Author: tarukumaramoisio

Koiranunta-teoksesta on julkaistu Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä (1/2025) ilahduttava arvio otsikolla “Surrealismia lapsille”! Kriitikko Rimma Erkon mukaan kirjasta voi käyttää termiä säesatu:

“Teos hyödyntää paljon säeromaanin keinoja. Tämä näkyy esimerkiksi kirjan muodossa, estetiikassa ja kokeilevassa, paikoin hyvinkin lyyrisessä kielessä. Säeromaani on alkanut lyödä läpi Suomessakin etenkin nuortenkirjallisuuden puolella. Joitakin aikuisten säeromaanejakin on jo ilmestynyt, mutta selvästi vähemmän. Säeromaani ei ole runoutta sanan perinteisessä mielessä, vaikka teksti onkin säkeisiin jaettu. Säeromaanille tyypillistä on, että kyseessä on juonellinen, etenevä kokonaisuus, jossa säkeisiin jaettu teksti on ilmavaa ja helppolukuista.

Koiranunta on muodoltaan juuri tällainen. Säkeisiin jaettu teksti voisi olla runoa, koska se kutsuu pysähtymään lauseiden äärelle samaan tapaan kuin runot. Toisinaan säkeet myös hyppivät leikkisästi ja tukevat surrealistista tunnelmaa. Lastenrunot ovat toki perinteisesti tarinallisia.  Tästä huolimatta Koiranunta ei sovi täysin tarinallisen lastenrunon muotiin, vaan säeromaanin tapaan yhdistelee proosaa ja runoutta ehjäksi, tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Näin lyhyen tarinan kohdalla olisi kuitenkin liioiteltua puhua romaanista. Käytän kirjasta siis paremman puutteessa termiä säesatu. Satua se muistuttaa ennen kaikkea opettavaisen sanomansa ja inhimillisen eläinpäähenkilönsä vuoksi. 

Koiranunta on hauska esimerkki lastenkirjallisuuden kumouksellisuudesta; kun kirja jo olemassaolollaan pakottaa aikuislukijankin miettimään kokonaan uutta kuvaavaa termiä, se väistämättä myös laajentaa käsitystä siitä, mitä kaikkea lastenkirjallisuus voi olla. Kumara-Moision ja Tuomen kuvakirja on sitä paitsi sympaattinen tarina anteeksiantamisesta ja ihmisen yhteiselosta leikkisän koiran kanssa, joka ei tarkoita mitään pahaa. Kuvituksessa on samaa leikkisyyttä kuin tarinassakin ja on aina ilo nähdä käsinmaalattua kuvitusta, jossa aidosti näkyy siveltimen jäljet.” (katkelma arviosta, Onnimanni-lehti 1/2025, s. 36)

Lastenkirjallisuudesta julkaistaan lehdissä niin harmittavan vähän huolella teoksen muotoon, kieleen ja teemoihin perehtyneitä arvioita, että tämä totisesti lämmitti. Lisäksi kiinnyin säesatu-termiin, koska olen pyöritellyt työpöydälläni viime aikoina hyvin paljon säkeitä – niin runojeni kuin varhaisnuorille suunnatun säeromaanikäsikirjoituksenikin parissa. Säemuoto sopii ilmaisuuni hyvin riippumatta siitä, kirjoitanko lapsille, nuorille vai aikuisille.

Olemme muuten kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa aikeissa tehdä Koiranunta-teokselle jatkoa!

P.S. Maailman lastenteatteripäivänä 20.3. Tukkateatterilla on nähtävissä taas Kuka nukkuu koiranunta? -näytelmä, jota muutoin esitetään kiertueteatterina ympäri maakuntaa tilauksien mukaan. Tervetuloa katsomoon!

Kuva: Kaisa Vuorinen / Tukkateatteri

“Minä olen unikoira Hali ja osaan puhua. Tästä alkaa kunnon seikkailu! En ole Dali, en tee tyhmyyksiä. Osaan vaikka mitä, loikin taivaalle asti!”

Tammi- ja helmikuuni ovat vilahtaneet teatteria tehden. Lastennäytelmä Kuka nukkuu koiranunta? sai nimittäin ihastuttavan kantaesityksensä 31.1.2025 Tukkateatterilla.

