Author: tarukumaramoisio

Nyt olen vihdoin päässyt kirjoittamisen makuun ja antanut näppäimistön napsua. Olen edistänyt sekä erästä yhteisprojektia että luonut suuntaviivat Ihmisversoja-nuortenromaanini jatko-osalle. Kirjoittaessa kolea sää ei onneksi haittaa – eipä ainakaan tarvitse harmitella, että pitäisi ehtiä jossain välissä rannalle loikoilemaan.

Jyväskylän Finncon-tapahtuma heinäkuun alussa oli yksinkertaisesti huippu! Parasta olivat sekä vanhat että uudet tuttavuudet – juteltavaa fantasia- ja scifikirjallisuudesta riitti nimittäin yömyöhään. Lisäksi päiväohjelma oli todella kiehtovaa kaikkine naamiaisineen, kaffeeklatcheineen ja teemakeskusteluineen. Mieleeni jäivät erityisesti kunniavieras Kersti Juvan Tolkien-käännöksistään kertomat esimerkit. Juva pohti ensin suomentavansa ”hobitin” muotoon ”honiini”, koska se olisi vastannut alkuperäisen englanninkielisen ”hobbit”-sanan kaniin (ja kaninkoloon) viittaavaa sävyä. Sana ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi hyvän kuuloiselta. Myös keskenään vaihtoehtoisia ilmauksia ”örkki” ja ”orkki” Juva kuulosteli kauan Taru sormusten herrasta -suomennoksen äärellä. Nykyään hobitit ja örkit ovat fantasiakirjallisuudessa niin itsestään selviä käsitteitä, ettei niitä enää edes tajua suomentajan kehittelemiksi sanoiksi.

Omat paneeliesiintymiseni menivät mainiosti, ja ilahduin erityisesti Parempi tulevaisuus -paneelikeskustelun etenemisestä. Sali oli lähes täynnä, eikä siinä vielä kaikki: yleisö esitti kysymyksiä ja kommentteja hyvin aktiivisesti, mahtavaa! Paneelin jälkeen pääsin Yle Uutisten haastatteluun. Haastattelupätkä tuli seuraavalla viikolla ulos sekä radiosta että televisiosta ja lisäksi toimittaja Jussi Mankkinen oli koostanut scifi-teemasta hienon nettijutun “Dystopiat, hopepunk ja solarpunk – tässä ovat scifi-kirjallisuuden kuumat trendit”. Olen todella iloinen, että Ihmisversoja-nuortenromaanini pääsi näin näkyvästi edustamaan tieteiskirjallisuuden toiveikasta hopepunk-suuntausta.

Minua pyydettiin myös mukaan valtakunnalliseen Nova-kirjoituskilpailuun mentoriksi kahden muun mentorin rinnalle. Ideana on, että kukin kirjoituskilpailun voittajakolmikosta saa palkinnoksi paitsi rahaa ja kunniakirjan myös vuodeksi kokeneen palautteenantajan teksteilleen, joko erillisille novelleille tai yhdelle romaanikäsikirjoitukselle. Kirjoituskilpailun ratkettua Finnconissa pääsinkin jo esittäytymään mentorina Teemu Korpijärvelle, taitavalle novellistille. Finnconissa julistettiin muuten myös uusi spefikirjoituskilpailu Noviisi 2019, johon voivat osallistua 13–17-vuotiaat – täytyypä vinkata tätä omille opiskelijoilleni, kun koulut taas alkavat!

Lopuksi vielä koostekuva Finncon-fiilistelystäni! Kirjailijaesiintymiseni ovat tältä kesältä ohi, ja nyt täytyy todellakin keskittyä itse kirjoittamiseen. Syksyllä olen kyllä vielä esiintymässä sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla, mutta niistä kerron sitten lähempänä lisää.

 

Opetustyö loppui ja loma alkoi. Viimeiset viikot koulussa olivat suoraan sanottuna kiireistä hösellystä pinna kireällä, mutta nytpä sitä voi istuskella terassilla ja ihmetellä vihreän eri sävyjä. Alkukesäloman vietän perheen parissa ja sen jälkeen varaan päiviä myös kirjoittamiselle. Haluan tämän kesän aikana saada työstettyä eteenpäin kahta eri käsikirjoitusta – toinen niistä on muuten jatko-osa Ihmisversoja-nuortenromaanilleni.

Sekä Taniwha että Ihmisversoja ovat löytäneet tiensä kirjastoihin, kirjakauppoihin ja ainakin jo muutamien tuntemattomienkin lukijoiden käsiin. Instagramista bongasin päivityksen, jossa Taniwhaa suositeltiin Helmet-lukuhaasteen kohtaan ”kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria”. Lisäksi Nörttityttöjen sivustolla julkaistiin Taniwhasta ilahduttavan huolella tehty kirja-arvio, jossa teokseni kehutaan olevan ”taitavasti ja mielikuvituksekkaasti kirjoitettu”.

