Kuulumisia

Joulukuun loppu on ollut vainoharhaista väsymystä ja tukkoista nenää täynnä, joten toivon, että ensi vuosi olisi tervehdyttävä, niin yksityisesti kuin koko Suomelle yhteiskunnallisestikin. Runokokoelmani Unissa raivoan isälle (Atrain&Nord, 2025) on ollut itselleni tärkeä, uusia ajatuksia elämääni avannut projekti, mutta hurjan raskas samalla. Julkkarijännityksen lauettua aloin nähdä pitkästä aikaa lapsuudenkodistani painajaisia, huh. Tarkoituksena on ensi vuonna taiteilla keveämmin ja jalat tiukasti maassa (ei liiallisia rakastumisintoilujakaan mihinkään suuntaan, mutta tekemisen paloa tietysti), ja luvassa onkin lisää itseäni paljon ilahduttanutta ja yleisöltä hyvää palautetta saanutta Kuka nukkuu koiranunta? -lastenteatteria ja myöhemmin kesällä myös lastenkirjallisuutta.

Kulttuurialan freelancerina vuoteni on ollut taloudellisestikin vaikea (ei apurahaa, liian vähän tuloja niin taiteesta kuin kevytyrittäjän hommistakin, mutta satunnaiset opettajasijaisuudet onneksi voivat pelastaa kuukausittaisen toimeentulon). Toki olen oppinut jakamaan ahdistusta muiden freelancereiden kanssa ja pohtimaan, mikä elämässä on tärkeää. Mielenterveyden kannalta on olennaista olla tukijoukkoja vierellä. Iso kiitos kaikille, joiden kanssa olen moninaisia vaikeuksiani perannut vuoden mittaan, tärkeimpinä kumppaneina puolisoni Jussi ja paras ystäväni Johanna!

Loppuun kuva joulumieltä itselleni nostattaneesta vierailusta Perhekulma Puhuriin: Atrain&Nord -kustantamo lahjoitti nimittäin tuoretta runokokoelmaani Unissa raivoan isälle Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n Perhekulma Puhurin kirjahyllyyn, ja työntekijät Saara Järvinen ja Teija Hollo totesivat runojen olevan käyttökelpoisia myös työpajakäyttöön. Sain vuosi sitten Perhekulma Puhurista keskusteluapua ja hyviä vinkkejä yhteiskunnallisen tason esiinnostamiseen runojeni lasisen lapsuuden maailmoihin, joten nyt oli ilo esitellä valmista teosta paikan päällä.

Pidetään huolta toisistamme ensi vuonnakin!

Runokokoelmani Unissa raivoan isälle (Atrain&Nord, 2025) on nyt julkaistu ja saatavilla muun muassa kustantamon verkkokaupasta. Kirjanjulkkarit Tampereen Kirjafestareilla sujuivat sydämellisesti – kiitokset yleisölle ja minua haastatelleelle Matti Ylipiessalle, jonka kanssa pohdimme syvällisesti ylisukupolvisia traumoja ja puhumattomuuden rikkomista! Yksityiset kokemukset laajenivat yleisiksi. Lopuksi esitin runojani yhdessä tyttäreni kanssa.

Teoksesta on ilmestynyt jo yksi blogiarvio “Aistivoimaisia runoja lapsuuden varjoista” (Kalabaliikkia runoapajilla / Ilona Tomi 28.11.2025), jossa runokokoelmaa kuvataan ehjäksi kokonaisuudeksi, jonka “runollinen ydin on vahva”.

