La klo 10.30 (Sorsapuistosali) haastattelen kirjailija Jaakko Melentjeffiä uutuusteoksesta Venäläinen peli, joka on takakannen mukaan “mukaansatempaava trilleri, joka laittaa lukijan pohtimaan, voiko peliä voittaa vai onko siinä vain häviäjiä” (Enostone, 2024), hui!
La klo 13-15 olen Osuuskumman myyntipöydän takana tavattavissa – ja voin vaikkapa signeerata Taniwhan tai My Finnish Taniwhan joululahjojen ostajille.
Su klo 12.30 (Puistolämpiö2) pidän Koiranunta-lastenkirjaan pohjautuvan surrealistisen satutuokion yhdessä kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa – luvassa maagisia tassunjälkiä!
Tampereen Kirjafestarit on mukavasti vakiinnuttanut paikkansa tamperelaisena joulukuisena kirjamessuviikonloppuna. Olen ehtinyt olla mukana esiintymässä myös vuosina 2023 ja 2022 ja yleisönä vuonna 2021.
***
Muita kuulumisia tämän verran:
Olen aloittanut työn Pentinkulman päivien 2025 taiteellisena asiantuntijana. Tarkoituksena on nostaa festivaalin historiallinen kulttuuriperintö kirkkaana esiin sekä samalla uudistaa kirjallisuustapahtumaa vastuullisella tavalla entistä elämyksellisemmäksi kaikille ja madaltaa kynnystä osallistua. Festivaali toteutetaan Väinö Linnan synnyinpitäjässä Urjalassa 31.7.-3.8.2025 jo 48. kerran. Pääjärjestäjinä toimivat Urjalan kunta, Väinö Linnan seura ja Nuutajärven Lasikylä.
Marraskuun puolessavälissä pidin Mäntän Mäntylinnassa omatoimisen kirjoitusretriitin. Oli rauhoittavaa käydä uimassa Keurusselän aalloissa ja viimeistellä kauan kesken ollutta romaanikäsikirjoitusta kustantamokierrokselle. Kovin pitkään en yksin viihdy, mutta muutama päivä rauhoittumista teki terää. Ennen paluutani Tampereelle kävin kirjailijavieraana Kariston Säätiön Kirjallisuutta nuorille -projektin tuella Savosenmäen koulun kahdessa esikouluryhmässä – Koiranunta-teos sai innokkaita kuuntelijoita, ja herkullisia jatkoideoita kirjasarjalle suorastaan sateli, kiitokset eskareille!
Tänään torstaina käynnistyvät yleisölle maksuttomat Ruudun takaa -taidetapahtuman kävelyreitit ikkunataidekohteineen. Kyseessä on “Pirkanmaan kaikkien aikojen laajin taidetapahtuma, jossa keskusta-alueen ikkunat toimivat näyttämönä kadulla kulkevalle yleisölle” (www.ruuduntakaa.fi; karttasovellus kohteista on muuten mainio) ja samalla myös Tampereen Valoviikkojen avajaisfestivaali. Kaikki Tampereen noin 60 ikkunaa on nähtävillä torstaista lauantaihin 24.–26.10. klo 18–21 välisenä aikana. Näistä noin 40 ikkunaa, joissa ei ole mukana esiintyjiä, ovat nähtävissä vielä 3.11. saakka. Jos lasketaan kaikki Pirkanmaan kuntien kohteet mukaan, koettavissa on loka-marraskuun aikana reilusti yli 100 valaistua taideikkunaa – ja mukana on kuulemma yhteensä jopa tuhat kulttuuritoimijaa.
Olen itse mukana Ruudun takana -illoissa tekemässä Varjovaalit-nimistä varjokuvaelmaperformanssia Tukkateatterin väen kanssa Raatihuoneen ikkunoihin. Teoksen on ideoinut ja ohjannut Tytti Marttila ja projisoinnista vastaa Leena Lehti. Me esiintyjät herätämme henkiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden historian varjoina: jonottamalla äänestyskopille, vetäisemällä punaisen viivan äänestyslappuun ja pudottamalla sen uurnaan. Yleisö pääsee seuraamaan ikkunoiden takaa myös ääntenlaskentaa ja vaalikahvittelua.
