Author: tarukumaramoisio

Turun Kirjamessut selätetty! Olin ensimmäistä kertaa kirjamessuilla monta päivää, ja se tuntuu kyllä jaloissa aikamoisena väsymyksenä. Oli kuitenkin upeaa päästä esiintymään sekä sympaattiselle Kuisti-lavalle että isolle Agricola-lavalle. Ohjelmani oli seuraavanlainen (tietysti jo etukäteen rummutin kovasti näitä esiintymisiäni Twitterissä ja Instagramissa!):

pe 4.10.2019, Kuisti klo 13.20-13.50: Millaista lukutaitoa spekulatiivinen fiktio vaatii – tai synnyttää? Paneelikeskustelussa kirjailijat Magdalena Hai ja Markus Harju sekä kirjailija-opettaja Taru Kumara-Moisio.

la 5.10.2019, Agricola klo 17.20-17.50: Ilmastohuolipuhetta dekkareista scifiin. Miten ilmastonmuutosteema näkyy kirjallisuuden eri genreissä? Paneelikeskustelussa kirjailijat Anni Nupponen, Taru Kumara-Moisio, Jaakko Melentjeff ja Solina Riekkola.

Muun ajan kiertelin kuuntelemassa kirjavinkkauksia ja muita paneelikeskusteluja sekä pyörin Osuuskumman osastolla. Parasta oli ehkä kumminkin törmätä kirjailijakollegoihin ja vaihtaa kuulumisia. Aikaa tuli vietettyä esimerkiksi tuttujen fantasiakirjailijoiden Anni Nupposen ja Katri Alatalon sekä dekkaristi Jaakko Melentjeffin kanssa – kuten seuraavista kuvista näkyy!

 

 

Syyskuu on sujunut osaltani raskaasti, sillä pitkään sairastanut äitini veti viikko sitten viimeisen henkäyksensä. Olo on haikea, vaikka äidin poismenoa osattiin jo odottaakin.

Kirjoittamiselle ei ole ollut nyt aikaa, mutta syksyn kirjamessuesiintymisiä toki odotan. Pieniä ilonpilkahduksia ovat olleet kirjailijahaastatteluni Ylöjärven Uutisissa sekä Ihmisversoja-nuortenromaanini pääsy yhdelle lukudiplomilistalle. Lisäksi Taniwhasta julkaistiin Tähtivaeltaja-lehdessä perusteellinen ja kiittävä arvio, jossa todetaan muun muassa näin: “Kirjailija hallitsee hienosti maagisen ulottuvuuden yhdistämisen arkirealismiin.” (J.O. Hiltunen, Tähtivaeltaja, syyskuu 2019).

Palasin eilen kotiin Dublinissa järjestetystä Worldcon2019-nimisestä science fiction -tapahtumasta. Osuuskummailin Convention Centressä markkinoimassa Osuuskumman kansainvälisiä julkaisuja ja seurasin kiinnostavia ohjelmanumeroja, esimerkiksi paneelikeskustelut aiheista ”Educating children in how to avoid a dystopia” ja ”The use of SF in higher education”. Sain myös keskusteltua jonkin verran hopepunkista, solarpunkista ja myyttien käytöstä kirjallisuudessa.

Ihanaa oli myös tutustua Irlannin pääkaupunkiin. En ollut koskaan ennen käynyt Dublinissa, joten katuja tuli käveltyä ristiin rastiin – jalat väsyksiin. Trinity Collegen vanha kirjasto oli uskomattoman hieno! Vapaahetkiä vietin myös Liffey-joen ylittävillä silloilla ja St. Stephen’s Green -puistossa. Ja pitihän sitä lisäksi poiketa pari kertaa irlantilaiseen pubiin.