Palaute on ollut kehuvaa ja kannustavaa, kiitos yleisöille! Esityksen on sanottu sopivan monen ikäisille, niin ihan pienille, alakoululaisille kuin aikuisillekin – kaikille riittää tarinassa seurattavaa ja oivallettavaa. Ohessa muutamia kirjallisesti saaduista koululaispalautteista kerättyjä huippukohtia:

“Parasta oli se pölypallovalotanssi.”

“Esitys oli tarpeeksi selkeä myös kielitaidottomien seurata kiinnostuneena alusta loppuun. Lapset pääsivät kokemaan monenlaisia tunteita eläytyessään katsomaansa.”

“Se alku oli hauska kun koira tuli meidän välistä!”

“I liked the spider on the moonlight.”

“I liked when we all shouted Dali! Dali! When the old lady didn’t find her dog. “

“Ne laulut oli hyviä.”

“The different bugs and the sound from the wings of the puppet bug.”

” It was funny how the dog was funny.”

“I liked the colorful lights.”

“Se kun se Dali tuli kotiin ja ne halas.”

“Kun se koira osasi puhua. Js kun se sotki reppua.”

***

Tukkateatterilla järjestettyjen esitysten jälkeen olemme seuraavaksi menossa esittämään musiikkinäytelmää Ylöjärvelle ja Orivedelle. Tervetuloa katsomaan Dali-koiran seikkailuja esimerkiksi MLL Ylöjärven tarjoamaan maksuttomaan tilaisuuteen Koulutuskeskus Valon auditoriossa su 9.3.2025 klo 15!

Ehdotuksia uusista kiertuepaikoista otetaan myös ilolla vastaan: saa vinkata, jos keksit, mikä taho voisi tahtoa tilata näytelmän lasten katsottavaksi! Tarkemmat ohjeet esityksen tilaamiseen löytyvät niin Tukkateatterin verkkosivuilta kuin Kulttuuripankistakin:

Kuka nukkuu koiranunta? on koko perheen musiikillinen satunäytelmä Dali-koirasta, joka uneksii itsensä toiseksi, karkaa koiruuksia tehtyään emäntänsä luota, ajautuu mielikuvitukselliselle retkelle keskelle koiranilmaa, tapaa autiotalon ötököitä ja tanssii villisti koiranputkien keskellä. Mutta mitä emäntä tästä kaikesta ajattelee? 

Näytelmä perustuu Taru Kumara-Moision kirjoittamaan 3-8-vuotiaille tarkoitettuun lasten kuvakirjaan Koiranunta (Enostone, 2024). Teos ohjaa paitsi käsittelemään omia tunteita, myös ottamaan muiden tunteet huomioon. Lisäksi se innostaa ihmettelemään maailmaa ja leikkimään kielellä! Esityksen jälkeen lapsiyleisö voi halutessaan jututtaa ja halia näytelmän hahmoja. Esityksen oheen voi ostaa myös matalan kynnyksen teatterityöpajan.

Esityksen kesto on noin 45 min. Tervetuloa mukaan Dali-koiran uniseikkailuun!

Työryhmä:

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Taru Kumara-Moisio

Näyttelijät: Katri Häti, Pirkko Linkosuo, Minna Kekkonen ja Paula Folqués

Musiikki: Aleksi Jaakola ja Heikki Lehtonen

Taustanauhat: Heikki Lehtonen

Laulujen sanoitukset: Taru Kumara-Moisio

Lavasteet, rekvisiitta ja puvustus: Mielen ry:n Luova paja, Tytti Marttila ja Tukkateatteri

Tuotanto: Tukkateatteri 

Kuvat: Hannaleena Kuhna

Olen ollut sairaana ja alavireinen nyt joulukuussa, mutta haluan toivottaa hyvää joulunaikaa itse kullekin!