Arvion kirjoittanut kirjailija Ilona Tomi on paitsi pohdiskellut runojen yhteiskunnallista tematiikkaa turvattomasta lapsuudesta, myös kiinnittänyt erityistä huomiota runojeni tarkkuuteen ja aistivoimaisuuteen, mikä lämmittää sisintäni paljon:

“Runot näyttävät lukijalle tarkasti ja aistivoimaisesti lapsuuden varjot. Runojen minä kohtaa isän varjon muistoissa, arjessa ja näyttämöllä. Turvaton lapsuus on rakentanut runojen puhujalle varjominän. Runot herättävät kysymyksen, mikä varjominä meissä oikein on. Onko niin, että lapsuuden varjot sisältävät pahoja muistoja, mutta myös suojelevat meitä – osoittavat aikuisena suunnan, minne emme tahdo mennä? Mielenkiintoisesti runoissa tulee esille, miten varjominän voi kohdata ja sitä voi käsitellä ja hoitaa paitsi arjessa ja perhe-elämässä, myös teatterin maailmassa, rooleissa. “Rekvisiittavaraston valjussa viileydessä / kaksi kuhmuista kivääriä / kesäteatterin jäljiltä / olen jo ammattilainen / silti alan hikoilla ja huudan: Älkää ampuko! Täällä omia. / yöllä käteni piilottavat isältä haulikon tuulikaapin kahinaan / takkien taakse / muistihuivin solmuihin”.

Unissa raivoan isälle -runokokoelma luo elävän ja koskettavan kuvan lapsen turvattomuudesta. Tunne syntyy tarkoista havainnoista. Raskasta aihetta on kuvattu samaistuttavasti. Aiheen painavuus ei hukuta runon minää eikä lukijaa.

Teoksen kieli ja rytmillä leikittely on riemastuttavan rikasta: “Isän halaus: / vahva lempeä variksentähyily kuusen latvassa / napakka avoin suojeleva lämmin rauhoittava / metsäretken nuotion tulenlieska / nopea yhteys! / turvallinen rutistus / oikaistu matonmutka / varmaotteisen hellä / minun, minulle / kosteusvoidetta kiristävälle arpi-iholle / helpottunut nauru vuoristoratasäikähdyksen tunnelipimeän jälkeen”.”

Kävin esittelemässä teosta juuri ennen julkkareita myös lukiolaisille Tampereen yhteiskoulun lukion kirjailijavieraana. Vierailun maksoi Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry, kiitos mahdollisuudesta päästä esittelemään tuoretta teosta! Runokokoelmani sopii hyvin myös nuorten käsiin, sillä monessa runossa näkökulma on lapsen tai nuoren ja keskiössä ovat vanhempien ja lasten väliset suhteet. Runoissa iloitaan ja surraan, kaivataan ja pelätään, riemuitaan ystävyydestä ja tutkitaan omia kipupisteitä yhdessä muiden kanssa. Tarkoitukseni on tehdä kouluvierailuja runokokoelman siivin lisääkin ensi vuoden puolella.

Ensimmäinen runokokoelmani on ollut itselleni rakas ja raskas projekti ja muotoutunut Risto Ahdin runopiirin tapaamisten innoittamana. Olen pienestä pitäen halunnut kirjoittaa runoja, mutta kynnys niiden julkaisemiseen on tuntunut valtavalta. Oikeastaan sitä valtavammalta, mitä enemmän olen runoutta vuosien varrella lukenut. Säkeet soivat suoraan sielusta – niissä olen enemmän auki kuin proosaa tai näytelmiä kirjoittaessani. Lastenkirjoja tehdessäni olen kyllä tuntenut vähän samaa, kielellä leikittelyn tahdittamaa sisäisen lapseni puhdasta iloa ja surua. Unissa raivoan isälle -runokokoelmani runot loiskuvat sekä raskaasti että kepeästi, rumasti ja kauniisti samaan aikaan. Eeva-Liisa Manner suojelkoon runopainajaisiani.

Teos on omistettu kaikille joskus piiloutuneille. Itsensä voi suojata ahdistavissa tilanteissa konkreettisesti piiloutumalla tai mielikuvituksensa avulla (itse olen jo pienenä kehittynyt jonkin sortin mestariksi tässä). Kävin runokokoelmaa työstäessäni Tampereen Perhekulma Puhurissa keskustelemassa lastensuojeluasioista ja etenkin alkoholistiperheessä kasvamisen jäljistä yhteiskunnallisella tasolla. Perhekulma Puhurille tulee asiakkaita kaikista sosiaaliluokista, eikä päihdeongelmaisten vanhempien määrä Suomessa ole valitettavasti vuosien saatossa suinkaan kääntynyt laskuun. Runoissani nämä vakavat teemat kiertyvät monenlaisiksi mielikuvitteluleikkikehiksi lapsen, nuoren ja aikuisen puhujan suuhun. 