Ihmisversoja-nuortenromaanista ei ole vielä Goodreads-merkintöjä pidempiä arvioita ilmestynyt, mutta sitäkin näyttää löytyvän kirjastoista hyvin. Kirjastojen verkkosivuilta on aina kiehtovaa tutkia, mitä hakusanoja omiin teoksiin on liitetty. Ihmisversoihin liittyviä asiasanoja ovat luonnollisesti tieteiskirjallisuus, tulevaisuus, nuortenkirjallisuus ja tekoäly, mutta myös identiteetti, ensirakkaus ja opiskelu. Taniwhaan yhdistettyjä asiasanoja ovat puolestaan muun muassa Uusi-Seelanti, muutto, elämänmuutokset, pelko, näkökulmatekniikka, psykologiset romaanit ja maaginen realismi. Taniwhasta muuten julkaistiin toukokuun lopussa upea animoitu kirjatraileri, jonka on Osuuskummalle tehnyt kansainvälinen ryhmä TAMK-opiskelijoita englanninkielisen synopsiksen pohjalta.

Rennon lomailun, kirjoittamisen ja siihen liittyvän lukemistaustatyön lisäksi kesäkalenteriini on merkittynä kaksi kirjailijaesiintymistä: heinäkuussa olen nimittäin mukana Finnconissa, Suomen suurimmassa scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtumassa. Lauantaina on tarkoitus puhua utopiakirjallisuudesta muiden panelistien eli Magdalena Hain, Mia Myllymäen ja Vesa Sisätön kanssa, ja sunnuntaina puolestaan keskustelemme yleisön edessä usva-akatemialaisten kesken kirjoittajayhteisön tarjoamasta vertaistuesta. Tervetuloa kuuntelemaan!

Loppukevennykseksi asettelen tähän hupsun pontevan kuvan itsestäni toukokuisten Metson messujen lavalta (vieressä kirjailija J.S. Meresmaa) – kirjallisuudesta on aina niin hauskaa intoilla 🙂

 

 

Vapunaaton kirjanjulkistusjuhlat on nyt pidetty: hauskaa oli! Koska kummankin tuoreen teokseni kannessa näkyy sattumoisin nutturapäinen hahmo, pidin tuplajulkkarikekkerit teemalla #nutturaproosaa. ”Genre” ei ole itse keksimäni, vaan Usva-akatemia-kirjoittajapiiriin kuuluvan ja mm. Tähtivaeltaja-podcasteista tunnetun Aleksi Kuution minulle tänä keväänä ideoima termi. Se kuvaa humoristisesti paitsi romaanieni kansia myös omaa opettaja-kirjailija-identiteettiäni.

Teoksissani myös seikkailee opettajia, jotka ovat opettajuusihanteineen aika tragikoomisia hahmoja – itsekin ikuisia elämänkoululaisia. Tällaisia ovat ainakin Ihmisversoja-nuortenromaanin Anuliza sekä Taniwhan suorastaan surkuhupaisa Heli-äiti. Vastaavasti esikoisromaanini Maan vetovoiman Noora on kiinnostunut kasvatustieteistä ja suhtautuu lapsiinsa varsin opettavaisesti.

Kiitos kaikille vappupippaloihini osallistuneille! Oli ilo olla Osuuskumman hallituksen puheenjohtaja Anni Nupposen haastateltavana hotelli Tammerin Vihtorin Verannalla sekä jakaa omistuskirjoituksia myytäviin teoksiin. Luulen, että aika moni kirjani ostaneista vietti tänään tihkusateista vapunpäivää lukemalla. Ainakin sain jo muutamilta kannustavia viestejä siitä, että Taniwha oli kuin olikin imaissut mukaansa ja Ihmisversoja ojennettu jonkun tutun nuoren käsiin.

Toukokuussa esiinnyn Taniwhan tiimoilta parissa tapahtumassa: Popcultissa kerron maagisesta realismista ja Metson messuilla yleisö saa kuulla lukunäytteitä.

Lopuksi vielä pari nutturakuvaa julkkarijuhlien alkuvaiheesta Vihtorin Verannalta:

 

 

Ihmisversoja-nuortenromaanini on saapunut painosta – ja näyttää kuulkaas hyvältä! Olen todella tyytyväinen Hannele Haraldin luomaan kansikokonaisuuteen sekä ylipäätään koko teoksen luettavuuteen. Tuntui myös kutkuttavalta päästä kirjoittamaan ensimmäiset omistuskirjoitukset tutuille nuorille.