Rakastan esitystä jo näin ennakkoon! On huikeaa paitsi olla pienenä osasena mukana näin isossa hankkeessa (kiitos Operaatio Pirkanmaa), myös päästä Raatihuoneen prameisiin mutta monenmoista nähneisiin tiloihin eläytymään vuoden 1907 vaaleihin osallistuneiden ihmisten ajatusmaailmoihin. Teen viisi eri hahmoa, jotka olen saanut itse suunnitella: mm. Amurissa asuvan lettipäisen pumpulienkelin, Hugo Simbergin kirkkomaalauksista mykistyneen ruustinnan ja teatteridiiva Ida Aalbergin laulajatarserkun. Tervetuloa ihmettelemään varjojen sielunelämää!
Harmillisesti Helsingin Kirjamessut jäävät minulta nyt taidetapahtuman vuoksi väliin, mutta voinen helpottaa fomo-oloa katsomalla joitakin ohjelmanumeroita verkosta ja seuraamalla kollegojen somepostauksia. Messuilla pohditaan monipuolisesti kirja-alan, kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuutta, ja varmasti esiin nousee myös tuore, tärkeä Avoin kirje suomalaisen kirjallisuuden puolesta, jonka minäkin olen allekirjoittanut.
Työväenkirjallisuuden päivän paneelikeskustelu “Onko tekoälyllä yhteiskuntaluokkaa?” on muuten nyt kuultavissa taltioituna Radio Fiskarsissa. Osuuskumman järjestämään paneelikeskusteluun osallistuivat lisäkseni tieteiskirjailijakollegat Reetta Vuokko-Syrjänen ja Satu Piispa-Hakala.
Esiinnyn Turun Kirjamessuilla Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n osastolla ensi lauantaina 5.10. klo 12.30-13. Tervetuloa kuuntelemaan, kun kirjailija Katariina Romppainen haastattelee minua Koiranunta-lastenkirjan surrealismista. Aion myös kertoa, miten kirjan teksti on taipunut näytelmäksi, sillä Kuka nukkuu koiranunta? -lastennäytelmän harjoitukset ovat nyt päässeet vauhtiin.
Näytelmäkiertueen lisäksi pääsen ensi vuoden puolella tekemään 12 kirjailijavierailua Kirjallisuutta nuorille -projektin kautta: on ilo olla mukana lasten ja nuorten lukutaitoa parantamassa sekä yleistä kirjallisuuden pariin innostamista edistämässä. Kiitos tästä apurahasta Kariston säätiölle!
Yritän löytää syksyyn tasapainoa kirjailijantöiden ja teatterihommien välille – ja parhaimmillaan ne kyllä ruokkivat inspiroivasti toisiaan – mutta tiedän myös, että väsymisen vaara on todellinen, pitää pitää huolta jaksamisesta.
Nyt juuri olen yrittänyt toipua aivot ylikierroksille sytyttäneestä Berliinin-matkasta, jonka tein ystäväni kanssa viime viikolla. Oli huikeaa toteuttaa pitkäaikainen unelma ja mennä tutustumaan Berliinin teatterimaailmaan, erityisesti Brechtin ja Weigelin jalanjäljille Berliner Ensemble -teatteriin! Jännitin reissua paljon, mutta en eksynyt totaalisesti tai vammautunut liikenteessä eikä muutakaan pahaa tapahtunut (olen toivoton katastrofien kuvittelija aina etukäteen), vaan pystyin nauttimaan matkan elämyksistä, niin teatteriesityksistä, kaupungin fiilistelystä kuin satunnaisista paikallisten kohtaamisistakin. Joskus vielä menen uudestaan, kenties kirjailijaresidenssiin, sillä minulla on jo monien vuosien ajan ollut kaiken muun ohessa kesken aikuisille suunnattu romaanikäsikirjoitus, johon Brecht ja Weigel liittyvät.
Kesäpestini Pentinkulman päivien kulttuurituottajana on nyt ohi, ja rauhallisempi apurahajakso kirjoittamisen ja teatterin parissa alkanut. On aikaa hengähtää. Pentinkulman päivistä jäi onneksi järjestelystressistä huolimatta hyvä mieli, sillä yleisöä riitti ja ohjelma oli mieleenpainuvaa – eikä festivaalia päätetty kuopata taloushuolien takia, vaan jatkoa on luvassa. Totuusteemaa käsiteltiin monista näkökulmista, niin Väinö Linnan romaanien kuin tuoreempienkin faktaa ja fiktiota sekoittavien teoksien kautta. Kirjan juhlassa puhunut Juha Hurme toivotteli hyvää sienisyksyä seuraavin sanoin:
“Totuus on kaikin tavoin ihastuttavan kimurantti asia.
