Kuulumisia

Helsingin Kirjamessut takana ja pää pyörällä. Hyvin meni kumminkin, lempeästi suorastaan. Tekoäly kirjallisuudessa -paneeliamme oli seuraamassa paljon yleisöä, ja mielestäni saimme Mikko Rauhalan ja Piia Leinon kanssa käsiteltyä teemaa moniulotteisesti niin uhkien kuin mahdollisuuksienkin kautta.

Kirjallisen ohjelman lisäksi keskityin mielipuolisen intoilevana markkinointiin: kävin höyryämässä sekä Osuuskumman pöydän ääressä että Enostone Kustannuksen osastolla, jossa esittelimme Pulmu Kailamon kanssa ensi vuonna julkaistavaa yhteisromaaniamme ja yritimme epätoivoisesti keksiä sille nimeä, sillä työnimet – joita niitäkin on ollut monia – eivät enää tunnu tarpeeksi teosta kuvaavilta.

Messuilun päätteeksi ostin itsekin kassillisen kirjoja, muun muassa upeakantisen, Asko Künnapin kirjoittaman ja Hannu Oittisen suomentaman runokokoelman Pallosalama koputtaa tullessaan sekä tuoreen Aurinkosydän: kaikuja paremmista tulevaisuuksista -novelliantologian, joka luo kiehtovasti uskoa siihen, että “haastavankin kotelovaiheen jälkeen koittaa vielä ihmiskunnan perhosaika”. Ihanaa, että kirjoja tehdään, myydään, ostetaan – ja että messuja voidaan järjestää muutenkin kuin etäillen, oikein lähikontaktissa ja rönsyilevin dialogein.

Kotiin päästyäni kykenin makaamaan matolla hoitokoiraa hellien (olen ehkä päässyt vihdoin yli muinaisesta koiratraumastani), kaikki muu tuntui liialta.

Editointihommat ovat edenneet ihme kyllä aikataulussa, vaikka kaikenlaisia outoja vastuksia (muun muassa iskiasvaiva) on riittänyt.

Osallistuin syyskuussa Tampere Steampunk Festival -tapahtumaan (sekä paikan päällä että jo etukäteen kirjoittamalla tekstin festivaalin hauskaan Aikamatkaajan almanakka -julkaisuun). Höyrymeininkiä, näyttäviä asuja ja mielenkiintoisia ohjelmanumeroita riitti. Osuuskumma oli TIETENKIN paikalla myymässä omia steampunkantologioitaan.

Seuraavaksi odotan Usva-Akatemian kirjoittajakollegoiden syksyistä tapaamista ja Helsingin Kirjamessuja. Olen Helsingissä mukana Tekoäly kirjallisuudessa -paneelissa to 28.10.2021 klo 15.30-16.00 keskustelemassa Mikko Rauhalan ja Piia Leinon kanssa siitä, miksi tekoälytarinoita on kiehtovaa kirjoittaa ja millainen tekoäly on kirjoittajana. Tervetuloa kuuntelemaan!

P.S. Tuoreesta Portti-lehdestä (2/2021) löytyy Harri Erkin arvio Muistojemme Viistokatu -antologiasta: “hienoa ja herkkääkin kirjallisuutta”. Teos saa kriitikolta kokonaisuutena täyden kympin ❤

***

Tämän syksyn olen pelkästään kirjailija, ajatella. Tuntuu erikoiselta, kun opettajanhommia on kumminkin tullut tehtyä niin monet vuodet. Työkavereiden ajatteleminen tuottaa haikeudenpuuskia, mutta muuten olen päätökseeni tyytyväinen ja tietenkin kiitollinen Taiteen edistämiskeskukselta saamastani kirjastoapurahasta.

Tulevia apurahahakuja en nyt jaksa vielä tuskailla.

Sen sijaan listaan kohokohtia kesän taiteilijaelämästäni:

• Olin ensimmäistä kertaa mukana kesäteatteriproduktiossa ja opin paljon, erityisesti äänien ajamisesta mutta toki ohjaamisestakin – kiitos Ylöjärven museo, Tukkateatteri ja Katri Häti! Parasta oli ilon tuottaminen lapsille, hankalinta aikataulujen kanssa puljaaminen.