Tervetuloa Tampereen Kirjafestareille la 29.11. klo 10.30 Tampere-talon Aulaklubille runokokoelmani Unissa raivoan isälle julkkareihin – luvassa haastattelu ja runonlausuntaa!

(Kansi: Matti Ylipiessa, kirjailijakuva: Satu Lepistö)

Teoksen takakansiteksti:

“Unissa raivoan isälle -kokoelman runoista rakentuu alkoholistiperheessä varttuneen tytön kasvutarina, samaan aikaan kevyt ja raskas, yksityinen ja kauas laajeneva: korvameduusan uimakellossa tärisee avaruusalus ja sukellusvene. 

Tyttö oppii isältään

sanattomasti, vaistonvaraisesti

että kannattaa iloita heti, jos jotain hyvää sattuu

huomenna voi olla toisin

nilkka nyrjähtää männynjuurakoissa

auto sinkoutuu jäisistä ajourista väärälle kaistalle

maailmanloppu alkaa

Taru Kumara-Moisio on tamperelainen kirjailija ja teatteriohjaaja, joka kirjoittaa niin aikuisille, nuorille kuin lapsillekin. Hänen teoksissaan toistuvia teemoja ovat elämän merkityksellisyys, toivo, mielikuvituksen voima ja aito vuorovaikutus ympäristön kanssa. Unissa raivoan isälle on Kumara-Moision ensimmäinen runokokoelma.”

Kirjoittamaani ja ohjaamaani Kuka nukkuu koiranunta? -satunäytelmää esitetään tamperelaisissa kirjastoissa lokakuussa seuraavasti:

• ti 7.10. klo 9.30 Terälahden kirjasto, koulun sali
• ti 21.10. klo 9.30 Messukylän kirjasto
• ti 28.10. klo 9.30 Härmälän kirjasto

Tervetuloa paikalle yleisö, ja kiitokset kirjastoille tärkeistä esitystilauksista, jotka mahdollistavat sen, että näytelmäämme pääsevät katsomaan nekin, jotka eivät yleensä käy teattereissa! Myöhemmin syksyllä olemme menossa Tukkateatterin satunäytelmätyöryhmän kanssa myös naapurikuntiin kirjasto- ja koulukeikoille. Kuka nukkuu koiranunta? -kiertueella on ihana oma taianomainen teatteritunnelmansa, kun saa kohdata eri paikkojen lapsiyleisöä.

(Kuva: Kaisa Vuorinen / Tukkateatteri)

Näytelmä sopii kaikenikäisille ja perustuu kirjoittamaani kuvakirjaan Koiranunta. Kirjasta ilmestyi elokuun lopulla muuten uusi vinkkausarvio Kirjavinkit-sivostolla:

“Dali on söpö pikkukoira, jolla on kuitenkin taipumusta kaikenlaisiin pieniin tuhotöihin. Dalin unessakin tapahtumat alkavat siitä, että sinä, lukija, hullaannut naulakossa roikkuvasta emännän lempirepusta ja alat retuuttaa sitä. Kun emäntä käskee Dalia jättämään repun rauhaan, Dali voi vain tyytyväisenä miettiä: “En se minä ole, tuo on joku muu, minä nukun.”

Siitä alkaa koiramainen touhotus ja seikkailu, jossa maailmaa tarkastellaan eläytyen koiran näkökulmaan. Koiranunta on soma kirja, joka kuitenkin myös herättää ajatuksia ja saa asettumaan toisenlaiseen näkökulmaan.” (Mikko Saari / Kirjavinkit)

***

Liikun muuten Turun Kirjamessuilla tänä vuonna nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden asialla: olen mukana organisoimassa Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n osaston L029 toimintaa pe-su sekä haastattelemassa sunnuntaina esiintyviä Tiitu Lehtinevaa ja Hanna Kökköä heidän kirjailijanuristaan ja tuoreista teoksistaan – nähdään messuilla!