Sen jäljittäminen on harrastuksista virkeimpiä. Tarvitaan vain korrespondenssia, koherenssia, ripaus ryhdistävää pragmatismia ja ehjät kumisaappaat.
Ennen muuta tarvitaan paljon ympärivuotista samoilua kansallispuistoissa tutustumassa sukulaisiimme kasveihin ja eläimiin. Aika äkkiä äkkää sumuisella suolla, että tämä on todellista: luonnontilainen metsä – siinähän se onkin: tie, totuus ja elämä yhdessä monimuotoisessa paketissa.”
Minä olen viihtynyt viime viikkoina puolukkametsässä kokoamassa ajatuksia. On herännyt luovia ajatuksia käsikirjoituksiini liittyen, mutta kulttuurialan leikkaukset ahdistavat. Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacís nostaa ongelmia hyvin esiin tuoreessa blogitekstissään “Päättäkää itse, amputoidaanko käsi vai jalka!”:
“Valtion tuki taiteilijoille ja kulttuurin kentälle on uskomattoman pieni verrattuna kentän tuottamaan monipuoliseen hyötyyn yhteiskunnalle.
Taiteen tekijät mahdollistavat monta muuta elinkeinoa ja toimivat usein itse yrittäjinä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivista 25 % oli yrittäjiä, kun muissa ammateissa osuus oli 13 %. Leikkausten vuoksi monen kulttuurialan pienyrityksen toiminta vaarantuu.
Hallituksen nykyiset toimet johtavat siihen, että kohta korkeasti koulutettuja työttömiä on moninkertaisesti. Jo nyt 15 % korkeasti koulutetuista on työttömänä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyökseen kulttuuriammateissa työskentelevistä 64 % oli korkea-asteen koulutus, siinä missä korkeakoulutettujen osuus muiden alojen ammattilaisista oli 41 %. Kirjailijaliiton jäsenistä korkeasti koulutettuja on lähes 80 prosenttia.
Leikkaukset kulttuurista osuvat ensisijaisesti ihmisiin, koska kulttuurialalla ei ole suuria tuotantovälineitä taikka infrastruktuuria, joista säästää. Kulttuuri tuotetaan lähes kokonaan ihmisvoimin. On vastuutonta tuhlausta muuttaa korkeasti koulutettuja ammattilaisten toimeentulo mahdottomaksi. Valtio menettää siinä sen panoksen, mikä aikoinaan tehtiin näiden ihmisten kouluttamiseen. Samalla kasvavat kustannukset toimeentulon menettämisestä. Saamatta jäävät niin laajat työllisyysvaikutukset, verotulot kuin vientieurot korkealaatuisesta suomalaisesta taiteesta.
Rahallista menetystä isompi on kuitenkin se henkinen menetys, joka kulttuurin alasajolla kansakunnalle on. Jos nykyisillä leikkauksilla tuhotaan vuosikymmenten aikana rakennettua kulttuurista perustaa, sitä on vaikeaa ja hidasta palauttaa. Ellei mahdotonta.”
Myös Pirkkalaiskirjailijat ry on laatinut oman kannanottonsa kulttuurileikkauksien vastustamiseksi, samoin kuin monet eri kulttuurijärjestöt. Yhteistyössä on voimaa, vaikka usein sitä tuntee itsensä kulttuurialan sekatyöläisenä, kirjailijana ja pienten proggisten teatteriohjaajana suhteellisen näkymättömäksi.