Tekisi kovasti mieli lähteä myös ensi kesänä Worldconiin, sillä se pidetään silloin Uudessa-Seelannissa. Matka on kuitenkin sen verran raskas ja kallis, että jää nähtäväksi, toteutuuko se. Maagisrealistisen Taniwha-romaanini englanninkielistä käännöstä lähtisin kyllä mielelläni markkinoimaan Wellingtoniin, mutta valitettavasti minulla ei ainakaan vielä ole sopimusta sellaisesta julkaisusta, heh! Tiedusteluja kyllä tein.

Elokuuni on Dublinin-matkaa lukuun ottamatta kulunut pitkälti koulunaloitushommissa. Lukujärjestykseni on täyteläinen, ja lisäksi työstän opiskelijoiden kanssa musikaaliprojektia. ”Kaupungin yö” -musikaali tekee kunniaa 150 vuotta juuri täyttäneelle Ylöjärvelle omalla humoristisella tavallaan. Vastaan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, mutta myös opiskelijat pääsevät vaikuttamaan monin tavoin kokonaisuuteen.

Tämän vuoden romaaneistani on muuten kertynyt näin kesän lopulla ja syksyn kynnyksellä taas muutamia arvioita lisää:

Lukihäirikkö-kirjablogi

Pirja&kirja-blogi

Eevan kirjakolo-blogi

Toisinkoinen

Kosmoskynä-lehti

Seuraava kirjallinen liikahdukseni on ensi viikonloppuna: pyörin mukana Taide & Kirja -tapahtumassa Tampereen Finlaysonilla ”lasten lauantaina” ja kerron siellä nuortenromaanistani Ihmisversoja klo 15.30.

Nyt olen vihdoin päässyt kirjoittamisen makuun ja antanut näppäimistön napsua. Olen edistänyt sekä erästä yhteisprojektia että luonut suuntaviivat Ihmisversoja-nuortenromaanini jatko-osalle. Kirjoittaessa kolea sää ei onneksi haittaa – eipä ainakaan tarvitse harmitella, että pitäisi ehtiä jossain välissä rannalle loikoilemaan.

Jyväskylän Finncon-tapahtuma heinäkuun alussa oli yksinkertaisesti huippu! Parasta olivat sekä vanhat että uudet tuttavuudet – juteltavaa fantasia- ja scifikirjallisuudesta riitti nimittäin yömyöhään. Lisäksi päiväohjelma oli todella kiehtovaa kaikkine naamiaisineen, kaffeeklatcheineen ja teemakeskusteluineen. Mieleeni jäivät erityisesti kunniavieras Kersti Juvan Tolkien-käännöksistään kertomat esimerkit. Juva pohti ensin suomentavansa ”hobitin” muotoon ”honiini”, koska se olisi vastannut alkuperäisen englanninkielisen ”hobbit”-sanan kaniin (ja kaninkoloon) viittaavaa sävyä. Sana ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi hyvän kuuloiselta. Myös keskenään vaihtoehtoisia ilmauksia ”örkki” ja ”orkki” Juva kuulosteli kauan Taru sormusten herrasta -suomennoksen äärellä. Nykyään hobitit ja örkit ovat fantasiakirjallisuudessa niin itsestään selviä käsitteitä, ettei niitä enää edes tajua suomentajan kehittelemiksi sanoiksi.

Omat paneeliesiintymiseni menivät mainiosti, ja ilahduin erityisesti Parempi tulevaisuus -paneelikeskustelun etenemisestä. Sali oli lähes täynnä, eikä siinä vielä kaikki: yleisö esitti kysymyksiä ja kommentteja hyvin aktiivisesti, mahtavaa! Paneelin jälkeen pääsin Yle Uutisten haastatteluun. Haastattelupätkä tuli seuraavalla viikolla ulos sekä radiosta että televisiosta ja lisäksi toimittaja Jussi Mankkinen oli koostanut scifi-teemasta hienon nettijutun “Dystopiat, hopepunk ja solarpunk – tässä ovat scifi-kirjallisuuden kuumat trendit”. Olen todella iloinen, että Ihmisversoja-nuortenromaanini pääsi näin näkyvästi edustamaan tieteiskirjallisuuden toiveikasta hopepunk-suuntausta.