Kesäni kirjalliset kuulumiset liittyvät Osuuskumman väen kanssa tekemään Archipelacon-reissuun, taiteellisena asiantuntijana toimimiseen Pentinkulman päivillä ja tulevan runokokoelmani runojen loputtomaan viilailuun, jossa tuskailuja on riittänyt mutta sentään myös iloa sanojen ihmeellisestä järjestymisestä paikoilleen.

Kuvamuisto #1: Fantasia- ja scifikirjallisuustapahtuma Archipelaconissa (Maarianhaminassa mainiot järjestelyt kaikkine työpajoineen ja paneeleineen!) vietettiin Osuuskumman tuoreen novelliantologian The Lion and the Lynx julkkareita, ja pääsimme kukin paikalla ollut kirjailija lukemaan yleisölle näytteitä novelleistamme. Oman scifinovellini My Dear House on kääntänyt englanniksi Christina Saarinen. Novellini on alun perin julkaistu suomeksi nimellä Umpu Osuuskumman Ei aivan ihmisiä -novelliantologiassa 2021. Osuuskumman sivuilla antologiasta lisää:

“Finnish fantastic genre literature is going strong and has grown rapidly over the past 25 years. We move into the deep forests and to the roots of mythology, but we also look to the future and envision better times. Osuuskumma has been involved in developing genre literature and presenting quality literature aimed at adult readers. The Lion and the Lynx is the third English-language story collection published by Osuuskumma-cooperative. The anthology is published in celebration of the Archipelacon 2 event in Mariehamn, June 2025.

Authors: J.S. Meresmaa, Mia Myllymäki, Jenny Kangasvuo, Reetta Vuokko-Syrjänen, Toni Saarinen, Frida Burns, Janos Honkonen, Mikko Rauhala, Heikki Nevala, Nadja Sokura, Taru Luojola, Jussi Katajala, Taru Kumara-Moisio, Satu Piispa-Hakala.”

Teoksesta on jo saatu hyvää palautetta kokonaisuutena, sillä novellit avaavat hyvin erilaisia mutta toisiaan täydentäviä maailmoja lukijoille. Ja hei, amerikkalainen kielentarkistaja Rich Hammett kuvaili minua My Dear House -novellini kirjoittajana näin:

“She’s been able to create a whole world and to illustrate a typical dysfunctional family in this short story. The world she’s created feels vivid and complex, and the story brings to my mind Kazuo Ishiguro’s novel Klara and the Sun.”

***

Kuvamuistoja #2: Pentinkulman päivillä riitti huikeaa kirjallista ohjelmaa aina Kirjan juhlan ajankohtaisista puheenvuoroista (kuvassa Jenni Haukio juhlapuhujana) ja koskettavasta Karjalasta Urjalaan -esityksestä Samuli Putron sydämelliseen keikkaan. Festivaali muuten tukee elinikäistä lukemisen harrastamista ja matalan kynnyksen luovaa sanataiteilua, joten kuka vain sai poiketa festivaalipäivien keskellä lapsenmielisessä hengessä tutustumaan ilmaiseen, monitaiteiseen Nuutajärven Prykärimuseon aulaan koottuun Runo-olohuone-näyttelyyn ja jättää sinne oman taiteilutervehdyksensä. Kirsi Kunnas 100 -juhlavuoden näyttely pohjautui Kunnaksen rakastettuihin lastenrunoihin sekä Jani Ikosen kuvituksiin WSOY:n runoantologiasta Haitulan taikahattu.