Vuosi 2024 on ollut itselleni ennen kaikkea lastenkirjani Koiranunta vuosi: olen kiertänyt kirjallisuustapahtumissa esittelemässä teosta, Kariston säätiön tuella kirjailijavierailuilla esikoululaisten ja ykkösluokkalaisten luona, suunnitellut ja vetänyt Dali-koiran maailmaan sijoittuvan lastenlarpin sekä kirjoittanut teoksen pohjalta myös näytelmän, joka saa ensi-iltansa Tukkateatterissa tammikuussa 2025. Minut valittiin Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n johtokuntaan kaudelle 2025-2026, ja pääsinpä Kirjailijaliittoonkin tänä vuonna vihdoin tämän lastenkirjani ja aiemman tuotantoni perusteella. Lasten ja nuorten kirjallisuus ansaitsee puolestapuhujia, arvon esiin nostajia, vaikka toki näinä ankeina leikkausaikoina kaikenlainen taiteen merkityksellisyyteen pureutuva kulttuuripuhe on tärkeää. Lapsenmielisyys on itselleni suuri elämänilon lähde. Rakastan katsoa maailmaa vähän lapsellisen uteliain ja queer-leikittelevin silmin, vaikka välillä sitten saatan tuntea itseni liian naiiviksi.

Edelleen tasapainottelen töistä innostumisen ja mielenrauhan sekä voimavarojen ylläpitämisen kanssa. Onneksi ystäviltä saa vertaistukea – stressi ei saa tappaa elämäniloa. Samanlaisia voimavaramietteitä olen näköjään pyöritellyt myös aiemmin, joulukuussa 2023 ja 2022. Elämä on ikuista opiskelua.

Ensi vuonna luvassa on paitsi lastennäytelmäjuttuja, uusia apurahahakuja ja jälleen oman kirjoittamisen kanssa painimista, myös kirjallisuusfestivaali Pentinkulman päivien taiteellista asiantuntijuutta: olen oikein ylpeä siitä, että minut tahdottiin viime kesän tuottajanpestini jälkeen Pentinkulman päivien 2025 ohjelmaa suunnittelemaan. Kiitos mahdollisuudesta, Väinö Linnan seura ja Urjalan kunta!

(Kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomi ja minä esittelemässä Koiranunta-teoksen surrealismia Tampereen Kirjafestareilla 1.12.2024)

Olen tulevana viikonloppuna Tampereen Kirjafestareilla mukana seuraavissa ohjelmanumeroissa:

• La klo 10.30 (Sorsapuistosali) haastattelen kirjailija Jaakko Melentjeffiä uutuusteoksesta Venäläinen peli, joka on takakannen mukaan “mukaansatempaava trilleri, joka laittaa lukijan pohtimaan, voiko peliä voittaa vai onko siinä vain häviäjiä” (Enostone, 2024), hui!
• La klo 13-15 olen Osuuskumman myyntipöydän takana tavattavissa – ja voin vaikkapa signeerata Taniwhan tai My Finnish Taniwhan joululahjojen ostajille.
• Su klo 12.30 (Puistolämpiö2) pidän Koiranunta-lastenkirjaan pohjautuvan surrealistisen satutuokion yhdessä kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa – luvassa maagisia tassunjälkiä!

Tampereen Kirjafestarit on mukavasti vakiinnuttanut paikkansa tamperelaisena joulukuisena kirjamessuviikonloppuna. Olen ehtinyt olla mukana esiintymässä myös vuosina 2023 ja 2022 ja yleisönä vuonna 2021.

***

Muita kuulumisia tämän verran:

Olen aloittanut työn Pentinkulman päivien 2025 taiteellisena asiantuntijana. Tarkoituksena on nostaa festivaalin historiallinen kulttuuriperintö kirkkaana esiin sekä samalla uudistaa kirjallisuustapahtumaa vastuullisella tavalla entistä elämyksellisemmäksi kaikille ja madaltaa kynnystä osallistua. Festivaali toteutetaan Väinö Linnan synnyinpitäjässä Urjalassa 31.7.-3.8.2025 jo 48. kerran. Pääjärjestäjinä toimivat Urjalan kunta, Väinö Linnan seura ja Nuutajärven Lasikylä.

Marraskuun puolessavälissä pidin Mäntän Mäntylinnassa omatoimisen kirjoitusretriitin. Oli rauhoittavaa käydä uimassa Keurusselän aalloissa ja viimeistellä kauan kesken ollutta romaanikäsikirjoitusta kustantamokierrokselle. Kovin pitkään en yksin viihdy, mutta muutama päivä rauhoittumista teki terää. Ennen paluutani Tampereelle kävin kirjailijavieraana Kariston Säätiön Kirjallisuutta nuorille -projektin tuella Savosenmäen koulun kahdessa esikouluryhmässä – Koiranunta-teos sai innokkaita kuuntelijoita, ja herkullisia jatkoideoita kirjasarjalle suorastaan sateli, kiitokset eskareille!

