirjablogin arviossa Ihmisversojen todetaan olevan toiveikkuudessaan “virkistävää vaihtelua” ja lisäksi arviossa mainitaan muun muassa, että “rauhallisesta aloituksestaan ja runollisista hetkistään huolimatta romaani eskaloituu loppua kohti ja tarjoaa nautittavia juonikoukkuja”. Kirjakissan kirjablogiarviossa teoksesta puolestaan kehuttiin lähinnä juuri loppua ja hämmästeltiin muita puolia.

Viikon päästä (su 5.4. klo 19) esiinnyn Pirkkalaiskirjailijoiden Kirjailija kotiin -kanavalla – tervetuloa seuraamaan, kun luen otteita Taniwhasta!

 

 

 

 

 

 

Kaksi kuukautta on vierähtänyt tiiviisti kouluhommia paiskien, ja vasta nyt talvilomaviikolla olen kyennyt keskittymään edes hiukkasen verran kirjoittamiseen. Rakas Usva-akatemia-kirjailijaryhmämme nimittäin kokoontuu muutaman viikon päästä, ja haluan puristaa tapaamiseen tekstiä luettavaksi, jotta voin saada kallisarvoista palautetta kollegoilta.

Alkuvuoden kuulumisista on pakko mainita Miia Vistilän minusta kirjoittama Voima-lehden haastattelu (1/2020), johon kuvan kävi ottamassa Annika Pitkänen. Oli ilo kertoa pitkästä aikaa opetuksellisista liveroolipeleistä ja pohtia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja.

Toinen, vielä kesken oleva juttu on Taniwhan englanninkielinen käännös. Romaanini pääsee kuin pääseekin osaksi Osuuskumma International -julkaisusarjaa, näppärästi e-kirjamuodossa. Tuntuu upealta, että keksimäni suomalaisperheen maagiseen Uuden-Seelannin-seikkailuun voi jatkossa tutustua myös englanniksi. Käännöksen pitäisi valmistua kesään mennessä – ja teosta on tarkoitus markkinoida Worldcon 2020 -tapahtumassa (Wellington, New Zealand) heinä-elokuun vaihteessa. Poden tietenkin jo ankaraa matkakuumetta!

Loppukevennyksenä toimikoon Voima-lehden haastattelun paperilehtikuvan lisäksi Instagramista bongaamani hauska #bookface-kuva Ihmisversoja-nuortenromaanistani – kiitokset siitä Kirjakoplalle!

 

Tämä oli kirjailijuuteni näkökulmasta hyvä vuosi, ilmiselvästi. Aiemmin minulta oli julkaistu vain esikoisromaani ja erinäisiä novelleja, mutta tänä vuonna pääsin kehumaan olevani jo kolme romaania kirjoittanut kirjailija. Toiveikas scifi-nuortenromaanini Ihmisversoja ja aikuisille suunnattu maagisrealistinen Taniwha-romaanini saapuivat painoista peräkkäin keväällä 2019 talven viimeisten viilailujen jälkeen. Lisäksi työstin tänä vuonna yhtä vielä kesken olevaa yhteisprojektikäsikirjoitusta sekä paria novellia, jotka todennäköisesti julkaistaan ensi vuonna, sekä sain aikaan musikaalikäsikirjoituksen, jonka pohjalta opiskelijoiden kanssa toteutimme paljon kiitosta saaneen marraskuisen lukiomusikaalin Kaupungin yö.

Kumpikin tämän vuoden romaaneistani löysi mielestäni lukijoita ihan mukavasti, joskaan teokset eivät toki olleet mitään isojen kustantamoiden myyntimenestyksiä. Eniten ilahdutti, että Ihmisversoja esiteltiin Ylen dystopioita ja utopioita käsitelleessä monimediaisessa artikkelikokonaisuudessa hopepunk-asenteensa vuoksi ja Taniwha pääsi Kulttuuritoimituksen arvioitavaksi. Lisäksi olen saanut palautetta teoksista Instagram-kirjapäivitysten, kirjablogien ja muutamien fantasiaan ja scifiin erikoistuneiden lehtien, kuten Portin, Kosmoskynän ja Tähtivaeltajan, julkaisemien kirjallisuusarvioiden kautta. Näistä kaikista tahoista olen kiitollinen!