***

Kuvamuistoja #3 (kiitos kuvasta, Timo Salomaa): Minä pohtimassa runoutta ja ihmisyyttä Vähä-Kiljavan luonnonkauniissa ja arkkitehtuurisesti historiallisessa miljöössä. Hiukan masentunut sukuilme mutta toisiin Kalaparvi-runopiiriläisiin välittävästi keskittynyt olemus! Runous elää, mutta huh, ajat ovat hankalat, kuten Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen tuoreimmassa kannanotossaan totesi, kirjailijoiden ja kaikkien kulttuurialan sekatyöläisten täytyy totisesti pitää yhtä ja puolustaa suomen kielen ja lukutaidon kehitystä, jotta yhteiskuntamme sivistys ei murenisi.

Antoisaa syksyä kaikille!

Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry järjesti toukokuisen yhteisreissun Reykjavikiin: tapasimme islantilaisia lasten- ja nuortenkirjailijakollegoita sekä tutustuimme paikalliseen kulttuuriin ja luontoon. Matkaa tuki Islantilais-suomalainen kulttuurirahasto, Kulturfonden Island-Finland, takk fyrir!

Islantilaisia kirjailijoita jututimme Salka-kustantamon kirjakaupassa, jossa pääsimme esittelemään myös omia teoksiamme. Myöhemmin lahjoitimme suomalaisia lasten- ja nuortenkirjoja Pohjola-talon kirjastoon. Oli mainiota olla yhteistuumin lukemisen ja lasten oikeuksien asialla. 

Reissupäiviin mahtui myös luontokohteita (mm. uskomattomia kallioita muinaisten käräjien mailla Thingvellirin kansallispuistossa!), nauravia islanninponeja sekä Reykjavikin kaupungin ihmettelyä Haamu-kustannuksen järjestämällä paikallisella Aavekävelyllä ja omin voimin (menninkäiskiviä, viikinkitunnelmia, värikkäitä taloja ja satamantuoksua, oih). Ostin itselleni antikvariaatista muistoksi kuvitetun Eddan. Olen jo nuorena viihtynyt ystäväni kanssa aasatarinoiden äärellä.

Etukäteen taas kerran suurena vellonut matkajännitykseni talttui hyvässä porukassa, kiitos kollegoille!

***

Eri paikoissa tilauksesta keväällä kiertänyt Kuka nukkuu koiranunta? -satunäytelmäni on seuraavan kerran nähtävissä Tukkateatterissa kesäesityksinä su 8.6. klo 13 & 17 ja ti 5.8. klo 14 & 17 osana Tampereen Teatterikesän OFF-ohjelmistoa.

Näytelmän kiertuemeiningistä on koostettu pieni YouTube-tunnelmointi, olkaa hyvä! Tekstiversiona näytelmän voi löytää Sunklon näytelmäkirjastosta.

Lapsenmielisen virkistävää kesää kaikille!

Pentinkulman päivät 2025 -kirjallisuusfestivaalin pääohjelma on nyt julkaistu, ja Lasten Penttarien osuus tarkentuu myöhemmin. Lipunmyynti ei ole ihan vielä käynnistynyt, mutta kannattaa jo katsoa, minkälaisia mielenkiintoisia kirjailijahaastatteluja ja esityksiä elokuussa on luvassa.

Taiteellisena asiantuntijana haluan nostaa esiin erityisesti perjantain (1.8.) Kirjatorin monipuoliset kirjailijavieraat Anni Kytömäen, Mape Morottajan, Antti Tuomaisen ja Anna Soudakovan, toimittaja Ulla Janhosen esiintymisen Sirkka Turkka – Tähti kuuttomassa yössä -teoksensa tiimoilta Tämänpäiväiset runot -matineassa Urjalan KyläKahvilassa sekä toisaalta Kirjan juhlan kruunaavan poikkitaiteellisen Karjalasta Urjalaan -esityksen lauantaina (2.8.) Nuutajärven Lasimakasiinissa.

