Kuulumisia

Kesäkuulumisia

Kesäni kirjalliset kuulumiset liittyvät Osuuskumman väen kanssa tekemään Archipelacon-reissuun, taiteellisena asiantuntijana toimimiseen Pentinkulman päivillä ja tulevan runokokoelmani runojen loputtomaan viilailuun, jossa tuskailuja on riittänyt mutta sentään myös iloa sanojen ihmeellisestä järjestymisestä paikoilleen.

Kuvamuisto #1: Fantasia- ja scifikirjallisuustapahtuma Archipelaconissa (Maarianhaminassa mainiot järjestelyt kaikkine työpajoineen ja paneeleineen!) vietettiin Osuuskumman tuoreen novelliantologian The Lion and the Lynx julkkareita, ja pääsimme kukin paikalla ollut kirjailija lukemaan yleisölle näytteitä novelleistamme. Oman scifinovellini My Dear House on kääntänyt englanniksi Christina Saarinen. Novellini on alun perin julkaistu suomeksi nimellä Umpu Osuuskumman Ei aivan ihmisiä -novelliantologiassa 2021. Osuuskumman sivuilla antologiasta lisää:

“Finnish fantastic genre literature is going strong and has grown rapidly over the past 25 years. We move into the deep forests and to the roots of mythology, but we also look to the future and envision better times. Osuuskumma has been involved in developing genre literature and presenting quality literature aimed at adult readers. The Lion and the Lynx is the third English-language story collection published by Osuuskumma-cooperative. The anthology is published in celebration of the Archipelacon 2 event in Mariehamn, June 2025.

Authors: J.S. Meresmaa, Mia Myllymäki, Jenny Kangasvuo, Reetta Vuokko-Syrjänen, Toni Saarinen, Frida Burns, Janos Honkonen, Mikko Rauhala, Heikki Nevala, Nadja Sokura, Taru Luojola, Jussi Katajala, Taru Kumara-Moisio, Satu Piispa-Hakala.”

Teoksesta on jo saatu hyvää palautetta kokonaisuutena, sillä novellit avaavat hyvin erilaisia mutta toisiaan täydentäviä maailmoja lukijoille. Ja hei, amerikkalainen kielentarkistaja Rich Hammett kuvaili minua My Dear House -novellini kirjoittajana näin:

“She’s been able to create a whole world and to illustrate a typical dysfunctional family in this short story. The world she’s created feels vivid and complex, and the story brings to my mind Kazuo Ishiguro’s novel Klara and the Sun.”

***

Kuvamuistoja #2: Pentinkulman päivillä riitti huikeaa kirjallista ohjelmaa aina Kirjan juhlan ajankohtaisista puheenvuoroista (kuvassa Jenni Haukio juhlapuhujana) ja koskettavasta Karjalasta Urjalaan -esityksestä Samuli Putron sydämelliseen keikkaan. Festivaali muuten tukee elinikäistä lukemisen harrastamista ja matalan kynnyksen luovaa sanataiteilua, joten kuka vain sai poiketa festivaalipäivien keskellä lapsenmielisessä hengessä tutustumaan ilmaiseen, monitaiteiseen Nuutajärven Prykärimuseon aulaan koottuun Runo-olohuone-näyttelyyn ja jättää sinne oman taiteilutervehdyksensä. Kirsi Kunnas 100 -juhlavuoden näyttely pohjautui Kunnaksen rakastettuihin lastenrunoihin sekä Jani Ikosen kuvituksiin WSOY:n runoantologiasta Haitulan taikahattu.

***

Kuvamuistoja #3 (kiitos kuvasta, Timo Salomaa): Minä pohtimassa runoutta ja ihmisyyttä Vähä-Kiljavan luonnonkauniissa ja arkkitehtuurisesti historiallisessa miljöössä. Hiukan masentunut sukuilme mutta toisiin Kalaparvi-runopiiriläisiin välittävästi keskittynyt olemus! Runous elää, mutta huh, ajat ovat hankalat, kuten Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen tuoreimmassa kannanotossaan totesi, kirjailijoiden ja kaikkien kulttuurialan sekatyöläisten täytyy totisesti pitää yhtä ja puolustaa suomen kielen ja lukutaidon kehitystä, jotta yhteiskuntamme sivistys ei murenisi.

Antoisaa syksyä kaikille!