Tänään torstaina käynnistyvät yleisölle maksuttomat Ruudun takaa -taidetapahtuman kävelyreitit ikkunataidekohteineen. Kyseessä on “Pirkanmaan kaikkien aikojen laajin taidetapahtuma, jossa keskusta-alueen ikkunat toimivat näyttämönä kadulla kulkevalle yleisölle” (www.ruuduntakaa.fi; karttasovellus kohteista on muuten mainio) ja samalla myös Tampereen Valoviikkojen avajaisfestivaali. Kaikki Tampereen noin 60 ikkunaa on nähtävillä torstaista lauantaihin 24.–26.10. klo 18–21 välisenä aikana. Näistä noin 40 ikkunaa, joissa ei ole mukana esiintyjiä, ovat nähtävissä vielä 3.11. saakka. Jos lasketaan kaikki Pirkanmaan kuntien kohteet mukaan, koettavissa on loka-marraskuun aikana reilusti yli 100 valaistua taideikkunaa – ja mukana on kuulemma yhteensä jopa tuhat kulttuuritoimijaa.

Olen itse mukana Ruudun takana -illoissa tekemässä Varjovaalit-nimistä varjokuvaelmaperformanssia Tukkateatterin väen kanssa Raatihuoneen ikkunoihin. Teoksen on ideoinut ja ohjannut Tytti Marttila ja projisoinnista vastaa Leena Lehti. Me esiintyjät herätämme henkiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden historian varjoina: jonottamalla äänestyskopille, vetäisemällä punaisen viivan äänestyslappuun ja pudottamalla sen uurnaan. Yleisö pääsee seuraamaan ikkunoiden takaa myös ääntenlaskentaa ja vaalikahvittelua.

Rakastan esitystä jo näin ennakkoon! On huikeaa paitsi olla pienenä osasena mukana näin isossa hankkeessa (kiitos Operaatio Pirkanmaa), myös päästä Raatihuoneen prameisiin mutta monenmoista nähneisiin tiloihin eläytymään vuoden 1907 vaaleihin osallistuneiden ihmisten ajatusmaailmoihin. Teen viisi eri hahmoa, jotka olen saanut itse suunnitella: mm. Amurissa asuvan lettipäisen pumpulienkelin, Hugo Simbergin kirkkomaalauksista mykistyneen ruustinnan ja teatteridiiva Ida Aalbergin laulajatarserkun. Tervetuloa ihmettelemään varjojen sielunelämää!

Harmillisesti Helsingin Kirjamessut jäävät minulta nyt taidetapahtuman vuoksi väliin, mutta voinen helpottaa fomo-oloa katsomalla joitakin ohjelmanumeroita verkosta ja seuraamalla kollegojen somepostauksia. Messuilla pohditaan monipuolisesti kirja-alan, kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuutta, ja varmasti esiin nousee myös tuore, tärkeä Avoin kirje suomalaisen kirjallisuuden puolesta, jonka minäkin olen allekirjoittanut.

Työväenkirjallisuuden päivän paneelikeskustelu “Onko tekoälyllä yhteiskuntaluokkaa?” on muuten nyt kuultavissa taltioituna Radio Fiskarsissa. Osuuskumman järjestämään paneelikeskusteluun osallistuivat lisäkseni tieteiskirjailijakollegat Reetta Vuokko-Syrjänen ja Satu Piispa-Hakala.

Esiinnyn Turun Kirjamessuilla Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n osastolla ensi lauantaina 5.10. klo 12.30-13. Tervetuloa kuuntelemaan, kun kirjailija Katariina Romppainen haastattelee minua Koiranunta-lastenkirjan surrealismista. Aion myös kertoa, miten kirjan teksti on taipunut näytelmäksi, sillä Kuka nukkuu koiranunta? -lastennäytelmän harjoitukset ovat nyt päässeet vauhtiin.