Karjalasta Urjalaan -esityksessä muusikko-näyttelijä Vuokko Hovatta, kirjailija Merja Mäki ja muusikko Selma Savolainen herättelevät muistoja karjalaisten evakkomatkasta 1940-luvulla. Mäki kertoo palkitun Ennen lintuja -romaaninsa fiktiivisen päähenkilön Allin evakkotarinasta. Hovatta ja Savolainen esittävät sota-aiheisia lauluja. Esityksessä kuullaan myös siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä tilaisuutta varten kirjoittamia tosikertomuksia. Kirjan juhlassa kuullaan lisäksi ajankohtaisia, Pentinkulman päivien vuoden 2025 perintöteemaa monipuolisesti luotaavia puheenvuoroja. Ääneen pääsevät Väinö Linnan seuran hallituksen tuore jäsen, tohtori ja runoilija Jenni Haukio, Käräjät-romaanillaan puhututtanut kirjailija Markus Nummi sekä kirjallisuudentutkija ja kirjailija Sanna Nyqvist, jonka teos Rannalla – miten kirjailijat löysivät meren kuvaa klassikkokirjailijoiden suhdetta mereen ja rantoihin. Maltan tuskin odottaa!

***

Näin muuten elämä ei ole ollut yhtä juhlaa, vaan apurahahakemuksista on satanut hylkäyksiä ja kirjoittaminen takunnut. Freelancerin sirpaleiset tulot tuottavat päänvaivaa ja epävarmuuden sietäminen on raskasta. Kelassa minut katsotaan yrittäjäksi, vaikka kevytyrittäjänä ansaitut rahat ovat elämiseen pääsääntöisesti liian pieniä, huoh. Onneksi sentään toistaiseksi on säästöjä selviytyä apurahattomista kuukausista.

Kevättoivotus kaikille oheisen varhaisperunaruukkukuvan kautta! Parvekkeella versoo jo kovasti, ruohosipulit, herneet ja ruusupavutkin.

P.S. Kävin maaliskuussa Vinhan kirjakaupan residenssissä kirjoittamassa. Ruovesi-lehden toimittaja Sirkku Somero teki viikostani residenssivieraana hauskan haastattelun.

Koiranunta-teoksesta on julkaistu Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä (1/2025) ilahduttava arvio otsikolla “Surrealismia lapsille”! Kriitikko Rimma Erkon mukaan kirjasta voi käyttää termiä säesatu:

“Teos hyödyntää paljon säeromaanin keinoja. Tämä näkyy esimerkiksi kirjan muodossa, estetiikassa ja kokeilevassa, paikoin hyvinkin lyyrisessä kielessä. Säeromaani on alkanut lyödä läpi Suomessakin etenkin nuortenkirjallisuuden puolella. Joitakin aikuisten säeromaanejakin on jo ilmestynyt, mutta selvästi vähemmän. Säeromaani ei ole runoutta sanan perinteisessä mielessä, vaikka teksti onkin säkeisiin jaettu. Säeromaanille tyypillistä on, että kyseessä on juonellinen, etenevä kokonaisuus, jossa säkeisiin jaettu teksti on ilmavaa ja helppolukuista.

Koiranunta on muodoltaan juuri tällainen. Säkeisiin jaettu teksti voisi olla runoa, koska se kutsuu pysähtymään lauseiden äärelle samaan tapaan kuin runot. Toisinaan säkeet myös hyppivät leikkisästi ja tukevat surrealistista tunnelmaa. Lastenrunot ovat toki perinteisesti tarinallisia.  Tästä huolimatta Koiranunta ei sovi täysin tarinallisen lastenrunon muotiin, vaan säeromaanin tapaan yhdistelee proosaa ja runoutta ehjäksi, tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Näin lyhyen tarinan kohdalla olisi kuitenkin liioiteltua puhua romaanista. Käytän kirjasta siis paremman puutteessa termiä säesatu. Satua se muistuttaa ennen kaikkea opettavaisen sanomansa ja inhimillisen eläinpäähenkilönsä vuoksi. 