Minua pyydettiin myös mukaan valtakunnalliseen Nova-kirjoituskilpailuun mentoriksi kahden muun mentorin rinnalle. Ideana on, että kukin kirjoituskilpailun voittajakolmikosta saa palkinnoksi paitsi rahaa ja kunniakirjan myös vuodeksi kokeneen palautteenantajan teksteilleen, joko erillisille novelleille tai yhdelle romaanikäsikirjoitukselle. Kirjoituskilpailun ratkettua Finnconissa pääsinkin jo esittäytymään mentorina Teemu Korpijärvelle, taitavalle novellistille. Finnconissa julistettiin muuten myös uusi spefikirjoituskilpailu Noviisi 2019, johon voivat osallistua 13–17-vuotiaat – täytyypä vinkata tätä omille opiskelijoilleni, kun koulut taas alkavat!

Lopuksi vielä koostekuva Finncon-fiilistelystäni! Kirjailijaesiintymiseni ovat tältä kesältä ohi, ja nyt täytyy todellakin keskittyä itse kirjoittamiseen. Syksyllä olen kyllä vielä esiintymässä sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla, mutta niistä kerron sitten lähempänä lisää.

 

Opetustyö loppui ja loma alkoi. Viimeiset viikot koulussa olivat suoraan sanottuna kiireistä hösellystä pinna kireällä, mutta nytpä sitä voi istuskella terassilla ja ihmetellä vihreän eri sävyjä. Alkukesäloman vietän perheen parissa ja sen jälkeen varaan päiviä myös kirjoittamiselle. Haluan tämän kesän aikana saada työstettyä eteenpäin kahta eri käsikirjoitusta – toinen niistä on muuten jatko-osa Ihmisversoja-nuortenromaanilleni.

Sekä Taniwha että Ihmisversoja ovat löytäneet tiensä kirjastoihin, kirjakauppoihin ja ainakin jo muutamien tuntemattomienkin lukijoiden käsiin. Instagramista bongasin päivityksen, jossa Taniwhaa suositeltiin Helmet-lukuhaasteen kohtaan ”kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria”. Lisäksi Nörttityttöjen sivustolla julkaistiin Taniwhasta ilahduttavan huolella tehty kirja-arvio, jossa teokseni kehutaan olevan ”taitavasti ja mielikuvituksekkaasti kirjoitettu”.

Ihmisversoja-nuortenromaanista ei ole vielä Goodreads-merkintöjä pidempiä arvioita ilmestynyt, mutta sitäkin näyttää löytyvän kirjastoista hyvin. Kirjastojen verkkosivuilta on aina kiehtovaa tutkia, mitä hakusanoja omiin teoksiin on liitetty. Ihmisversoihin liittyviä asiasanoja ovat luonnollisesti tieteiskirjallisuus, tulevaisuus, nuortenkirjallisuus ja tekoäly, mutta myös identiteetti, ensirakkaus ja opiskelu. Taniwhaan yhdistettyjä asiasanoja ovat puolestaan muun muassa Uusi-Seelanti, muutto, elämänmuutokset, pelko, näkökulmatekniikka, psykologiset romaanit ja maaginen realismi. Taniwhasta muuten julkaistiin toukokuun lopussa upea animoitu kirjatraileri, jonka on Osuuskummalle tehnyt kansainvälinen ryhmä TAMK-opiskelijoita englanninkielisen synopsiksen pohjalta.

Rennon lomailun, kirjoittamisen ja siihen liittyvän lukemistaustatyön lisäksi kesäkalenteriini on merkittynä kaksi kirjailijaesiintymistä: heinäkuussa olen nimittäin mukana Finnconissa, Suomen suurimmassa scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtumassa. Lauantaina on tarkoitus puhua utopiakirjallisuudesta muiden panelistien eli Magdalena Hain, Mia Myllymäen ja Vesa Sisätön kanssa, ja sunnuntaina puolestaan keskustelemme yleisön edessä usva-akatemialaisten kesken kirjoittajayhteisön tarjoamasta vertaistuesta. Tervetuloa kuuntelemaan!