Vuoteeni mahtui myös kirjailijaesiintymisiä hurja määrä: höpisin kirjallisuusjutuista ainakin niin Popcultissa, Metson messuilla, Finnconissa, Taide & Kirja -tapahtumassa kuin useammalla lavalla Turun ja Helsingin Kirjamessuillakin. Kiehtovaa ja hauskaa – tosin syksy osoittautui raskaaksi, kun äitini hautajaiset pidettiin juuri ennen kirjamessusesonkia ja kouluni musikaalirypistystä.

Vuosi 2020 on kirjailijuuteni kannalta todennäköisesti rauhoittumisen aikaa. Tarkoitus on lähinnä saada keskeneräisiä käsikirjoituksia etenemään. Ihmisversoja-teoksen jatko-osa on vielä aivan alkutekijöissään – jospa saisin sen kirjoittamisen käynnistymään vihdoin kunnolla. Olen jo järjestellyt kalenteriin huhti-toukokuulle kirjoitusaikaa, ja tietenkin kesälomastani osa kuluu taas läppäriä naputellen. Toivottavasti tekstiä syntyy! Toki aion myös lukea muiden kirjoittamia teoksia ja vierailla kirjallisuustapahtumissa sen verran kuin aikaa ja intoa riittää.

 

 

Loppusyksy on ollut pimeyttä tulvillaan, mutta Ylöjärvellä soi viime viikolla Pimeyden tango. Kaupungin yö -musikaalimme kaikki kolme esitystä on nyt pidetty – ja vieläpä loppukaronkkakin. Mikkisäätöä riitti viime metreille asti, mutta lopulta kaikki sujui loistavasti! Opiskelijani olivat silkkaa kultaa hoitaessaan kukin vastuullisesti roolinsa ja tehtävänsä.

Yhdessä teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijoiden kanssa käsikirjoittamani ja ohjaamani musikaali sai myös mukavasti julkisuutta. Aamulehti lähetti sen live-esityksenä digitilaajilleen. Lisäksi Ylöjärven Uutiset julkaisi siitä upean, kehuvan arvion tämän viikon paperilehdessään. Moreenimediasta löytyy reportaasi iltanäytöksestä. Eppu Normaalin Pantsekin muuten istui yleisössä ja totesi musikaalista tulleen ”hyvä mieli”.

 

Taniwhasta puolestaan julkaistiin muutama viikko sitten huolella tehty kirja-arvio Kulttuuritoimituksessa. Erityisesti ilahduin tästä kohdasta:

“Ella tarkastelee aikuisia ja ympäröivää maailmaa kirkkaasti, toisinaan armottomasti ja sarkastisestikin. Kertojanääni ottaa tosissaan sekä päähenkilölapsen että lukijan. Taniwhassa ei ole lässyttävää otetta, vaikka Ella on uskottavasti ikäisensä.

Tämä osoittaa kirjoittajan taitavuuden. Ei ole helppoa löytää kielirekisteri ja perspektiivi, joka olisi päähenkilön ikätason mukainen, mutta sävykäs. Kumara-Moisio ymmärtää lapsen maailmaa ja eläytyy siihen arvostavasti.”

Näiden sanojen ja musikaalimuistojen lämpö siivittäköön minut kohti joulua!