Koiranunta on hauska esimerkki lastenkirjallisuuden kumouksellisuudesta; kun kirja jo olemassaolollaan pakottaa aikuislukijankin miettimään kokonaan uutta kuvaavaa termiä, se väistämättä myös laajentaa käsitystä siitä, mitä kaikkea lastenkirjallisuus voi olla. Kumara-Moision ja Tuomen kuvakirja on sitä paitsi sympaattinen tarina anteeksiantamisesta ja ihmisen yhteiselosta leikkisän koiran kanssa, joka ei tarkoita mitään pahaa. Kuvituksessa on samaa leikkisyyttä kuin tarinassakin ja on aina ilo nähdä käsinmaalattua kuvitusta, jossa aidosti näkyy siveltimen jäljet.” (katkelma arviosta, Onnimanni-lehti 1/2025, s. 36)

Lastenkirjallisuudesta julkaistaan lehdissä niin harmittavan vähän huolella teoksen muotoon, kieleen ja teemoihin perehtyneitä arvioita, että tämä totisesti lämmitti. Lisäksi kiinnyin säesatu-termiin, koska olen pyöritellyt työpöydälläni viime aikoina hyvin paljon säkeitä – niin runojeni kuin varhaisnuorille suunnatun säeromaanikäsikirjoituksenikin parissa. Säemuoto sopii ilmaisuuni hyvin riippumatta siitä, kirjoitanko lapsille, nuorille vai aikuisille.

Olemme muuten kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa aikeissa tehdä Koiranunta-teokselle jatkoa!

P.S. Maailman lastenteatteripäivänä 20.3. Tukkateatterilla on nähtävissä taas Kuka nukkuu koiranunta? -näytelmä, jota muutoin esitetään kiertueteatterina ympäri maakuntaa tilauksien mukaan. Tervetuloa katsomoon!

Kuva: Kaisa Vuorinen / Tukkateatteri

“Minä olen unikoira Hali ja osaan puhua. Tästä alkaa kunnon seikkailu! En ole Dali, en tee tyhmyyksiä. Osaan vaikka mitä, loikin taivaalle asti!”

Tammi- ja helmikuuni ovat vilahtaneet teatteria tehden. Lastennäytelmä Kuka nukkuu koiranunta? sai nimittäin ihastuttavan kantaesityksensä 31.1.2025 Tukkateatterilla.

Palaute on ollut kehuvaa ja kannustavaa, kiitos yleisöille! Esityksen on sanottu sopivan monen ikäisille, niin ihan pienille, alakoululaisille kuin aikuisillekin – kaikille riittää tarinassa seurattavaa ja oivallettavaa. Ohessa muutamia kirjallisesti saaduista koululaispalautteista kerättyjä huippukohtia:

“Parasta oli se pölypallovalotanssi.”

“Esitys oli tarpeeksi selkeä myös kielitaidottomien seurata kiinnostuneena alusta loppuun. Lapset pääsivät kokemaan monenlaisia tunteita eläytyessään katsomaansa.”

“Se alku oli hauska kun koira tuli meidän välistä!”

“I liked the spider on the moonlight.”

“I liked when we all shouted Dali! Dali! When the old lady didn’t find her dog. “

“Ne laulut oli hyviä.”

“The different bugs and the sound from the wings of the puppet bug.”

” It was funny how the dog was funny.”

“I liked the colorful lights.”

“Se kun se Dali tuli kotiin ja ne halas.”

“Kun se koira osasi puhua. Js kun se sotki reppua.”

***

Tukkateatterilla järjestettyjen esitysten jälkeen olemme seuraavaksi menossa esittämään musiikkinäytelmää Ylöjärvelle ja Orivedelle. Tervetuloa katsomaan Dali-koiran seikkailuja esimerkiksi MLL Ylöjärven tarjoamaan maksuttomaan tilaisuuteen Koulutuskeskus Valon auditoriossa su 9.3.2025 klo 15!

Ehdotuksia uusista kiertuepaikoista otetaan myös ilolla vastaan: saa vinkata, jos keksit, mikä taho voisi tahtoa tilata näytelmän lasten katsottavaksi! Tarkemmat ohjeet esityksen tilaamiseen löytyvät niin Tukkateatterin verkkosivuilta kuin Kulttuuripankistakin:

Kuka nukkuu koiranunta? on koko perheen musiikillinen satunäytelmä Dali-koirasta, joka uneksii itsensä toiseksi, karkaa koiruuksia tehtyään emäntänsä luota, ajautuu mielikuvitukselliselle retkelle keskelle koiranilmaa, tapaa autiotalon ötököitä ja tanssii villisti koiranputkien keskellä. Mutta mitä emäntä tästä kaikesta ajattelee? 