***
Yhteiskunnalliset aiheet puhuttavat syksyn kirjallisuustapahtumissakin. Olin itse Siuron Painetun sanan markkinoilla 17.8.2024 vetämässä paneelikeskustelua demokratiasta ja osuuskuntamuotoisista kustantamoista. Minä ja Reetta Vuokko-Syrjänen edustimme Osuuskummaa, Maritta Hirvonen Stresa-kustantamoa. Puoli tuntia kului nopeammin kuin osasin ennakoida, mutta tulipa jaettua oppeja kustantamon pyörittämisestä ja pohdittua, miten kustantamisen moninaisuus palvelee sananvapautta ja demokratiaa. Muukin ohjelma oli tietysti timanttista, ja Knuutilan kartano pihapiireineen sekä auringonkukkapeltoineen on ihastuttava paikka tällaisille tapahtumille.
AUDITORIO: 15.00–15.45 ONKO TEKOÄLYLLÄ YHTEISKUNTALUOKKAA? Oikeus käyttää tai olla käyttämättä tekoälyä kietoutuu muiden kysymysten lisäksi myös luokkakysymykseen. Millaista yhteiskunnallista eriarvoisuutta tieteiskirjallisuudessa on spekuloitu tekoälyjen kehityksestä johtuen? Keskustelijoina tietämistä, tekoälyä ja eriarvoistumista tuotannossaan käsittelevät tieteiskirjailijat Satu Piispa-Hakala (Debytantti 2024), Taru Kumara-Moisio (Taivaanjuuret 2022, Atrain & Nord, Ihmisversoja 2019, Atrain & Nord) ja Reetta Vuokko-Syrjänen (Mahdottomien kukkien puutarha 2023, Syntykeho 2022).
Tervetuloa kuuntelemaan ja ottamaan kantaa!
***
Loppuun kuva performatiivisesta varjoteatteri-installaatiosta, jota me tukkateatterilaiset työstämme visuaalisen teatterin ammattilaisen Tytti Marttilan johdolla Tampereen Raatihuoneelle (hanke on osa Ruudun takaa -taidetapahtumaa, jota tukee Operaatio Pirkanmaa). Varjovaalit-esitys käsittelee vuoden 1907 vaaleja, jolloin Suomessa valittiin maailman ensimmäiset naiskansanedustajat eduskuntaan. Teos on nähtävissä 24.-26.10.2024 klo 18-21 Raatihuoneen ikkunoista. Raatihuoneen parvekkeelta luettiin aikoinaan ns. punainen julistus, jossa vaadittiin muun muassa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Tampere on siis ollut tärkeä paikka naisten äänioikeuden historiassa – pidetään huolta saamastamme perinnöstä!
Freelancer-sanataidetyöläisenä en lomaile kesällä, vaan tuotan Pentinkulman päivät -kirjallisuusfestivaalia Urjalaan. Tervetuloa sinne siis 2.-3. elokuuta! Ohjelma on jo nähtävillä verkossa, lipunmyynti käynnistynyt ja esitteet painossa. Hieno, monipuolisen laadukas tapahtuma tulossa! Organisointi on tietysti aikaa vievää – ja välillä myös yksinäistä sähköpostien äärellä istumista, vaikka apua on hyvin saatavilla pulmatilanteisiin. Olen muistellut osin kaiholla opettajavuosieni värikkäitä työyhteisöjä (myös opiskelijoiden kanssa touhuamista!) ja Suvivirrestä alkaneita kesälomia, vaikka en sinänsä tahdokaan enää vanhaan virkaani takaisin. Nyt teen aivan liikaa läppärihommia, huh.
Koska tuottamistyöt ovat vieneet aikaa, oma kirjoittaminen on edennyt valitettavan jähmeästi. Onneksi sentään runoja on syntynyt. Risto Ahdin lyriikkaryhmä on ollut yksi tämän kevään pelastuksista, ystävien lisäksi tietenkin. Muuten olen ollut jotenkin erityisen keskittymiskyvytön kirjoittaja ja lukija, pelkkä sälähommien tehtailija, tuhat asiaa alavireisesti mielessä koko ajan.
Koiranunta-lastenkirjastani olen kyllä työstämässä näytelmäversiota työnimellä Kuka nukkuu koiranunta? – sain nimittäin Tampereen kaupungin ammattitaiteilijoiden apurahan lastenkulttuurin saralta juuri tätä varten, iso kiitos siitä. Ilahduttaa päästä tekemään teatteria lapsille (ja ylipäätään saada taas oma teatteriporukka kokoon), mutta käsikirjoitus on vielä kesken ja aikataulut sopimatta, joten siitä luvassa lisää infoa vasta syksyllä. Kesällä Koiranunta-teoksen unitunnelmiin voi tulla tutustumaan lapsen kanssa tai ihan vain lapsenmielisenä itsenään Jyväskylän Finnconiin, jossa pidän surrealistisen työpajan la 6.7. klo 10-11 (Sali C417).