Lasten- ja nuortenkirjailijat Reykjavikissa

Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry järjesti toukokuisen yhteisreissun Reykjavikiin: tapasimme islantilaisia lasten- ja nuortenkirjailijakollegoita sekä tutustuimme paikalliseen kulttuuriin ja luontoon. Matkaa tuki Islantilais-suomalainen kulttuurirahasto, Kulturfonden Island-Finland, takk fyrir!

Islantilaisia kirjailijoita jututimme Salka-kustantamon kirjakaupassa, jossa pääsimme esittelemään myös omia teoksiamme. Myöhemmin lahjoitimme suomalaisia lasten- ja nuortenkirjoja Pohjola-talon kirjastoon. Oli mainiota olla yhteistuumin lukemisen ja lasten oikeuksien asialla. 

Reissupäiviin mahtui myös luontokohteita (mm. uskomattomia kallioita muinaisten käräjien mailla Thingvellirin kansallispuistossa!), nauravia islanninponeja sekä Reykjavikin kaupungin ihmettelyä Haamu-kustannuksen järjestämällä paikallisella Aavekävelyllä ja omin voimin (menninkäiskiviä, viikinkitunnelmia, värikkäitä taloja ja satamantuoksua, oih). Ostin itselleni antikvariaatista muistoksi kuvitetun Eddan. Olen jo nuorena viihtynyt ystäväni kanssa aasatarinoiden äärellä.

Etukäteen taas kerran suurena vellonut matkajännitykseni talttui hyvässä porukassa, kiitos kollegoille!



***


Eri paikoissa tilauksesta keväällä kiertänyt Kuka nukkuu koiranunta? -satunäytelmäni on seuraavan kerran nähtävissä Tukkateatterissa kesäesityksinä su 8.6. klo 13 & 17 ja ti 5.8. klo 14 & 17 osana Tampereen Teatterikesän OFF-ohjelmistoa.

Näytelmän kiertuemeiningistä on koostettu pieni YouTube-tunnelmointi, olkaa hyvä! Tekstiversiona näytelmän voi löytää Sunklon näytelmäkirjastosta.

Lapsenmielisen virkistävää kesää kaikille!

Pentinkulman päivillä luvassa paljon kiinnostavaa

Pentinkulman päivät 2025 -kirjallisuusfestivaalin pääohjelma on nyt julkaistu, ja Lasten Penttarien osuus tarkentuu myöhemmin. Lipunmyynti ei ole ihan vielä käynnistynyt, mutta kannattaa jo katsoa, minkälaisia mielenkiintoisia kirjailijahaastatteluja ja esityksiä elokuussa on luvassa.

Taiteellisena asiantuntijana haluan nostaa esiin erityisesti perjantain (1.8.) Kirjatorin monipuoliset kirjailijavieraat Anni Kytömäen, Mape Morottajan, Antti Tuomaisen ja Anna Soudakovan, toimittaja Ulla Janhosen esiintymisen Sirkka Turkka – Tähti kuuttomassa yössä -teoksensa tiimoilta Tämänpäiväiset runot -matineassa Urjalan KyläKahvilassa sekä toisaalta Kirjan juhlan kruunaavan poikkitaiteellisen Karjalasta Urjalaan -esityksen lauantaina (2.8.) Nuutajärven Lasimakasiinissa.

Karjalasta Urjalaan -esityksessä muusikko-näyttelijä Vuokko Hovatta, kirjailija Merja Mäki ja muusikko Selma Savolainen herättelevät muistoja karjalaisten evakkomatkasta 1940-luvulla. Mäki kertoo palkitun Ennen lintuja -romaaninsa fiktiivisen päähenkilön Allin evakkotarinasta. Hovatta ja Savolainen esittävät sota-aiheisia lauluja. Esityksessä kuullaan myös siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä tilaisuutta varten kirjoittamia tosikertomuksia. Kirjan juhlassa kuullaan lisäksi ajankohtaisia, Pentinkulman päivien vuoden 2025 perintöteemaa monipuolisesti luotaavia puheenvuoroja. Ääneen pääsevät Väinö Linnan seuran hallituksen tuore jäsen, tohtori ja runoilija Jenni HaukioKäräjät-romaanillaan puhututtanut kirjailija Markus Nummi sekä kirjallisuudentutkija ja kirjailija Sanna Nyqvist, jonka teos Rannalla – miten kirjailijat löysivät meren kuvaa klassikkokirjailijoiden suhdetta mereen ja rantoihin. Maltan tuskin odottaa!