• Keskellä kesää osallistuin Tamfan 2021 -verkkotapahtumaan Muistojemme Viistokatu -panelistina. Kirjallisuuskeskustelu rönsyili humoristisen lämminhenkisenä ja tamperelaisen sivistyneenä – jäi hyvä mieli! Haastattelijana toimi Marianna Leikomaa ja muina panelisteina Anni Nupponen ja Vesa Sisättö. Oli iso ilo tavata kuvauksissa edes nämä fantastiset tyypit kasvotusten, vaikka yleisöä ei nähnytkään. Toivottavasti muuten kaikki syksyn kirjamessut eivät peruunnu koronavaaran vuoksi. Harmittaa jo, että Tampereen Työväenkirjallisuuden päivän ohjelma ei toteudu suunnitelmien mukaisesti, olisin nimittäin päässyt haastattelemaan Päivi Alasalmea, Anneli Kantoa ja JP Koskista.

• Allekirjoitimme kustannussopimuksen Pulmu Kailamon kanssa yhteisromaanistamme, joka ilmestyy vuonna 2022 Enostonen kustantamana. Teos on kasvutarina, jossa hengaillaan muun muassa vuosituhannen vaihteen tunnelmissa. Editointihommat etenevät hitaasti, mutta varmasti.

Ja vielä yksi kuvamuisto: työskentelen tällä hetkellä parvekkeella näin kauniissa maisemissa! Vähän on välillä kuuma, mutta ei – tietenkään – sovi valittaa.

Jäähyväisten aika: hyvästelen tällä viikolla sekä kahden kuukauden ajan työhuoneenani toimineen Kirsi Kunnaksen kammarin että tutun Manner-luokkani Ylöjärven lukiolla. Kumpaankin palaan vielä myöhemmin, mutta en hetkeen. Yritän saada kesälomalla ennen kaikkea rentouduttua. Kirjoittamisen ja opettamisen sijaan tiedossa on ulkoilua, lueskelua ja kesäteatteria. Lepoa ja hauskanpitoa itse määrittelemässäni suhteessa, niin toivon.

Muutamaa avaruudellista juttua täytyy mainostaa ennen kuin huojentuneena lössähdän maankamaralle tämän lukuvuoden monimutkaisista kamppailuista pökertyneenä:

Toni Saarinen kuvaa tuoreessa Kosmoskynän kirja-arviossaan Ei aivan ihmisiä -antologiassa julkaistua “Umpu”-novelliani kokoelman mahdollisesti humaaneimmaksi tarinaksi. Otin sen kehuna.

Tähtivaeltaja -lehdessä 2/2021 on puolestaan laajasti juttua solarpunkista, ja minuakin on haastateltu osana Vesa Sisätön koostamaa kokonaisuutta. Lisäksi kyseisestä lehdestä löytyvät arviot sekä Ei aivan ihmisiä -antologiasta että Muistojemme Viistokatu -teoksesta. Itseäni ilahduttivat tietysti eniten omiin novelleihini liittyvät maininnat:

“Heti ensimmäinen novelli asettaa tunnekompassin surulliseen. Taru Kumara-Moision Umpu on kertomus siitä, kuinka rikkaan tyttären dementoitunut äiti asuu älykodissa robottikissalleen höpötellen. Onneksi miuku oppii lopulta juomaan colaa, tytär kun ei toiselta puolen maailmaa ehdi käymään kylässä. Kumara-Moision visio on hienovarainen muistutus, kuinka tärkeää inhimillinen kosketus on”, toteaa Niina Tolonen Osuuskumman tekoälyantologiaa ruotivassa arviossaan.

Toni Jerrman sanailee Muistojemme Viistokatuun kirjoittamastani novellista näin: “Hienostuneen ihmiskuvauksen iloja tarjoilevat myös Taru Kumara-Moision Kivisydän ja Vehka Kurjenmiekan Maailman parhainta mehiläishilloa. Kivisydämen keskiössä on itsestään kovin epävarma kolmikymppinen Raili, joka odottaa bussia Viistokadun pysäkillä. Teksti sukeltaa taiten päähenkilön ahdistukseen ja päättyy haikean kauniisti.”

No nyt elän unelmien kirjailijaelämää, kun sain Aino Mattila -säätiön kautta käyttööni ihastuttavan työhuoneen Ylöjärveltä, nimittäin Kirsi Kunnaksen kammarin Vanhan Räikän yläkerrasta. Olen kirjoittanut siellä sekalaista näytelmärunoteosta nuorille sekä jatkoa Ihmisversoja-scifiromaanilleni. Minulle myönnettiin myös Taiteen edistämiskeskuksen kirjastoapuraha ensi syksyksi, jee!

Todella, todella rauhaisasti muokkailen tekstejäni eteenpäin. Kukaan ei häiritse. Oi.