Rentouttavaa kesää kaikille, lomailijoille ja kaltaisilleni ahertajille, uidaan ja eletään hetkien lämmössä!
Koiranunta-teoksen julkkarijuhlat pidettiin osana Pispalan kirjaston ja Tahmelan huvilan Lastenlauantai-teemapäivää eilen 6.4.2024. Jäi hyvä mieli siitä, että tapahtumaan osallistui niin runsaasti lapsia ja lapsenmielisiä. Minulla oli mukana hoitokoirani Donna, ja kuvittaja Kaisa-Tuulia oli ottanut kaverikseen Dali-koiransa. Pelkäsin etukäteen, että koirat eivät viihdy tungoksessa, mutta hyvin sujui kummankin karvaturrin kanssa. Enostone-kustantamon Kalle Niinikangas haastatteli minua ja Kaisa-Tuuliaa, ja yleisökin sai esittää kysymyksiä ja kommentteja. Haastattelun jälkeen oli vuorossa satutuokio Koiranunta-teoksen siivin – oli ihana lukea tarinaa niin vastaanottavaiselle yleisölle; yhteiseläytyminen teoksen maailmaan onnistui mainiosti. Lopuksi söimme queer-henkeen sateenkaaripopcorneja! Sydämellinen kiitos kaikille paikalle tulleille ❤
Olen liikuttunut ensimmäisen lastenkirjani julkaisusta, sillä lapset tuntuvat niin tärkeältä kirjallisuuden kohdeyleisöltä. Itse rakastin pienenä kuvakirjojen lainaamista kirjastosta ja teosten tarjoamia hämmästyttäviä mielikuvitusmaailmoja yhdessä tai yksin lukien. En olisi sellainen kuin olen ilman lastenkirjallisuutta. Lisäksi tuntuu erityiseltä, että ensimmäinen lastenkirjani kertoo koirasta – olin nuoruudessani niin monta vuotta surullinen aina ajatellessani auton alle jäänyttä koiraani, että oli jo aikakin löytää uudestaan koirailo kirjoittamisen ja hoitokoirailun kautta.
Koiranunta-teoksesta on ollut mukavaa saada innostunutta palautetta tutuilta ja #kirjagramin kautta. Pulmu Kailamo kuvaa Instagram-postauksessaan teosta näin:
“Kirja kertoo Dali-koirasta, jolla on tapana tehdä, noh, koiruuksia. Eräänä päivänä Dali repii emäntänsä lempirepun, mistä emäntä kimmastuu kovin. Tästä tarina lähtee villiin koiranlaukkaan: katuva Dali uneksii itsensä lukijaksi, sinuksi, ja ryhtyy pohtimaan, olisiko sittenkin parempi olla toisenlainen.
Omasta lapsuudestani on tietysti vierähtänyt jo muutama vuosikymmen, mutta siitä huolimatta Koiranunta oli innoittava lukukokemus, yhtä aikaa riemukas, surrealistinen ja sympaattinen. Uskon, että nuoremmatkin lukijat kiinnostuvat pohtimaan sen äärellä, mitä oikein tapahtui ja kenelle – ja miksi.
Kuvituksen kirjaan on tehnyt Kaisa-Tuulia Tuomi. Dali-koira on oivaltavan ilmeikäs ja sen ympäristö todella kauniisti rakennettu kasveineen, pienine eläimineen, esineineen ja valon ja varjon vaihteluineen. Näin sekä tarina että kuvat tarjoavat elämyksiä useammaksikin lukukerraksi.”
*
Kuulumisia näin muuten: minulle myönnettiin Taiteen edistämiskeskuksen kohdeapuraha varhaisnuorille tarkoitetun romaanitrilogian ensimmäisen osan kirjoittamiseen. Tuntuu merkitykselliseltä ja omalta saada kirjoittaa lapsille ja nuorille, vaikka aikuisille tarkoitetussa romaanikäsikirjoituksessanikin riittää vielä muokkaamista. Sain myös kesäksi töitä Pentinkulman päivien kulttuurituottajana. Ja niin, olen yrittänyt huolehtia jaksamisestani karsimalla kaikkea muuta liiallista touhuamista, viettämällä laatuaikaa ystävien kanssa ja käymällä avannossa mahdollisimman usein.