Näytelmä perustuu Taru Kumara-Moision kirjoittamaan 3-8-vuotiaille tarkoitettuun lasten kuvakirjaan Koiranunta (Enostone, 2024). Teos ohjaa paitsi käsittelemään omia tunteita, myös ottamaan muiden tunteet huomioon. Lisäksi se innostaa ihmettelemään maailmaa ja leikkimään kielellä! Esityksen jälkeen lapsiyleisö voi halutessaan jututtaa ja halia näytelmän hahmoja. Esityksen oheen voi ostaa myös matalan kynnyksen teatterityöpajan.

Esityksen kesto on noin 45 min. Tervetuloa mukaan Dali-koiran uniseikkailuun!

Työryhmä:

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Taru Kumara-Moisio

Näyttelijät: Katri Häti, Pirkko Linkosuo, Minna Kekkonen ja Paula Folqués

Musiikki: Aleksi Jaakola ja Heikki Lehtonen

Taustanauhat: Heikki Lehtonen

Laulujen sanoitukset: Taru Kumara-Moisio

Lavasteet, rekvisiitta ja puvustus: Mielen ry:n Luova paja, Tytti Marttila ja Tukkateatteri

Tuotanto: Tukkateatteri 

Kuvat: Hannaleena Kuhna

Olen ollut sairaana ja alavireinen nyt joulukuussa, mutta haluan toivottaa hyvää joulunaikaa itse kullekin!

Vuosi 2024 on ollut itselleni ennen kaikkea lastenkirjani Koiranunta vuosi: olen kiertänyt kirjallisuustapahtumissa esittelemässä teosta, Kariston säätiön tuella kirjailijavierailuilla esikoululaisten ja ykkösluokkalaisten luona, suunnitellut ja vetänyt Dali-koiran maailmaan sijoittuvan lastenlarpin sekä kirjoittanut teoksen pohjalta myös näytelmän, joka saa ensi-iltansa Tukkateatterissa tammikuussa 2025. Minut valittiin Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n johtokuntaan kaudelle 2025-2026, ja pääsinpä Kirjailijaliittoonkin tänä vuonna vihdoin tämän lastenkirjani ja aiemman tuotantoni perusteella. Lasten ja nuorten kirjallisuus ansaitsee puolestapuhujia, arvon esiin nostajia, vaikka toki näinä ankeina leikkausaikoina kaikenlainen taiteen merkityksellisyyteen pureutuva kulttuuripuhe on tärkeää. Lapsenmielisyys on itselleni suuri elämänilon lähde. Rakastan katsoa maailmaa vähän lapsellisen uteliain ja queer-leikittelevin silmin, vaikka välillä sitten saatan tuntea itseni liian naiiviksi.

Edelleen tasapainottelen töistä innostumisen ja mielenrauhan sekä voimavarojen ylläpitämisen kanssa. Onneksi ystäviltä saa vertaistukea – stressi ei saa tappaa elämäniloa. Samanlaisia voimavaramietteitä olen näköjään pyöritellyt myös aiemmin, joulukuussa 2023 ja 2022. Elämä on ikuista opiskelua.

Ensi vuonna luvassa on paitsi lastennäytelmäjuttuja, uusia apurahahakuja ja jälleen oman kirjoittamisen kanssa painimista, myös kirjallisuusfestivaali Pentinkulman päivien taiteellista asiantuntijuutta: olen oikein ylpeä siitä, että minut tahdottiin viime kesän tuottajanpestini jälkeen Pentinkulman päivien 2025 ohjelmaa suunnittelemaan. Kiitos mahdollisuudesta, Väinö Linnan seura ja Urjalan kunta!

(Kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomi ja minä esittelemässä Koiranunta-teoksen surrealismia Tampereen Kirjafestareilla 1.12.2024)