***

Näin muuten elämä ei ole ollut yhtä juhlaa, vaan apurahahakemuksista on satanut hylkäyksiä ja kirjoittaminen takunnut. Freelancerin sirpaleiset tulot tuottavat päänvaivaa ja epävarmuuden sietäminen on raskasta. Kelassa minut katsotaan yrittäjäksi, vaikka kevytyrittäjänä ansaitut rahat ovat elämiseen pääsääntöisesti liian pieniä, huoh. Onneksi sentään toistaiseksi on säästöjä selviytyä apurahattomista kuukausista.

Kevättoivotus kaikille oheisen varhaisperunaruukkukuvan kautta! Parvekkeella versoo jo kovasti, ruohosipulit, herneet ja ruusupavutkin.

P.S. Kävin maaliskuussa Vinhan kirjakaupan residenssissä kirjoittamassa. Ruovesi-lehden toimittaja Sirkku Somero teki viikostani residenssivieraana hauskan haastattelun.

Koiranunta on säesatu

Koiranunta-teoksesta on julkaistu Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä (1/2025) ilahduttava arvio otsikolla “Surrealismia lapsille”! Kriitikko Rimma Erkon mukaan kirjasta voi käyttää termiä säesatu:

“Teos hyödyntää paljon säeromaanin keinoja. Tämä näkyy esimerkiksi kirjan muodossa, estetiikassa ja kokeilevassa, paikoin hyvinkin lyyrisessä kielessä. Säeromaani on alkanut lyödä läpi Suomessakin etenkin nuortenkirjallisuuden puolella. Joitakin aikuisten säeromaanejakin on jo ilmestynyt, mutta selvästi vähemmän. Säeromaani ei ole runoutta sanan perinteisessä mielessä, vaikka teksti onkin säkeisiin jaettu. Säeromaanille tyypillistä on, että kyseessä on juonellinen, etenevä kokonaisuus, jossa säkeisiin jaettu teksti on ilmavaa ja helppolukuista.

Koiranunta on muodoltaan juuri tällainen. Säkeisiin jaettu teksti voisi olla runoa, koska se kutsuu pysähtymään lauseiden äärelle samaan tapaan kuin runot. Toisinaan säkeet myös hyppivät leikkisästi ja tukevat surrealistista tunnelmaa. Lastenrunot ovat toki perinteisesti tarinallisia.  Tästä huolimatta Koiranunta ei sovi täysin tarinallisen lastenrunon muotiin, vaan säeromaanin tapaan yhdistelee proosaa ja runoutta ehjäksi, tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Näin lyhyen tarinan kohdalla olisi kuitenkin liioiteltua puhua romaanista. Käytän kirjasta siis paremman puutteessa termiä säesatu. Satua se muistuttaa ennen kaikkea opettavaisen sanomansa ja inhimillisen eläinpäähenkilönsä vuoksi. 

Koiranunta on hauska esimerkki lastenkirjallisuuden kumouksellisuudesta; kun kirja jo olemassaolollaan pakottaa aikuislukijankin miettimään kokonaan uutta kuvaavaa termiä, se väistämättä myös laajentaa käsitystä siitä, mitä kaikkea lastenkirjallisuus voi olla. Kumara-Moision ja Tuomen kuvakirja on sitä paitsi sympaattinen tarina anteeksiantamisesta ja ihmisen yhteiselosta leikkisän koiran kanssa, joka ei tarkoita mitään pahaa. Kuvituksessa on samaa leikkisyyttä kuin tarinassakin ja on aina ilo nähdä käsinmaalattua kuvitusta, jossa aidosti näkyy siveltimen jäljet.” (katkelma arviosta, Onnimanni-lehti 1/2025, s. 36)

Lastenkirjallisuudesta julkaistaan lehdissä niin harmittavan vähän huolella teoksen muotoon, kieleen ja teemoihin perehtyneitä arvioita, että tämä totisesti lämmitti. Lisäksi kiinnyin säesatu-termiin, koska olen pyöritellyt työpöydälläni viime aikoina hyvin paljon säkeitä – niin runojeni kuin varhaisnuorille suunnatun säeromaanikäsikirjoituksenikin parissa. Säemuoto sopii ilmaisuuni hyvin riippumatta siitä, kirjoitanko lapsille, nuorille vai aikuisille.

Olemme muuten kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa aikeissa tehdä Koiranunta-teokselle jatkoa!

P.S. Maailman lastenteatteripäivänä 20.3. Tukkateatterilla on nähtävissä taas Kuka nukkuu koiranunta? -näytelmä, jota muutoin esitetään kiertueteatterina ympäri maakuntaa tilauksien mukaan. Tervetuloa katsomoon!