Koiranunta-lastenkirja on edennyt painoon ja on nyt ennakkotilattavissa Enostone-kustantamon kautta. Maltan tuskin odottaa, että saisin surrealistisen koiranuniseikkailun vihdoin käsiini ja pääsisin esittelemään sitä yleisölle yhdessä teoksen kuvittaneen Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa (yhteiskuva: Toni Sormunen). Teos sopii monitasoisena niin lapsille kuin aikuisillekin.
Ennen kirjanjulkkareita vuorossa on kuitenkin performanssi-ilta Ylöjärvellä Vanhassa Räikässä tiistaina 5.3. klo 18. Tervetuloa seuraamaan, miten tavalliset jutut kääntyvät sanataiteeksi. Yhteisöllinen sanataideperformanssini “Kauneinta on arki” rakentuu niinkin tavallisista jutuista kuin vessanpöntön kannesta, vessapaperista, arkisista elintarvikkeista sekä elämän tuomista iloista ja suruista. Luvassa äänitehosteita, tanssillisia liikkeitä ja tietenkin sanataidetta. Performanssin ohessa kerron omasta kirjailijan arjestani. Performanssi-ilta on osa Ylöjärven kaupungin 155-vuotisjuhlaohjelmaa, ja sen järjestää Ylöjärven kaupungin kulttuuripalvelut.
Vuosi ei ole alkanut aivan niin mallikkaasti kuin olisin toivonut, sillä ajoin liukkaalla säällä kiireessä kolarin, josta jäi tärisevä olo pitkäksi aikaa. Kenellekään ei onneksi käynyt pahasti, selvittiin puskurivaurioilla. Säikähdys sai kyllä taas miettimään elämän arvoja, kuinka järkevää on suorittaa töitä sata lasissa, siinäkin tapauksessa kun kyse on innostavista kirjallisuus- ja teatterihommista – ei ainakaan burnoutin partaalle kannata intoilla ja unohtaa läheisiään eikä sählätä liikenteessä henkensä kaupalla. Elämästä on mukavampi nauttia rauhallisemmin. Kiitos tuesta kolarin jälkimainingeissa, perhe ja muut rakkaat, etenkin Tenho-kollegani ja ystäväni Pulmu!
Lasten kuvakirjani Koiranunta tullee painosta helmikuussa. Pieniä viivästyksiä on taas sattunut, mutta lopputuloksen pitäisi olla laadukas. Herkkäsieluisesta teoksesta lisäinfoa luvassa myöhemmin!
Historiallinen edularppini Rouva Enteen teekutsut (jossa eläydytään Tahmelan huvilan miljööseen vuonna 1912) toteutuu 21.2. Tervetuloa paikan päälle matalalla kynnyksellä, mukaan voi ilmoittautua huvilan nettilomakkeen kautta. Haastattelin muuten tammikuun alussa Tahmelan huvilalla Soriseva harju -podcastiin näytelmäkirjailija, ohjaaja ja taiteen akateemikko Sirkku Peltolaa. Kannattaa kuunnella, mitä yhdessä pohdiskelimme näytelmien kirjoittamisesta ja ohjaamisesta sekä millaisia elämännäkemyksiä Sirkku Peltola kantaa sydämessään.
Pidetään huolta toisistamme! Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Vuosi 2023 oli minulle ennen kaikkea teatterielämysten aikaa, sillä kevätpuoli kului Maailmanlopun hyvää ihmistä Tukkateatterille ohjaten ja esityksiin valmistautuen (yhteishengestä työryhmän kesken jäi valtavan hyvä mieli), ja kesällä pääsin tekemään yleisöä osallistavan performanssin Pirkkalaiskirjailijoiden yhteistyössä Mäntän Kuvataideviikkojen kanssa toteuttamalle Kirjallisuus performanssina -klubille. Lisäksi suunnittelin syksyllä yhden edularpin Tahmelan huvilalle, mutta sen pitäminen jouduttiin siirtämään sairastumiseni takia ensi vuodelle. Edularp-työpajoja pidin Ramppikuume-tapahtumassa, ja keksin myös yhdistää edularppauksen hahmonkehittelyoppeja luovan kirjoittamisen opettamiseen. Loppuvuonna pääsin mukaan ohjaajan assistentiksi Tampereen Työväen Teatterin ja Teatteri Quo Vadiksen Ikarossuunnitelma-yhteistuotantoon. Nautin paljon mahdollisuudesta oppia uutta.