Loppukevennykseksi asettelen tähän hupsun pontevan kuvan itsestäni toukokuisten Metson messujen lavalta (vieressä kirjailija J.S. Meresmaa) – kirjallisuudesta on aina niin hauskaa intoilla 🙂

 

 

Vapunaaton kirjanjulkistusjuhlat on nyt pidetty: hauskaa oli! Koska kummankin tuoreen teokseni kannessa näkyy sattumoisin nutturapäinen hahmo, pidin tuplajulkkarikekkerit teemalla #nutturaproosaa. ”Genre” ei ole itse keksimäni, vaan Usva-akatemia-kirjoittajapiiriin kuuluvan ja mm. Tähtivaeltaja-podcasteista tunnetun Aleksi Kuution minulle tänä keväänä ideoima termi. Se kuvaa humoristisesti paitsi romaanieni kansia myös omaa opettaja-kirjailija-identiteettiäni.

Teoksissani myös seikkailee opettajia, jotka ovat opettajuusihanteineen aika tragikoomisia hahmoja – itsekin ikuisia elämänkoululaisia. Tällaisia ovat ainakin Ihmisversoja-nuortenromaanin Anuliza sekä Taniwhan suorastaan surkuhupaisa Heli-äiti. Vastaavasti esikoisromaanini Maan vetovoiman Noora on kiinnostunut kasvatustieteistä ja suhtautuu lapsiinsa varsin opettavaisesti.

Kiitos kaikille vappupippaloihini osallistuneille! Oli ilo olla Osuuskumman hallituksen puheenjohtaja Anni Nupposen haastateltavana hotelli Tammerin Vihtorin Verannalla sekä jakaa omistuskirjoituksia myytäviin teoksiin. Luulen, että aika moni kirjani ostaneista vietti tänään tihkusateista vapunpäivää lukemalla. Ainakin sain jo muutamilta kannustavia viestejä siitä, että Taniwha oli kuin olikin imaissut mukaansa ja Ihmisversoja ojennettu jonkun tutun nuoren käsiin.

Toukokuussa esiinnyn Taniwhan tiimoilta parissa tapahtumassa: Popcultissa kerron maagisesta realismista ja Metson messuilla yleisö saa kuulla lukunäytteitä.

Lopuksi vielä pari nutturakuvaa julkkarijuhlien alkuvaiheesta Vihtorin Verannalta:

 

 

Ihmisversoja-nuortenromaanini on saapunut painosta – ja näyttää kuulkaas hyvältä! Olen todella tyytyväinen Hannele Haraldin luomaan kansikokonaisuuteen sekä ylipäätään koko teoksen luettavuuteen. Tuntui myös kutkuttavalta päästä kirjoittamaan ensimmäiset omistuskirjoitukset tutuille nuorille.

Ihmisversoja on muuten teemoiltaan varsin ajankohtainen kirja: eilisessä Helsingin Sanomissa julkaistiin Antti Tiaisen kirjoittama artikkeli, jossa tulevaisuudentutkija Gerd Leonhard pohtii ihmiskunnan ja teknologian suhdetta. En halua paljastaa romaanini juonenkäänteitä, mutta tulevaisuuden teknologian käyttömahdollisuudet ja niiden eettisyys nousevat Ihmisversoissa merkittäväksi kysymykseksi.

Teokseni on syntynyt Usva-akatemia-kirjoittajapiiriltä saamani kannustuksen voimalla. Kirjailija Anne Leinosen luotsaamalle piirille saatiin tukea Koneen säätiöltä kahdeksi vuodeksi (2017-2019), jotta pohdiskelisimme tapaamisissamme rohkeasti utopioiden mahdollisuuksia kaunokirjallisuudessa ja kehittäisimme käsikirjoituksiamme. Ihmisversoja-romaanini on optimistinen tulevaisuusvisio, sillä teoksen maailmassa ihmiskunta on selättänyt ilmaston lämpenemisongelman muun muassa keksimällä uusia – tosin kalliimpia – polttoaineratkaisuja jätemuovista ja antimateriasta. Tekoälysovelluksille on puolestaan asetettu tiukkoja eettisyysrajoituksia.