Näytelmäkiertueen lisäksi pääsen ensi vuoden puolella tekemään 12 kirjailijavierailua Kirjallisuutta nuorille -projektin kautta: on ilo olla mukana lasten ja nuorten lukutaitoa parantamassa sekä yleistä kirjallisuuden pariin innostamista edistämässä. Kiitos tästä apurahasta Kariston säätiölle!

Yritän löytää syksyyn tasapainoa kirjailijantöiden ja teatterihommien välille – ja parhaimmillaan ne kyllä ruokkivat inspiroivasti toisiaan – mutta tiedän myös, että väsymisen vaara on todellinen, pitää pitää huolta jaksamisesta.

Nyt juuri olen yrittänyt toipua aivot ylikierroksille sytyttäneestä Berliinin-matkasta, jonka tein ystäväni kanssa viime viikolla. Oli huikeaa toteuttaa pitkäaikainen unelma ja mennä tutustumaan Berliinin teatterimaailmaan, erityisesti Brechtin ja Weigelin jalanjäljille Berliner Ensemble -teatteriin! Jännitin reissua paljon, mutta en eksynyt totaalisesti tai vammautunut liikenteessä eikä muutakaan pahaa tapahtunut (olen toivoton katastrofien kuvittelija aina etukäteen), vaan pystyin nauttimaan matkan elämyksistä, niin teatteriesityksistä, kaupungin fiilistelystä kuin satunnaisista paikallisten kohtaamisistakin. Joskus vielä menen uudestaan, kenties kirjailijaresidenssiin, sillä minulla on jo monien vuosien ajan ollut kaiken muun ohessa kesken aikuisille suunnattu romaanikäsikirjoitus, johon Brecht ja Weigel liittyvät.

Kesäpestini Pentinkulman päivien kulttuurituottajana on nyt ohi, ja rauhallisempi apurahajakso kirjoittamisen ja teatterin parissa alkanut. On aikaa hengähtää. Pentinkulman päivistä jäi onneksi järjestelystressistä huolimatta hyvä mieli, sillä yleisöä riitti ja ohjelma oli mieleenpainuvaa – eikä festivaalia päätetty kuopata taloushuolien takia, vaan jatkoa on luvassa. Totuusteemaa käsiteltiin monista näkökulmista, niin Väinö Linnan romaanien kuin tuoreempienkin faktaa ja fiktiota sekoittavien teoksien kautta. Kirjan juhlassa puhunut Juha Hurme toivotteli hyvää sienisyksyä seuraavin sanoin:

“Totuus on kaikin tavoin ihastuttavan kimurantti asia.

Sen jäljittäminen on harrastuksista virkeimpiä. Tarvitaan vain korrespondenssia, koherenssia, ripaus ryhdistävää pragmatismia ja ehjät kumisaappaat.

Ennen muuta tarvitaan paljon ympärivuotista samoilua kansallispuistoissa tutustumassa sukulaisiimme kasveihin ja eläimiin. Aika äkkiä äkkää sumuisella suolla, että tämä on todellista: luonnontilainen metsä – siinähän se onkin: tie, totuus ja elämä yhdessä monimuotoisessa paketissa.”

Minä olen viihtynyt viime viikkoina puolukkametsässä kokoamassa ajatuksia. On herännyt luovia ajatuksia käsikirjoituksiini liittyen, mutta kulttuurialan leikkaukset ahdistavat. Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacís nostaa ongelmia hyvin esiin tuoreessa blogitekstissään “Päättäkää itse, amputoidaanko käsi vai jalka!”:

“Valtion tuki taiteilijoille ja kulttuurin kentälle on uskomattoman pieni verrattuna kentän tuottamaan monipuoliseen hyötyyn yhteiskunnalle.

Taiteen tekijät mahdollistavat monta muuta elinkeinoa ja toimivat usein itse yrittäjinä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivista 25 % oli yrittäjiä, kun muissa ammateissa osuus oli 13 %. Leikkausten vuoksi monen kulttuurialan pienyrityksen toiminta vaarantuu.

Hallituksen nykyiset toimet johtavat siihen, että kohta korkeasti koulutettuja työttömiä on moninkertaisesti. Jo nyt 15 % korkeasti koulutetuista on työttömänä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyökseen kulttuuriammateissa työskentelevistä 64 % oli korkea-asteen koulutus, siinä missä korkeakoulutettujen osuus muiden alojen ammattilaisista oli 41 %. Kirjailijaliiton jäsenistä korkeasti koulutettuja on lähes 80 prosenttia.