Kuva: Kaisa Vuorinen / Tukkateatteri

Kuka nukkuu koiranunta? -musiikkinäytelmä sai kantaesityksensä ja on nyt tilattavissa

“Minä olen unikoira Hali ja osaan puhua. Tästä alkaa kunnon seikkailu! En ole Dali, en tee tyhmyyksiä. Osaan vaikka mitä, loikin taivaalle asti!”

Tammi- ja helmikuuni ovat vilahtaneet teatteria tehden. Lastennäytelmä Kuka nukkuu koiranunta? sai nimittäin ihastuttavan kantaesityksensä 31.1.2025 Tukkateatterilla.

Palaute on ollut kehuvaa ja kannustavaa, kiitos yleisöille! Esityksen on sanottu sopivan monen ikäisille, niin ihan pienille, alakoululaisille kuin aikuisillekin – kaikille riittää tarinassa seurattavaa ja oivallettavaa. Ohessa muutamia kirjallisesti saaduista koululaispalautteista kerättyjä huippukohtia:

“Parasta oli se pölypallovalotanssi.”

“Esitys oli tarpeeksi selkeä myös kielitaidottomien seurata kiinnostuneena alusta loppuun. Lapset pääsivät kokemaan monenlaisia tunteita eläytyessään katsomaansa.”

“Se alku oli hauska kun koira tuli meidän välistä!”

“I liked the spider on the moonlight.”

“I liked when we all shouted Dali! Dali! When the old lady didn’t find her dog. “

“Ne laulut oli hyviä.”

“The different bugs and the sound from the wings of the puppet bug.”

” It was funny how the dog was funny.”

“I liked the colorful lights.”

“Se kun se Dali tuli kotiin ja ne halas.”

“Kun se koira osasi puhua. Js kun se sotki reppua.”

***

Tukkateatterilla järjestettyjen esitysten jälkeen olemme seuraavaksi menossa esittämään musiikkinäytelmää Ylöjärvelle ja Orivedelle. Tervetuloa katsomaan Dali-koiran seikkailuja esimerkiksi MLL Ylöjärven tarjoamaan maksuttomaan tilaisuuteen Koulutuskeskus Valon auditoriossa su 9.3.2025 klo 15!

Ehdotuksia uusista kiertuepaikoista otetaan myös ilolla vastaan: saa vinkata, jos keksit, mikä taho voisi tahtoa tilata näytelmän lasten katsottavaksi! Tarkemmat ohjeet esityksen tilaamiseen löytyvät niin Tukkateatterin verkkosivuilta kuin Kulttuuripankistakin:

Kuka nukkuu koiranunta? on koko perheen musiikillinen satunäytelmä Dali-koirasta, joka uneksii itsensä toiseksi, karkaa koiruuksia tehtyään emäntänsä luota, ajautuu mielikuvitukselliselle retkelle keskelle koiranilmaa, tapaa autiotalon ötököitä ja tanssii villisti koiranputkien keskellä. Mutta mitä emäntä tästä kaikesta ajattelee? 

Näytelmä perustuu Taru Kumara-Moision kirjoittamaan 3-8-vuotiaille tarkoitettuun lasten kuvakirjaan Koiranunta (Enostone, 2024). Teos ohjaa paitsi käsittelemään omia tunteita, myös ottamaan muiden tunteet huomioon. Lisäksi se innostaa ihmettelemään maailmaa ja leikkimään kielellä! Esityksen jälkeen lapsiyleisö voi halutessaan jututtaa ja halia näytelmän hahmoja. Esityksen oheen voi ostaa myös matalan kynnyksen teatterityöpajan.

Esityksen kesto on noin 45 min. Tervetuloa mukaan Dali-koiran uniseikkailuun!

Työryhmä:

Käsikirjoittaja ja ohjaaja: Taru Kumara-Moisio

Näyttelijät: Katri Häti, Pirkko Linkosuo, Minna Kekkonen ja Paula Folqués

Musiikki: Aleksi Jaakola ja Heikki Lehtonen

Taustanauhat: Heikki Lehtonen

Laulujen sanoitukset: Taru Kumara-Moisio

Lavasteet, rekvisiitta ja puvustus: Mielen ry:n Luova paja, Tytti Marttila ja Tukkateatteri

Tuotanto: Tukkateatteri 

Kuvat: Hannaleena Kuhna

Joulukuun lapsellisuuksia

Olen ollut sairaana ja alavireinen nyt joulukuussa, mutta haluan toivottaa hyvää joulunaikaa itse kullekin!