Kirjailijana vuosi on ollut ankeampi, sillä en onnistunut saamaan apurahoja kirjalliseen työskentelyyn, Koiranunta-lastenkirjan julkaisu lykkääntyi ja keskeneräisen käsikirjoituksen edistäminen oli paikoin hyvin työlästä. Toisaalta olemme saaneet vuoden aikana Pulmu Kailamon kanssa mainioita arvioita Tenhosta, josta myös julkaistiin ihastuttava äänikirjaversio huhtikuussa. Samoin Taivaanjuuret-nuortenromaanistani oli kiittäviä arvioita mm. Voimassa, Onnimannissa ja Portissa. Kesällä kävin scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtuma Euroconissa Uppsalassa, jossa pääsin juhlistamaan aiemmin vain e-kirjana julkaistun My Finnish Taniwhan paperipainosta, kiitos Osuuskumma Internationalille. Pirkkalaiskirjailijoissa olemme puolestamme juhlineet yhdistyksen 80-vuotista taivalta monipuolisella “Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat” -klubisarjalla ja Raatihuone-vastaanotolla.
Kirjailijana elämiseen on liittynyt paljon ahdistusta, kun kirjallisuuspolitiikka on ollut niin repivää: kirjailijoille epäreilu e-lainauskorvausesitys, kirjan arvonlisäveron nostoaikeet ja kirjastojen vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen poisto, syvä huokaus… Suomen kieltä ja suomalaista kirjallisuutta pitäisi arvostaa enemmän. Vielä ehtii osallistumaan Pelastetaan lukutaito -kansalaisaloitteeseen.
Kaiken teatteririemun ja kirjailijatuskailujen keskellä olen oppinut itsestäni paljon: mistä innostun, mistä ärsyynnyn, miten lievittää ahdistusta ja mistä löytää merkityksellisyyttä – kiitos kohtaamisista vuoden varrella tapaamilleni ihmisille, meissä kaikissa on niin paljon samaa! Oikein hyvää joulunaikaa ihan jokaiselle!
Vuosi 2024 olkoon kirjallisuudelle parempi vuosi, kunpa hallituskin tekisi sen eteen jotain.
Olen lauantaina Tampereen Kirjafestareilla mukana Osuuskumman järjestämässä Kirjallisuus ja tekoäly -paneelissa yhdessä Carita Forsgrenin ja Reetta Vuokko-Syrjäsen kanssa. Keskustelua vetää Saara Henriksson. Pohdimme, ovatko tekoälysovellukset uhka vai mahdollisuus kirjallisuudelle ja laajemmin taiteelle. Entä mitä tekoälyiltä voi odottaa tulevaisuudessa? Tervetuloa kuulolle!
Sunnuntaina organisoin Pirkkalaiskirjailijoiden ohjelmaa Sopraano-saliin: luvassa on mm. kirjallisuuspotpuri ja Risto Ahdin 80v-juhlahaastattelu.
Viime viikonloppuna sairastin koronaa ja jouduin perumaan Rouva Enteen teekutsut -edularpin. Toivottavasti ensi vuoden puolella tulee uusi mahdollisuus larpata Tahmelan huvilalla. Ikarossuunnitelman ensi-iltakin jäi väliin, mutta olen ollut kiitollinen mahdollisuudesta seurata Tampereen Työväen Teatterilla Marko Järvikallaksen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän valmistumisprosessia. Ohjaajan assistenttina pääsin tutustumaan Quo Vadis -teatterin tutkimusta, improvisaatiota ja kirjallista työtä yhdistävään työskentelytapaan sekä Kellariteatterin lavastus-, ääni- ja valomaailmamahdollisuuksiin – uteliaalle riitti ihmeteltävää.
Taru Kumara-Moisio 