Leikkaukset kulttuurista osuvat ensisijaisesti ihmisiin, koska kulttuurialalla ei ole suuria tuotantovälineitä taikka infrastruktuuria, joista säästää. Kulttuuri tuotetaan lähes kokonaan ihmisvoimin. On vastuutonta tuhlausta muuttaa korkeasti koulutettuja ammattilaisten toimeentulo mahdottomaksi. Valtio menettää siinä sen panoksen, mikä aikoinaan tehtiin näiden ihmisten kouluttamiseen. Samalla kasvavat kustannukset toimeentulon menettämisestä. Saamatta jäävät niin laajat työllisyysvaikutukset, verotulot kuin vientieurot korkealaatuisesta suomalaisesta taiteesta.

Rahallista menetystä isompi on kuitenkin se henkinen menetys, joka kulttuurin alasajolla kansakunnalle on. Jos nykyisillä leikkauksilla tuhotaan vuosikymmenten aikana rakennettua kulttuurista perustaa, sitä on vaikeaa ja hidasta palauttaa. Ellei mahdotonta.”

Myös Pirkkalaiskirjailijat ry on laatinut oman kannanottonsa kulttuurileikkauksien vastustamiseksi, samoin kuin monet eri kulttuurijärjestöt. Yhteistyössä on voimaa, vaikka usein sitä tuntee itsensä kulttuurialan sekatyöläisenä, kirjailijana ja pienten proggisten teatteriohjaajana suhteellisen näkymättömäksi.

***

Yhteiskunnalliset aiheet puhuttavat syksyn kirjallisuustapahtumissakin. Olin itse Siuron Painetun sanan markkinoilla 17.8.2024 vetämässä paneelikeskustelua demokratiasta ja osuuskuntamuotoisista kustantamoista. Minä ja Reetta Vuokko-Syrjänen edustimme Osuuskummaa, Maritta Hirvonen Stresa-kustantamoa. Puoli tuntia kului nopeammin kuin osasin ennakoida, mutta tulipa jaettua oppeja kustantamon pyörittämisestä ja pohdittua, miten kustantamisen moninaisuus palvelee sananvapautta ja demokratiaa. Muukin ohjelma oli tietysti timanttista, ja Knuutilan kartano pihapiireineen sekä auringonkukkapeltoineen on ihastuttava paikka tällaisille tapahtumille.

Viikon päästä Työväenkirjallisuuden päivässä 7.9.2024 Werstaalla Osuuskumma järjestää paneelikeskustelun aiheesta “Onko tekoälyllä yhteiskuntaluokkaa?”:

AUDITORIO: 15.00–15.45 ONKO TEKOÄLYLLÄ YHTEISKUNTALUOKKAA?
Oikeus käyttää tai olla käyttämättä tekoälyä kietoutuu muiden kysymysten lisäksi myös luokkakysymykseen. Millaista yhteiskunnallista eriarvoisuutta tieteiskirjallisuudessa on spekuloitu tekoälyjen kehityksestä johtuen? Keskustelijoina tietämistä, tekoälyä ja eriarvoistumista tuotannossaan käsittelevät tieteiskirjailijat Satu Piispa-Hakala (Debytantti 2024), Taru Kumara-Moisio (Taivaanjuuret 2022, Atrain & Nord, Ihmisversoja 2019, Atrain & Nord) ja Reetta Vuokko-Syrjänen (Mahdottomien kukkien puutarha 2023, Syntykeho 2022).

Tervetuloa kuuntelemaan ja ottamaan kantaa!

***

Loppuun kuva performatiivisesta varjoteatteri-installaatiosta, jota me tukkateatterilaiset työstämme visuaalisen teatterin ammattilaisen Tytti Marttilan johdolla Tampereen Raatihuoneelle (hanke on osa Ruudun takaa -taidetapahtumaa, jota tukee Operaatio Pirkanmaa). Varjovaalit-esitys käsittelee vuoden 1907 vaaleja, jolloin Suomessa valittiin maailman ensimmäiset naiskansanedustajat eduskuntaan. Teos on nähtävissä 24.-26.10.2024 klo 18-21 Raatihuoneen ikkunoista. Raatihuoneen parvekkeelta luettiin aikoinaan ns. punainen julistus, jossa vaadittiin muun muassa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Tampere on siis ollut tärkeä paikka naisten äänioikeuden historiassa – pidetään huolta saamastamme perinnöstä!