 

(Digi-Aamulehdessä näkyvän yhteiskuvan on ottanut Toni Repo; muut kuvat ovat Ylöjärven lukion arkistokuvia)

Helsingin Kirjamessut koettu – olipa elämys! Olin mukana seuraavissa ohjelmanumeroissa:

”Solarpunk – toivon tieteiskirjallisuutta” -paneelikeskustelu Punavuori-lavalla 24.10.2019 klo 14.00-14.30: Solarpunk on uusi tieteiskirjallisuuden alalaji, joka esittelee kestävän kehityksen mukaisia tulevaisuuksia. Sitä voisi pitää dystopian vastakohtana, sillä näitä tulevaisuuksia yhdistää ajatus toivosta. Paneelissa kirjailijat Risto Isomäki, Taru Kumara-Moisio, Mia Myllymäki ja Vesa Sisättö (pj)

Ihmisversoja, haastattelu Kallio-lavalla 24.10.2019 klo 16.30-17.00: Nuortenromaani Ihmisversoja kuvaa identiteettiään etsiviä nuoria kansainvälisellä tutkimusasemalla avaruudessa – tieteeseen ja ihmisyyteen luottaen. Voisiko ihmiskunnan tulevaisuus olla Ihmisversojen kaltainen? Haastateltavana kirjailija Taru Kumara-Moisio, haastattelijoina Kallion lukion opiskelijat

 

Hämmästyin, miten paljon kuulijoita Solarpunk-paneelikeskustelumme sai. Katsomo oli aivan täynnä. Suurin osa oli varmaankin tullut Risto Isomäen takia, mutta luulen, että myös toivo-näkökulma kiinnosti. Kuulinkin paneelin jälkeen kehuja siitä, kuinka mielenkiintoisia ajatuspolkuja keskustelumme onnistui nostamaan esiin.

KirjaKallio-haastattelu oli puolestaan aivan ihana sen vuoksi, että nuoret haastattelijat olivat niin huolella perehtyneet teokseen ja esittivät huikaisevan oivaltavia kysymyksiä. Lisäksi haastattelun lomassa kuultiin näyte-esitys yhdestä kirjan kohtauksesta. Liikutti, miten hienosti kyseinen lukiolaisesiintyjä muisti romaanini tekstiä ulkoa ja kykeni vielä eläytymään siihen.

Nyt messuhuuman jälkeen yritän keskittyä tulevaan lukiomusikaaliin. Lisäksi olen marraskuussa mukana tamperelaisessa Hämärä-kirjallisuustapahtumassa.

 

Netin puolella romaaneistani on viime aikoina näkynyt muutama tuore maininta:

KosminenK pohdiskeli Taniwhaa tarkkanäköisesti Instagramissa.

J.O. Hiltusen Taniwhasta kirjoittamasta kiittävästä kirja-arvostelusta (Tähtivaeltaja-lehti 3/2019) on nyt puolestaan luettavissa nettiversio.

Ihmisversoja-romaanini oli mukana Virke-lehden (3/2019) nuortenromaanikatsauksessa, jossa esiteltiin digiaikaa ja teknologiaa käsitteleviä teoksia. (Virkettä voivat tosin lukea vain tilaajat.)

 

 

 

 

Turun Kirjamessut selätetty! Olin ensimmäistä kertaa kirjamessuilla monta päivää, ja se tuntuu kyllä jaloissa aikamoisena väsymyksenä. Oli kuitenkin upeaa päästä esiintymään sekä sympaattiselle Kuisti-lavalle että isolle Agricola-lavalle. Ohjelmani oli seuraavanlainen (tietysti jo etukäteen rummutin kovasti näitä esiintymisiäni Twitterissä ja Instagramissa!):

pe 4.10.2019, Kuisti klo 13.20-13.50: Millaista lukutaitoa spekulatiivinen fiktio vaatii – tai synnyttää? Paneelikeskustelussa kirjailijat Magdalena Hai ja Markus Harju sekä kirjailija-opettaja Taru Kumara-Moisio.

la 5.10.2019, Agricola klo 17.20-17.50: Ilmastohuolipuhetta dekkareista scifiin. Miten ilmastonmuutosteema näkyy kirjallisuuden eri genreissä? Paneelikeskustelussa kirjailijat Anni Nupponen, Taru Kumara-Moisio, Jaakko Melentjeff ja Solina Riekkola.