Lisään tähän vielä muistilistan kirjailijaminääni viime aikoina ilahduttaneista asioista:

kirjaston Ystäväkirja-haastattelu

Ihmisversoja-nuortenromaanini Kunnari-lukudiplomin Sinuhe-kirjatarjottimella

Parnasson huhtikuinen Virpi Alasen kirjoittama arvio Tekoälyantologiasta Ei aivan ihmisiä: etenkin kohta “Avausnovelli sivaltaa scifin keinoin suoraan yhteiskunnallisesti ajankohtaisiin hoiva-asioihin. Taru Kumara-Moisio on kirjoittanut sydäntä särkevän tarinan tekoälyhoivakotiin hylätystä vanhuksesta. Mitä tapahtuu, jos hoiva ja välittäminen ulkoistetaan tekoälylle, novelli pakottaa ajattelemaan.”

And hooray! My Finnish Taniwha is on the Eligibility List of 2021 SFF Rosetta Awards (long form)!

“Tutkija Tarja Amebius (pelinjohtaja) on kutsunut tuttuja tutkijaystäviään kesken kesäloman vieton koolle videoyhteyden kautta. Erityisen harvinaisiin kihararipsieläimiin kuuluva syherötohvelieläinpopulaatio on kuolemassa ja tarvitaan nopeita niksejä, miten yksi jäljelle jäänyt saadaan pelastettua.”

Tämä oli keksimäni pienen etä-edularppidemonstraationi lähtötilanne. Pidin Zoomin kautta ”Edularppausta etänä – opeta ja opi roolissa ruudulla” -työpajasession DigiErko-opiskelijoille. Edularppauksesta esitelmöiminen on minulle vanhastaan tuttua, mutta etäviestintä oli mielenkiintoinen haaste: kuinka saada isohko joukko larppaamaan etänä niin, että kaikki pääsevät halutessaan ääneen? Lopputulos oli onneksi hymyilyttävä ja jälkikeskustelu kannustavaa. Painoin mieleeni, että jatkossa voisi ainakin sopia etukäteen puheenvuorojen pyyntömerkeistä ja rakentaa kanavista ”huoneita”, joissa voisi käydä keskustelemassa rooleissa välillä pienemmän ryhmän kesken.

Toinen muisto, jonka haluan maaliskuulta tallettaa tänne kirjailijasivustolleni, liittyy ilmastolukupiiriin. Ylöjärven kirjaston järjestämä etälukupiiri siirrettiin myöhemmin toteutettavaksi, mutta sain innostettua Ylöjärven lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kakkoskurssilaiset lukupiireilemään. Opiskelijat valitsivat luettavakseen joko ilmastonmuutosteemaa käsittelevän romaanin tai tietokirjan. Hyödynsimme ilmastolukupiiri.fi -sivuston teoslistoja. Varsinainen keskustelu eteni Teamsissa lähinnä peräkkäisten suullisten kirjaesittelyjen varassa, mutta ilahduin myöhemmin opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä lukiessani, sillä teokset näyttivät aidosti herättäneen ajatuksia ja jopa kannustaneen toimintatapojen muutoksiin.

Olen ollut kummallisen kirjoittamisjumituksen kourissa jo useampia kuukausia, mutta jotain mainostettavaa on silti kertynyt: novellini “Kivisydän” ilmestyi hauskassa Muistojemme Viistokatu -antologiassa (Kustantamo Helmivyö), ja Osuuskumman kunnianhimoisen pitkään muhittama tekoälyantologia Ei aivan ihmisiä – novelleja tulevaisuuden älyistä näki viimein päivänvalon.

Ylen Jussi Mankkinen kirjoitti scifi-novellikokoelmamme tiimoilta monipuolisen haastattelukokonaisuuden, jossa myös minä pääsin kertomaan oman “Umpu”-novellini taustasta ja tekoälyhoivakotipohdinnoistani.

Kouluun palaamiseni oli suhteellisen raskasta sekavaksi jääneen apurahakauteni jälkeen, mutta enköhän pääse vielä jossain kohtaa kunnolla kirjoittamaan – ainakin sitten yo-kirjoitussesongin jälkeen. Haaveeni on siirtää työskentelyn painopiste vihdoin selkeästi opettajuuden puolelta kirjailijuuden suuntaan.

Talvi on ollut tänä vuonna kaunis, sillä pakkasta ja lunta on riittänyt. Muutimme joulukuun lopussa Tampereelle hienojen ulkoilumaastojen äärelle. Pyynikin kuuraiset puut ja Pyhäjärven maisemat ovat tuottaneet koronavaara-ankeuden keskelle runsaasti hyvää mieltä (kuvat perheenjäsenieni ottamia).