(Kuva: Tytti Marttila / Tukkateatteri)

Freelancer-sanataidetyöläisenä en lomaile kesällä, vaan tuotan Pentinkulman päivät -kirjallisuusfestivaalia Urjalaan. Tervetuloa sinne siis 2.-3. elokuuta! Ohjelma on jo nähtävillä verkossa, lipunmyynti käynnistynyt ja esitteet painossa. Hieno, monipuolisen laadukas tapahtuma tulossa! Organisointi on tietysti aikaa vievää – ja välillä myös yksinäistä sähköpostien äärellä istumista, vaikka apua on hyvin saatavilla pulmatilanteisiin. Olen muistellut osin kaiholla opettajavuosieni värikkäitä työyhteisöjä (myös opiskelijoiden kanssa touhuamista!) ja Suvivirrestä alkaneita kesälomia, vaikka en sinänsä tahdokaan enää vanhaan virkaani takaisin. Nyt teen aivan liikaa läppärihommia, huh.

Koska tuottamistyöt ovat vieneet aikaa, oma kirjoittaminen on edennyt valitettavan jähmeästi. Onneksi sentään runoja on syntynyt. Risto Ahdin lyriikkaryhmä on ollut yksi tämän kevään pelastuksista, ystävien lisäksi tietenkin. Muuten olen ollut jotenkin erityisen keskittymiskyvytön kirjoittaja ja lukija, pelkkä sälähommien tehtailija, tuhat asiaa alavireisesti mielessä koko ajan.

Koiranunta-lastenkirjastani olen kyllä työstämässä näytelmäversiota työnimellä Kuka nukkuu koiranunta? – sain nimittäin Tampereen kaupungin ammattitaiteilijoiden apurahan lastenkulttuurin saralta juuri tätä varten, iso kiitos siitä. Ilahduttaa päästä tekemään teatteria lapsille (ja ylipäätään saada taas oma teatteriporukka kokoon), mutta käsikirjoitus on vielä kesken ja aikataulut sopimatta, joten siitä luvassa lisää infoa vasta syksyllä. Kesällä Koiranunta-teoksen unitunnelmiin voi tulla tutustumaan lapsen kanssa tai ihan vain lapsenmielisenä itsenään Jyväskylän Finnconiin, jossa pidän surrealistisen työpajan la 6.7. klo 10-11 (Sali C417).

Rentouttavaa kesää kaikille, lomailijoille ja kaltaisilleni ahertajille, uidaan ja eletään hetkien lämmössä!

P.S. Tahmelan huvilalla maaliskuussa kuvattu utopia/dystopia-ilta kirjailija Anne Kovalaisen kanssa on nähtävissä Pispalan Kirjastoyhdistyksen youtube-kanavalla. Valoa ja pimeyttä monitasoisessa dialogissa, olkaa hyvä.

Koiranunta-teoksen julkkarijuhlat pidettiin osana Pispalan kirjaston ja Tahmelan huvilan Lastenlauantai-teemapäivää eilen 6.4.2024. Jäi hyvä mieli siitä, että tapahtumaan osallistui niin runsaasti lapsia ja lapsenmielisiä. Minulla oli mukana hoitokoirani Donna, ja kuvittaja Kaisa-Tuulia oli ottanut kaverikseen Dali-koiransa. Pelkäsin etukäteen, että koirat eivät viihdy tungoksessa, mutta hyvin sujui kummankin karvaturrin kanssa. Enostone-kustantamon Kalle Niinikangas haastatteli minua ja Kaisa-Tuuliaa, ja yleisökin sai esittää kysymyksiä ja kommentteja. Haastattelun jälkeen oli vuorossa satutuokio Koiranunta-teoksen siivin – oli ihana lukea tarinaa niin vastaanottavaiselle yleisölle; yhteiseläytyminen teoksen maailmaan onnistui mainiosti. Lopuksi söimme queer-henkeen sateenkaaripopcorneja! Sydämellinen kiitos kaikille paikalle tulleille ❤