Muun ajan kiertelin kuuntelemassa kirjavinkkauksia ja muita paneelikeskusteluja sekä pyörin Osuuskumman osastolla. Parasta oli ehkä kumminkin törmätä kirjailijakollegoihin ja vaihtaa kuulumisia. Aikaa tuli vietettyä esimerkiksi tuttujen fantasiakirjailijoiden Anni Nupposen ja Katri Alatalon sekä dekkaristi Jaakko Melentjeffin kanssa – kuten seuraavista kuvista näkyy!

 

 

Syyskuu on sujunut osaltani raskaasti, sillä pitkään sairastanut äitini veti viikko sitten viimeisen henkäyksensä. Olo on haikea, vaikka äidin poismenoa osattiin jo odottaakin.

Kirjoittamiselle ei ole ollut nyt aikaa, mutta syksyn kirjamessuesiintymisiä toki odotan. Pieniä ilonpilkahduksia ovat olleet kirjailijahaastatteluni Ylöjärven Uutisissa sekä Ihmisversoja-nuortenromaanini pääsy yhdelle lukudiplomilistalle. Lisäksi Taniwhasta julkaistiin Tähtivaeltaja-lehdessä perusteellinen ja kiittävä arvio, jossa todetaan muun muassa näin: “Kirjailija hallitsee hienosti maagisen ulottuvuuden yhdistämisen arkirealismiin.” (J.O. Hiltunen, Tähtivaeltaja, syyskuu 2019).

Palasin eilen kotiin Dublinissa järjestetystä Worldcon2019-nimisestä science fiction -tapahtumasta. Osuuskummailin Convention Centressä markkinoimassa Osuuskumman kansainvälisiä julkaisuja ja seurasin kiinnostavia ohjelmanumeroja, esimerkiksi paneelikeskustelut aiheista ”Educating children in how to avoid a dystopia” ja ”The use of SF in higher education”. Sain myös keskusteltua jonkin verran hopepunkista, solarpunkista ja myyttien käytöstä kirjallisuudessa.

Ihanaa oli myös tutustua Irlannin pääkaupunkiin. En ollut koskaan ennen käynyt Dublinissa, joten katuja tuli käveltyä ristiin rastiin – jalat väsyksiin. Trinity Collegen vanha kirjasto oli uskomattoman hieno! Vapaahetkiä vietin myös Liffey-joen ylittävillä silloilla ja St. Stephen’s Green -puistossa. Ja pitihän sitä lisäksi poiketa pari kertaa irlantilaiseen pubiin.

Tekisi kovasti mieli lähteä myös ensi kesänä Worldconiin, sillä se pidetään silloin Uudessa-Seelannissa. Matka on kuitenkin sen verran raskas ja kallis, että jää nähtäväksi, toteutuuko se. Maagisrealistisen Taniwha-romaanini englanninkielistä käännöstä lähtisin kyllä mielelläni markkinoimaan Wellingtoniin, mutta valitettavasti minulla ei ainakaan vielä ole sopimusta sellaisesta julkaisusta, heh! Tiedusteluja kyllä tein.

Elokuuni on Dublinin-matkaa lukuun ottamatta kulunut pitkälti koulunaloitushommissa. Lukujärjestykseni on täyteläinen, ja lisäksi työstän opiskelijoiden kanssa musikaaliprojektia. ”Kaupungin yö” -musikaali tekee kunniaa 150 vuotta juuri täyttäneelle Ylöjärvelle omalla humoristisella tavallaan. Vastaan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, mutta myös opiskelijat pääsevät vaikuttamaan monin tavoin kokonaisuuteen.

Tämän vuoden romaaneistani on muuten kertynyt näin kesän lopulla ja syksyn kynnyksellä taas muutamia arvioita lisää:

Lukihäirikkö-kirjablogi

Pirja&kirja-blogi

Eevan kirjakolo-blogi

Toisinkoinen

Kosmoskynä-lehti

Seuraava kirjallinen liikahdukseni on ensi viikonloppuna: pyörin mukana Taide & Kirja -tapahtumassa Tampereen Finlaysonilla ”lasten lauantaina” ja kerron siellä nuortenromaanistani Ihmisversoja klo 15.30.