Mutta miten tulevaisuuden ihmiset viihtyvät tällaisessa maailmassa? Sen saat luonnollisesti selville lukemalla teoksen 🙂

Sain sekä Taniwhan että Ihmisversoja-nuortenromaanini taittovedokset tarkistettavakseni tällä viikolla. Ehdin viikonloppuna käydä perheen kesken Mäntässä pienellä talvilomavierailulla, mutta sitten täytyikin varata aikaa oikoluku-urakkaan: väärät tavutukset ja näppäilyvirheet on toki kitkettävä pois ennen painovaihetta. Tämä talviloma on siis kulunut lähinnä lukupuuhissa, mutta sain kuin sainkin oikoluvut eilen suoritetuiksi.

Taittovedokset ja kansikuvat konkretisoivat kiehtovasti teosten valmistumista. Tarinat eivät elä enää pelkästään päässä ja oman läppärin tiedostoissa, vaan ne saavat virallisemman muodon. Ihmisversoja-teosta oikolukiessani minua huolettivat eniten päähenkilön äidin runo-osiot. Halusin olla tarkka säkeiden asettelussa – ja onneksi lopputulos vaikuttaa nyt viimeisten viilausten jälkeen hyvältä. Taniwha-romaanin kohdalla jännitin eniten lukujen alkuja, sillä graafikko lupasi niihin hienot anfangikoristeet. Kaikki anfangit eivät ole vielä valmiita, mutta olen silti enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä ensimmäinen taittovedosversio näytti. Kustannustoimittajani tekee vielä oman oikolukunsa, ja sen jälkeen toivottavasti näemme lopulliset anfangiasettelut paikoillaan.

Odotan innolla kevättä: ei mene enää kauan, kun saan romaanit painettuina teoksina hipelöitäviksi, ja kirjanjulkistuskekkerit ovat tiedossa sitten vapunaattona. Sitä ennen olen mukana Pirkkalaiskirjailijat ry:n järjestämillä Kirjailijayhdistysten Talvipäivillä Tampereella 22.3.2019. Oma paikallinen kirjailijayhdistyksemme kippistää samalla 75-vuotisjuhlansa kunniaksi, hurraa!

Näiden kirjailijasivujen pystytyksen myötä ymmärsin, kuinka rakas sivutyö minulla onkaan. Alun perin kirjoittaminen oli mieluisaa puuhastelua, sitten siitä tuli intohimoinen harrastus ja vähitellen – kun tajusin, että paikallislehden kolumneista ja satunnaisista lehtiin myydyistä novelleista ansaitsee myös rahaa – työskentelyni kehittyi otteeltaan ammattimaisemmaksi.

Teos teokselta kirjailijaidentiteettini on vahvistunut: uskallan jo luottaa taitoihini. On haastavaa löytää opetustöiden ohesta aikaa pitkäjänteiselle kirjoittamiselle, mutta palo omien tarinoiden ääreen on sen verran polttava, että käsikirjoituksiin tarttuu aina sopivan tilaisuuden tullen. Nautin myös kovasti kirjallisuustapahtumista ja kirjailijakollegoiden tapaamisista, erityisesti Osuuskumman väen karnevalistisesta tuesta.

Kokoan tänne Kuulumisia-osioon välähdyksiä kirjallisista liikahduksistani sitä mukaa, kun jotain kerrottavaa on. Tänä keväänä minulta julkaistaan kaksi teosta (Taniwha aikuisille, Ihmisversoja nuorille), joten niiden myötä tulee osallistuttua monen tyyppisiin kirjallisiin tilaisuuksiin!