Vuosi 2024 on ollut itselleni ennen kaikkea lastenkirjani Koiranunta vuosi: olen kiertänyt kirjallisuustapahtumissa esittelemässä teosta, Kariston säätiön tuella kirjailijavierailuilla esikoululaisten ja ykkösluokkalaisten luona, suunnitellut ja vetänyt Dali-koiran maailmaan sijoittuvan lastenlarpin sekä kirjoittanut teoksen pohjalta myös näytelmän, joka saa ensi-iltansa Tukkateatterissa tammikuussa 2025. Minut valittiin Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n johtokuntaan kaudelle 2025-2026, ja pääsinpä Kirjailijaliittoonkin tänä vuonna vihdoin tämän lastenkirjani ja aiemman tuotantoni perusteella. Lasten ja nuorten kirjallisuus ansaitsee puolestapuhujia, arvon esiin nostajia, vaikka toki näinä ankeina leikkausaikoina kaikenlainen taiteen merkityksellisyyteen pureutuva kulttuuripuhe on tärkeää. Lapsenmielisyys on itselleni suuri elämänilon lähde. Rakastan katsoa maailmaa vähän lapsellisen uteliain ja queer-leikittelevin silmin, vaikka välillä sitten saatan tuntea itseni liian naiiviksi.

Edelleen tasapainottelen töistä innostumisen ja mielenrauhan sekä voimavarojen ylläpitämisen kanssa. Onneksi ystäviltä saa vertaistukea – stressi ei saa tappaa elämäniloa. Samanlaisia voimavaramietteitä olen näköjään pyöritellyt myös aiemmin, joulukuussa 2023 ja 2022. Elämä on ikuista opiskelua.

Ensi vuonna luvassa on paitsi lastennäytelmäjuttuja, uusia apurahahakuja ja jälleen oman kirjoittamisen kanssa painimista, myös kirjallisuusfestivaali Pentinkulman päivien taiteellista asiantuntijuutta: olen oikein ylpeä siitä, että minut tahdottiin viime kesän tuottajanpestini jälkeen Pentinkulman päivien 2025 ohjelmaa suunnittelemaan. Kiitos mahdollisuudesta, Väinö Linnan seura ja Urjalan kunta!

(Kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomi ja minä esittelemässä Koiranunta-teoksen surrealismia Tampereen Kirjafestareilla 1.12.2024)

Vuorossa Tampereen Kirjafestivaalit

Olen tulevana viikonloppuna Tampereen Kirjafestareilla mukana seuraavissa ohjelmanumeroissa:

  • La klo 10.30 (Sorsapuistosali) haastattelen kirjailija Jaakko Melentjeffiä uutuusteoksesta Venäläinen peli, joka on takakannen mukaan “mukaansatempaava trilleri, joka laittaa lukijan pohtimaan, voiko peliä voittaa vai onko siinä vain häviäjiä” (Enostone, 2024), hui!
  • La klo 13-15 olen Osuuskumman myyntipöydän takana tavattavissa – ja voin vaikkapa signeerata Taniwhan tai My Finnish Taniwhan joululahjojen ostajille.
  • Su klo 12.30 (Puistolämpiö2) pidän Koiranunta-lastenkirjaan pohjautuvan surrealistisen satutuokion yhdessä kuvittaja Kaisa-Tuulia Tuomen kanssa – luvassa maagisia tassunjälkiä!

Tampereen Kirjafestarit on mukavasti vakiinnuttanut paikkansa tamperelaisena joulukuisena kirjamessuviikonloppuna. Olen ehtinyt olla mukana esiintymässä myös vuosina 2023 ja 2022 ja yleisönä vuonna 2021.


***


Muita kuulumisia tämän verran:

Olen aloittanut työn Pentinkulman päivien 2025 taiteellisena asiantuntijana. Tarkoituksena on nostaa festivaalin historiallinen kulttuuriperintö kirkkaana esiin sekä samalla uudistaa kirjallisuustapahtumaa vastuullisella tavalla entistä elämyksellisemmäksi kaikille ja madaltaa kynnystä osallistua. Festivaali toteutetaan Väinö Linnan synnyinpitäjässä Urjalassa 31.7.-3.8.2025 jo 48. kerran. Pääjärjestäjinä toimivat Urjalan kunta, Väinö Linnan seura ja Nuutajärven Lasikylä.