• 

• 

No niin, kouluvuoden ensimmäinen jakso on kohta lopuillaan ja apurahavapaani lähestyy! Jännää päästä lokakuussa palaamaan kesällä kesken jääneiden käsikirjoitusteni pariin täyspäiväisen kirjoittamisen ääreen. Pari viikkoa vielä – ja sitten!

Juuri nyt kirjoittamiseen liittyviä kuulumisia on vähän, sillä opetustyö imaisi minut tietysti täysillä mukaansa elokuussa, mutta jotain sentään tulee mieleen: Vuosia sitten kirjoittamani novelli ”Puhukaa, älkääkä koskaan lopettako” oli mukana elokuun lopun Taidesuunnistuksessa Pirkkalaiskirjailijoiden pisteellä yhtenä Tukkateatterin esittämistä stand up tragedia -monologeista. Lisäksi sain juuri lähetettyä eteenpäin kustannustoimittajalle Tampereelle sijoittuvan tuoreen novellini viimeistellyn version, jonka pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella eräässä antologiassa, mikäli aikataulut pitävät.

Live-roolipelikirjoittamistakin on tullut jonkin verran harrastettua – tosin varsin löysin rantein. Muokkasin nimittäin loppukesän humoristisessa illanvietossa aikuisille vetämäni sirkusmaailmalarpin nuorten lyhyeksi kevytversioksi teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijoilleni. Oli ihanaa, kun opiskelijat heittäytyivät mukaani leikkimään yhdellä aamutunnilla! Hahmot vaihtelivat turvamiehestä ja metrilakun myyjästä taikureihin, käärmeidenlumoojiin ja yksisarvisten kouluttajaan. Taiteen tekemisen edellytysten pohdiskelun sijasta tässä kevytversiossa keskityttiin ideoimaan sirkusseurueelle erilaisia tulevaisuudenmahdollisuuksia. Ja samalla harjoiteltiin tietysti roolissa pysymistä.

Lopuksi vinkki: suomenkielinen Taniwha ja englanninkielinen My Finnish Taniwha löytyvät e-kirjoina Nextory-kirjapalvelusovelluksesta, jota voi pari viikkoa kokeilla ilmaiseksi.

The virtual Worldcon, CoNZealand, went well! I’m sure the experience would have been even more fantastic if I could have travelled to Wellington, but anyway it’s great I managed to participate in the happening virtually.

My schedule as a speaker:

—

Mythology and Fantasy (Panel) – 31^st July 2020, Friday 15:00 – 15:50 NZST, Programme Room 3 (Webinar)

Many great fantasy works, from the classics to recent works like those by Madeline Miller, are firmly based in mythology, either directly or indirectly. The panel looks at how mythology permeates fantasy. E.J. Beaton (moderator), David Hair, Taru Kumara-Moisio, Navah Wolfe

Reading (Taru Kumara-Moisio: My Finnish Taniwha) – 1^st August 2020, Saturday 10:00-10:25 NZST, Reading Room 2

—

I’ve already got a few questions in English about My Finnish Taniwha. Many seem to be interested in the way I have used a child’s perspective. That makes me feel happy!

My Finnish Taniwha is now available on Amazon and on iTunes too! It’s been soooo weird to read my own text in English, but I love the translation (thank you, Christina Saarinen!) with its funny finglish words.

I’ve also got fantastic feedback already. I asked Donald Adamson, a Scottish poet and translator, to read My Finnish Taniwha and tell his opinion about the translation and the story. I nearly cried when he sent his touching e-mail to me:

“It’s a fine story. I like the interweaving of voices and narratives. The outer and inner voices move seamlessly. The characterisation is well differentiated. Making Ella the moral centre of the story works well. There’s some sympathy for the obsessed, nerdy father, and even for the self-deluding mother, who comes across as damaged, even more than her sister. The harshness of the events comes through strongly and even shockingly but is not over-played, I think. I like the little moments of wisdom, insights, that give relief from the nastier events and decisions. The best thing is that the reader wants to read on, to know ‘what happens next’.”

I hope I’ll get more feedback in English after CoNZealand. I’ll be on a virtual Worldcon panel talking about myths in literature on 31^st July. I’m already nervous about that, but I hope the experience will be pleasant and inspiring. The famous fantasy author David Hair from New Zealand will be on the same panel discussion, OMG!