Ihmisversoja on muuten teemoiltaan varsin ajankohtainen kirja: eilisessä Helsingin Sanomissa julkaistiin Antti Tiaisen kirjoittama artikkeli, jossa tulevaisuudentutkija Gerd Leonhard pohtii ihmiskunnan ja teknologian suhdetta. En halua paljastaa romaanini juonenkäänteitä, mutta tulevaisuuden teknologian käyttömahdollisuudet ja niiden eettisyys nousevat Ihmisversoissa merkittäväksi kysymykseksi.

Teokseni on syntynyt Usva-akatemia-kirjoittajapiiriltä saamani kannustuksen voimalla. Kirjailija Anne Leinosen luotsaamalle piirille saatiin tukea Koneen säätiöltä kahdeksi vuodeksi (2017-2019), jotta pohdiskelisimme tapaamisissamme rohkeasti utopioiden mahdollisuuksia kaunokirjallisuudessa ja kehittäisimme käsikirjoituksiamme. Ihmisversoja-romaanini on optimistinen tulevaisuusvisio, sillä teoksen maailmassa ihmiskunta on selättänyt ilmaston lämpenemisongelman muun muassa keksimällä uusia – tosin kalliimpia – polttoaineratkaisuja jätemuovista ja antimateriasta. Tekoälysovelluksille on puolestaan asetettu tiukkoja eettisyysrajoituksia.

Mutta miten tulevaisuuden ihmiset viihtyvät tällaisessa maailmassa? Sen saat luonnollisesti selville lukemalla teoksen 🙂

Sain sekä Taniwhan että Ihmisversoja-nuortenromaanini taittovedokset tarkistettavakseni tällä viikolla. Ehdin viikonloppuna käydä perheen kesken Mäntässä pienellä talvilomavierailulla, mutta sitten täytyikin varata aikaa oikoluku-urakkaan: väärät tavutukset ja näppäilyvirheet on toki kitkettävä pois ennen painovaihetta. Tämä talviloma on siis kulunut lähinnä lukupuuhissa, mutta sain kuin sainkin oikoluvut eilen suoritetuiksi.

Taittovedokset ja kansikuvat konkretisoivat kiehtovasti teosten valmistumista. Tarinat eivät elä enää pelkästään päässä ja oman läppärin tiedostoissa, vaan ne saavat virallisemman muodon. Ihmisversoja-teosta oikolukiessani minua huolettivat eniten päähenkilön äidin runo-osiot. Halusin olla tarkka säkeiden asettelussa – ja onneksi lopputulos vaikuttaa nyt viimeisten viilausten jälkeen hyvältä. Taniwha-romaanin kohdalla jännitin eniten lukujen alkuja, sillä graafikko lupasi niihin hienot anfangikoristeet. Kaikki anfangit eivät ole vielä valmiita, mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä ensimmäinen taittovedosversio näytti. Kustannustoimittajani tekee vielä oman oikolukunsa, ja sen jälkeen toivottavasti näemme lopulliset anfangiasettelut paikoillaan.

Odotan innolla kevättä: ei mene enää kauan, kun saan romaanit painettuina teoksina hipelöitäviksi, ja kirjanjulkistuskekkerit ovat tiedossa sitten vapunaattona. Sitä ennen olen mukana Pirkkalaiskirjailijat ry:n järjestämillä Kirjailijayhdistysten Talvipäivillä Tampereella 22.3.2019. Oma paikallinen kirjailijayhdistyksemme kippistää samalla 75-vuotisjuhlansa kunniaksi, hurraa!

Näiden kirjailijasivujen pystytyksen myötä ymmärsin, kuinka rakas sivutyö minulla onkaan. Alun perin kirjoittaminen oli mieluisaa puuhastelua, sitten siitä tuli intohimoinen harrastus ja vähitellen – kun tajusin, että paikallislehden kolumneista ja satunnaisista lehtiin myydyistä novelleista ansaitsee myös rahaa – työskentelyni kehittyi otteeltaan ammattimaisemmaksi.

Teos teokselta kirjailijaidentiteettini on vahvistunut: uskallan jo luottaa taitoihini. On haastavaa löytää opetustöiden ohesta aikaa pitkäjänteiselle kirjoittamiselle, mutta palo omien tarinoiden ääreen on sen verran polttava, että käsikirjoituksiin tarttuu aina sopivan tilaisuuden tullen. Nautin myös kovasti kirjallisuustapahtumista ja kirjailijakollegoiden tapaamisista, erityisesti Osuuskumman väen karnevalistisesta tuesta.

Kokoan tänne Kuulumisia-osioon välähdyksiä kirjallisista liikahduksistani sitä mukaa, kun jotain kerrottavaa on. Tänä keväänä minulta julkaistaan kaksi teosta (Taniwha aikuisille, Ihmisversoja nuorille), joten niiden myötä tulee osallistuttua monen tyyppisiin kirjallisiin tilaisuuksiin!