Marraskuun puolessavälissä pidin Mäntän Mäntylinnassa omatoimisen kirjoitusretriitin. Oli rauhoittavaa käydä uimassa Keurusselän aalloissa ja viimeistellä kauan kesken ollutta romaanikäsikirjoitusta kustantamokierrokselle. Kovin pitkään en yksin viihdy, mutta muutama päivä rauhoittumista teki terää. Ennen paluutani Tampereelle kävin kirjailijavieraana Kariston Säätiön Kirjallisuutta nuorille -projektin tuella Savosenmäen koulun kahdessa esikouluryhmässä – Koiranunta-teos sai innokkaita kuuntelijoita, ja herkullisia jatkoideoita kirjasarjalle suorastaan sateli, kiitokset eskareille!

Ruudun takaa -taidetapahtuma alkaa tänään

Tänään torstaina käynnistyvät yleisölle maksuttomat Ruudun takaa -taidetapahtuman kävelyreitit ikkunataidekohteineen. Kyseessä on “Pirkanmaan kaikkien aikojen laajin taidetapahtuma, jossa keskusta-alueen ikkunat toimivat näyttämönä kadulla kulkevalle yleisölle” (www.ruuduntakaa.fi; karttasovellus kohteista on muuten mainio) ja samalla myös Tampereen Valoviikkojen avajaisfestivaali. Kaikki Tampereen noin 60 ikkunaa on nähtävillä torstaista lauantaihin 24.–26.10. klo 18–21 välisenä aikana. Näistä noin 40 ikkunaa, joissa ei ole mukana esiintyjiä, ovat nähtävissä vielä 3.11. saakka. Jos lasketaan kaikki Pirkanmaan kuntien kohteet mukaan, koettavissa on loka-marraskuun aikana reilusti yli 100 valaistua taideikkunaa – ja mukana on kuulemma yhteensä jopa tuhat kulttuuritoimijaa.

Olen itse mukana Ruudun takana -illoissa tekemässä Varjovaalit-nimistä varjokuvaelmaperformanssia Tukkateatterin väen kanssa Raatihuoneen ikkunoihin. Teoksen on ideoinut ja ohjannut Tytti Marttila ja projisoinnista vastaa Leena Lehti. Me esiintyjät herätämme henkiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden historian varjoina: jonottamalla äänestyskopille, vetäisemällä punaisen viivan äänestyslappuun ja pudottamalla sen uurnaan. Yleisö pääsee seuraamaan ikkunoiden takaa myös ääntenlaskentaa ja vaalikahvittelua.

Rakastan esitystä jo näin ennakkoon! On huikeaa paitsi olla pienenä osasena mukana näin isossa hankkeessa (kiitos Operaatio Pirkanmaa), myös päästä Raatihuoneen prameisiin mutta monenmoista nähneisiin tiloihin eläytymään vuoden 1907 vaaleihin osallistuneiden ihmisten ajatusmaailmoihin. Teen viisi eri hahmoa, jotka olen saanut itse suunnitella: mm. Amurissa asuvan lettipäisen pumpulienkelin, Hugo Simbergin kirkkomaalauksista mykistyneen ruustinnan ja teatteridiiva Ida Aalbergin laulajatarserkun. Tervetuloa ihmettelemään varjojen sielunelämää!


Harmillisesti Helsingin Kirjamessut jäävät minulta nyt taidetapahtuman vuoksi väliin, mutta voinen helpottaa fomo-oloa katsomalla joitakin ohjelmanumeroita verkosta ja seuraamalla kollegojen somepostauksia. Messuilla pohditaan monipuolisesti kirja-alan, kirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuutta, ja varmasti esiin nousee myös tuore, tärkeä Avoin kirje suomalaisen kirjallisuuden puolesta, jonka minäkin olen allekirjoittanut.

Työväenkirjallisuuden päivän paneelikeskustelu “Onko tekoälyllä yhteiskuntaluokkaa?” on muuten nyt kuultavissa taltioituna Radio Fiskarsissa. Osuuskumman järjestämään paneelikeskusteluun osallistuivat lisäkseni tieteiskirjailijakollegat Reetta Vuokko-Syrjänen ja Satu Piispa-Hakala.

Berliinistä Turun Kirjamessuille!

Esiinnyn Turun Kirjamessuilla Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n osastolla ensi lauantaina 5.10. klo 12.30-13. Tervetuloa kuuntelemaan, kun kirjailija Katariina Romppainen haastattelee minua Koiranunta-lastenkirjan surrealismista. Aion myös kertoa, miten kirjan teksti on taipunut näytelmäksi, sillä Kuka nukkuu koiranunta? -lastennäytelmän harjoitukset ovat nyt päässeet vauhtiin.