Olen liikuttunut ensimmäisen lastenkirjani julkaisusta, sillä lapset tuntuvat niin tärkeältä kirjallisuuden kohdeyleisöltä. Itse rakastin pienenä kuvakirjojen lainaamista kirjastosta ja teosten tarjoamia hämmästyttäviä mielikuvitusmaailmoja yhdessä tai yksin lukien. En olisi sellainen kuin olen ilman lastenkirjallisuutta. Lisäksi tuntuu erityiseltä, että ensimmäinen lastenkirjani kertoo koirasta – olin nuoruudessani niin monta vuotta surullinen aina ajatellessani auton alle jäänyttä koiraani, että oli jo aikakin löytää uudestaan koirailo kirjoittamisen ja hoitokoirailun kautta.

Koiranunta-teoksesta on ollut mukavaa saada innostunutta palautetta tutuilta ja #kirjagramin kautta. Pulmu Kailamo kuvaa Instagram-postauksessaan teosta näin:

“Kirja kertoo Dali-koirasta, jolla on tapana tehdä, noh, koiruuksia. Eräänä päivänä Dali repii emäntänsä lempirepun, mistä emäntä kimmastuu kovin. Tästä tarina lähtee villiin koiranlaukkaan: katuva Dali uneksii itsensä lukijaksi, sinuksi, ja ryhtyy pohtimaan, olisiko sittenkin parempi olla toisenlainen. 

Omasta lapsuudestani on tietysti vierähtänyt jo muutama vuosikymmen, mutta siitä huolimatta Koiranunta oli innoittava lukukokemus, yhtä aikaa riemukas, surrealistinen ja sympaattinen. Uskon, että nuoremmatkin lukijat kiinnostuvat pohtimaan sen äärellä, mitä oikein tapahtui ja kenelle – ja miksi. 

Kuvituksen kirjaan on tehnyt Kaisa-Tuulia Tuomi. Dali-koira on oivaltavan ilmeikäs ja sen ympäristö todella kauniisti rakennettu kasveineen, pienine eläimineen, esineineen ja valon ja varjon vaihteluineen. Näin sekä tarina että kuvat tarjoavat elämyksiä useammaksikin lukukerraksi.”

*

Kuulumisia näin muuten: minulle myönnettiin Taiteen edistämiskeskuksen kohdeapuraha varhaisnuorille tarkoitetun romaanitrilogian ensimmäisen osan kirjoittamiseen. Tuntuu merkitykselliseltä ja omalta saada kirjoittaa lapsille ja nuorille, vaikka aikuisille tarkoitetussa romaanikäsikirjoituksessanikin riittää vielä muokkaamista. Sain myös kesäksi töitä Pentinkulman päivien kulttuurituottajana. Ja niin, olen yrittänyt huolehtia jaksamisestani karsimalla kaikkea muuta liiallista touhuamista, viettämällä laatuaikaa ystävien kanssa ja käymällä avannossa mahdollisimman usein.

Koiranunta-lastenkirja on edennyt painoon ja on nyt ennakkotilattavissa Enostone-kustantamon kautta. Maltan tuskin odottaa, että saisin surrealistisen koiranuniseikkailun vihdoin käsiini ja pääsisin esittelemään sitä yleisölle yhdessä teoksen kuvittaneen Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa (yhteiskuva: Toni Sormunen). Teos sopii monitasoisena niin lapsille kuin aikuisillekin.

Ennen kirjanjulkkareita vuorossa on kuitenkin performanssi-ilta Ylöjärvellä Vanhassa Räikässä tiistaina 5.3. klo 18. Tervetuloa seuraamaan, miten tavalliset jutut kääntyvät sanataiteeksi. Yhteisöllinen sanataideperformanssini “Kauneinta on arki” rakentuu niinkin tavallisista jutuista kuin vessanpöntön kannesta, vessapaperista, arkisista elintarvikkeista sekä elämän tuomista iloista ja suruista. Luvassa äänitehosteita, tanssillisia liikkeitä ja tietenkin sanataidetta. Performanssin ohessa kerron omasta kirjailijan arjestani. Performanssi-ilta on osa Ylöjärven kaupungin 155-vuotisjuhlaohjelmaa, ja sen järjestää Ylöjärven kaupungin kulttuuripalvelut.