Näytelmäkiertueen lisäksi pääsen ensi vuoden puolella tekemään 12 kirjailijavierailua Kirjallisuutta nuorille -projektin kautta: on ilo olla mukana lasten ja nuorten lukutaitoa parantamassa sekä yleistä kirjallisuuden pariin innostamista edistämässä. Kiitos tästä apurahasta Kariston säätiölle!

Yritän löytää syksyyn tasapainoa kirjailijantöiden ja teatterihommien välille – ja parhaimmillaan ne kyllä ruokkivat inspiroivasti toisiaan – mutta tiedän myös, että väsymisen vaara on todellinen, pitää pitää huolta jaksamisesta.

Nyt juuri olen yrittänyt toipua aivot ylikierroksille sytyttäneestä Berliinin-matkasta, jonka tein ystäväni kanssa viime viikolla. Oli huikeaa toteuttaa pitkäaikainen unelma ja mennä tutustumaan Berliinin teatterimaailmaan, erityisesti Brechtin ja Weigelin jalanjäljille Berliner Ensemble -teatteriin! Jännitin reissua paljon, mutta en eksynyt totaalisesti tai vammautunut liikenteessä eikä muutakaan pahaa tapahtunut (olen toivoton katastrofien kuvittelija aina etukäteen), vaan pystyin nauttimaan matkan elämyksistä, niin teatteriesityksistä, kaupungin fiilistelystä kuin satunnaisista paikallisten kohtaamisistakin. Joskus vielä menen uudestaan, kenties kirjailijaresidenssiin, sillä minulla on jo monien vuosien ajan ollut kaiken muun ohessa kesken aikuisille suunnattu romaanikäsikirjoitus, johon Brecht ja Weigel liittyvät.

Kulttuurialan terveisiä

Kesäpestini Pentinkulman päivien kulttuurituottajana on nyt ohi, ja rauhallisempi apurahajakso kirjoittamisen ja teatterin parissa alkanut. On aikaa hengähtää. Pentinkulman päivistä jäi onneksi järjestelystressistä huolimatta hyvä mieli, sillä yleisöä riitti ja ohjelma oli mieleenpainuvaa – eikä festivaalia päätetty kuopata taloushuolien takia, vaan jatkoa on luvassa. Totuusteemaa käsiteltiin monista näkökulmista, niin Väinö Linnan romaanien kuin tuoreempienkin faktaa ja fiktiota sekoittavien teoksien kautta. Kirjan juhlassa puhunut Juha Hurme toivotteli hyvää sienisyksyä seuraavin sanoin:

“Totuus on kaikin tavoin ihastuttavan kimurantti asia.

Sen jäljittäminen on harrastuksista virkeimpiä. Tarvitaan vain korrespondenssia, koherenssia, ripaus ryhdistävää pragmatismia ja ehjät kumisaappaat.

Ennen muuta tarvitaan paljon ympärivuotista samoilua kansallispuistoissa tutustumassa sukulaisiimme kasveihin ja eläimiin. Aika äkkiä äkkää sumuisella suolla, että tämä on todellista: luonnontilainen metsä – siinähän se onkin: tie, totuus ja elämä yhdessä monimuotoisessa paketissa.”

Minä olen viihtynyt viime viikkoina puolukkametsässä kokoamassa ajatuksia. On herännyt luovia ajatuksia käsikirjoituksiini liittyen, mutta kulttuurialan leikkaukset ahdistavat. Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacís nostaa ongelmia hyvin esiin tuoreessa blogitekstissään “Päättäkää itse, amputoidaanko käsi vai jalka!”:

“Valtion tuki taiteilijoille ja kulttuurin kentälle on uskomattoman pieni verrattuna kentän tuottamaan monipuoliseen hyötyyn yhteiskunnalle.

Taiteen tekijät mahdollistavat monta muuta elinkeinoa ja toimivat usein itse yrittäjinä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivista 25 % oli yrittäjiä, kun muissa ammateissa osuus oli 13 %. Leikkausten vuoksi monen kulttuurialan pienyrityksen toiminta vaarantuu.

Hallituksen nykyiset toimet johtavat siihen, että kohta korkeasti koulutettuja työttömiä on moninkertaisesti. Jo nyt 15 % korkeasti koulutetuista on työttömänä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 päätyökseen kulttuuriammateissa työskentelevistä 64 % oli korkea-asteen koulutus, siinä missä korkeakoulutettujen osuus muiden alojen ammattilaisista oli 41 %. Kirjailijaliiton jäsenistä korkeasti koulutettuja on lähes 80 prosenttia.

Leikkaukset kulttuurista osuvat ensisijaisesti ihmisiin, koska kulttuurialalla ei ole suuria tuotantovälineitä taikka infrastruktuuria, joista säästää. Kulttuuri tuotetaan lähes kokonaan ihmisvoimin. On vastuutonta tuhlausta muuttaa korkeasti koulutettuja ammattilaisten toimeentulo mahdottomaksi. Valtio menettää siinä sen panoksen, mikä aikoinaan tehtiin näiden ihmisten kouluttamiseen. Samalla kasvavat kustannukset toimeentulon menettämisestä. Saamatta jäävät niin laajat työllisyysvaikutukset, verotulot kuin vientieurot korkealaatuisesta suomalaisesta taiteesta.

Rahallista menetystä isompi on kuitenkin se henkinen menetys, joka kulttuurin alasajolla kansakunnalle on. Jos nykyisillä leikkauksilla tuhotaan vuosikymmenten aikana rakennettua kulttuurista perustaa, sitä on vaikeaa ja hidasta palauttaa. Ellei mahdotonta.”

Myös Pirkkalaiskirjailijat ry on laatinut oman kannanottonsa kulttuurileikkauksien vastustamiseksi, samoin kuin monet eri kulttuurijärjestöt. Yhteistyössä on voimaa, vaikka usein sitä tuntee itsensä kulttuurialan sekatyöläisenä, kirjailijana ja pienten proggisten teatteriohjaajana suhteellisen näkymättömäksi.

***

Yhteiskunnalliset aiheet puhuttavat syksyn kirjallisuustapahtumissakin. Olin itse Siuron Painetun sanan markkinoilla 17.8.2024 vetämässä paneelikeskustelua demokratiasta ja osuuskuntamuotoisista kustantamoista. Minä ja Reetta Vuokko-Syrjänen edustimme Osuuskummaa, Maritta Hirvonen Stresa-kustantamoa. Puoli tuntia kului nopeammin kuin osasin ennakoida, mutta tulipa jaettua oppeja kustantamon pyörittämisestä ja pohdittua, miten kustantamisen moninaisuus palvelee sananvapautta ja demokratiaa. Muukin ohjelma oli tietysti timanttista, ja Knuutilan kartano pihapiireineen sekä auringonkukkapeltoineen on ihastuttava paikka tällaisille tapahtumille.

Viikon päästä Työväenkirjallisuuden päivässä 7.9.2024 Werstaalla Osuuskumma järjestää paneelikeskustelun aiheesta “Onko tekoälyllä yhteiskuntaluokkaa?”:

AUDITORIO: 15.00–15.45 ONKO TEKOÄLYLLÄ YHTEISKUNTALUOKKAA?
Oikeus käyttää tai olla käyttämättä tekoälyä kietoutuu muiden kysymysten lisäksi myös luokkakysymykseen. Millaista yhteiskunnallista eriarvoisuutta tieteiskirjallisuudessa on spekuloitu tekoälyjen kehityksestä johtuen? Keskustelijoina tietämistä, tekoälyä ja eriarvoistumista tuotannossaan käsittelevät tieteiskirjailijat Satu Piispa-Hakala (Debytantti 2024), Taru Kumara-Moisio (Taivaanjuuret 2022, Atrain & Nord, Ihmisversoja 2019, Atrain & Nord) ja Reetta Vuokko-Syrjänen (Mahdottomien kukkien puutarha 2023, Syntykeho 2022).

Tervetuloa kuuntelemaan ja ottamaan kantaa!

***

Loppuun kuva performatiivisesta varjoteatteri-installaatiosta, jota me tukkateatterilaiset työstämme visuaalisen teatterin ammattilaisen Tytti Marttilan johdolla Tampereen Raatihuoneelle (hanke on osa Ruudun takaa -taidetapahtumaa, jota tukee Operaatio Pirkanmaa). Varjovaalit-esitys käsittelee vuoden 1907 vaaleja, jolloin Suomessa valittiin maailman ensimmäiset naiskansanedustajat eduskuntaan. Teos on nähtävissä 24.-26.10.2024 klo 18-21 Raatihuoneen ikkunoista. Raatihuoneen parvekkeelta luettiin aikoinaan ns. punainen julistus, jossa vaadittiin muun muassa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Tampere on siis ollut tärkeä paikka naisten äänioikeuden historiassa – pidetään huolta saamastamme perinnöstä!

(Kuva: Tytti Marttila / Tukkateatteri)