Author: tarukumaramoisio

Kulunut vuosi on ollut antoisa mutta myös stressaava. Tenhon ja Taivaanjuurien teemoista on ollut mukava puhua paneeleissa ja kirjailijahaastatteluissa, mutta muuten markkinointiponnistelu on aina työlästä ja kirjamessuilukin kuluttavaa. Oikein mielelläni vetäydyn nyt joulutauolle ja otan vuonna 2023 rauhallisemmin.

Vuonna 2019 minulla oli myös kahden romaanin vuosi ja olin aivan piipussa joulun aikaan, tosin silloin hoidin kirjailijanhommien lisäksi opettajanvirkaani ja surin syksyllä kuollutta äitiäni. Tuntuu, että sentään hiukan olen oppinut keskittämään voimiani asioihin, joita haluan tehdä, mutta osittain tämä vuosi on ollut vuoden 2019 toisintoa, samanlaista kiireistä sähellystä tapahtumasta toiseen. Pitäisi tehdä enemmän ajatuksella asioita, levollisemmin, mutta innostavat jutut vievät niin helposti mennessään, että periaate unohtuu. Sinänsä teatteri- ja kirjallisuustyöt kyllä tukevat toisiaan.

***

Haluaisin ensi vuonna uudistaa nämä kotisivuni – katsotaan, milloin se onnistuisi. Toistaiseksi olen vielä täydennellyt tätä vanhaa sivustoa ja luonut profiilin tuoreeseen pirkanmaalaiseen Kulttuuripankkiin.

***

Loppuun muisto Tampereen Kirjafestareilla kuullusta, Pirkkalaiskirjailijoiden tuottamasta “Elämää suuremmat teemat nuortenkirjallisuudessa” -paneelikeskustelusta (kuvan otti Asko Jaakonaho, vieressäni istuvat Marisha Rasi-Koskinen, Katariina Romppainen ja paneelia vetänyt Harri István Mäki), jossa pohdimme sitä, kuinka lasten, nuorten ja aikuisten kirjallisuudessa ei lopulta ole kovin suurta eroa, ihmisyyden teemat ovat pitkälti samoja.

***

Ja tietenkin vielä joulukuvakin tarvitaan (larppasin viikko sitten Marja Metsäporoa Ylöjärven kaupungin päiväkodinjohtajille tilauksesta suunnittelemassani työhyvinvointilarppituokiossa) – sydämellisen leppoisaa joulunaikaa kaikille!

Tampereen Kirjafestareiden aika on nyt, juuri tällä viikolla. Esiinnyn yllättävän monta kertaa – onhan tämä vuosi ollut kahden julkaistun teoksen vuosi itselleni. Tervetuloa kuuntelemaan seuraavia juttuja:

• to 1.12. klo 18 esiinnymme Pulmun kanssa Sampolan kirjaston kirjailijavieraina; tapahtuma on osa Metso STUDION tuotantoa ja sitä voi seurata myös verkkotapahtumana Tampereen kanavalta
• la 3.12. klo 13 (tila: Vedessä palaa / Sopraano) olen mukana Pirkkalaiskirjailijoiden tuottamassa “Elämää suuremmat teemat nuortenkirjallisuudessa” -paneelissa Marisha Rasi-Koskisen, Katariina Romppaisen ja Harri István Mäen kanssa
• la 3.12. klo 15.30 (tila: Riffi) avaamme Pulmun kanssa Tenho-romaanin teemoja
• su 4.12. klo 13.30 (tila: Duetto2) olen Matti Ylipiessan haastattelussa Taivaanjuuret-nuortenromaanini tiimoilta

On upeaa, että Tampereella riittää kirjallisuustapahtumia, ja erityisen innoissani olen siitä, että Pirkkalaiskirjailijat Suomen vanhimpana paikallisena kirjailijayhdistyksenä on hurjassa iskussa ja järjestää 80-vuotisen taipaleensa kunniaksi Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat -klubisarjan. Sarja polkaistaan käyntiin Kirjafestareilla ja jatkuu yhdeksällä kirjallisella illalla ensi vuoden puolella. On ilo olla Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsenenä mukana touhussa!

***

Uusimmassa Virke-lehdessä on Outi Ojan kirjoittama juttu Taivaanjuurista ja minusta kirjailijana. Ilahduin tekstin näkemyksellisestä otteesta: “Taivaanjuuret voi avautua lukijalle ensisijaisesti tunteiden kuvaamisen ja kasvattamisen etiikan tutkielmana. Se on siis myös yhteiskunnallinen romaani: vaikka se sijoittuu etäiseen tulevaisuuteen, siinä otetaan samalla kantaa masennuksen ja apatian kaltaisiin aiheisiin. Samalla kommentoidaan nykymaailmaa. – – Fiktion kautta voi etsiä ratkaisuja ongelmiin, kuten siihen, miten voi pitää huolta yksilöiden jaksamisesta suurissa opetusryhmissä ja etäpalaverien aikakaudella tai ymmärtää luonnon merkityksen ihmisten hyvinvoinnille tehostamisen keskellä.”

Otsikko “Taru Kumara-Moisio kirjoittaa filosofista hopepunkia ja ahdistuu dystopioista” pitää siinä mielessä paikkansa, että yritän pysyä elämänasenteeltani toiveikkaana, vaikka ahdistunkin herkästi, mutta todellisuudessa utopia ja dystopia kulkevat aina tavallaan käsi kädessä, vuorovaikutuksessa keskenään. Taivaanjuurissa rakennetaan parempaa maailmaa ihan kaikille, mutta kohdataan myös dystooppista pahoinvointia.

Torstaina 17.11. klo 18-20 Työväenmuseo Werstaalla vietetään Ysäri-teemailtaa “Tekstareita ja irkkausta” Ysäri-näyttelyn kunniaksi. Olemme Pulmu Kailamon kanssa paikan päällä kertomassa omia ysärimuistojamme Tenho-romaanin hengessä. Tervetuloa mukaan muistelemaan 90-luvun viestintätapoja – yleisökin nimittäin pääsee kertomaan omia muistojaan netin ja kännyköiden alkuajoista!

Tenho-romaanista kirjoitetussa tuoreessa VETUS et NOVA -blogin kirja-arviossa J.O. Hiltunen nostaa 90-luvun Tampereen nörttikulttuurin kuvaamisen teoksen suurimpien ansioiden joukkoon ja kehuu henkilökuvausta aidosti problematisoivaksi. “Romaani on tyylikäs kokonaisuus, ja varsinkin vuoropuhelut toimivat hyvin”, arviossa summataan.

***

Taivaanjuurien kirjanjulkkarit ja romaaniin pohjautuva installaationäyttely kirjasto Leijassa Ylöjärvellä lokakuussa juuri ennen Helsingin Kirjamessuja jättivät mainion muistijäljen – ylitin itseni sanataideperformanssillani ja yhteisöllinen installaatio sai paljon kehuja, kiitos kaikille julkkareihin ja installaatioon osallistuneille sekä näyttelyä katsomassa käyneille! Instagram-tililtäni löytyy kuvia julkkareista ja näyttelytilasta.

Kävin keskustelemassa Taivaanjuurista varsin filosofisia ja osin levottomia juttuja Tähtivaeltaja-podcastin Aleksi Kuution kanssa viime viikonloppuna. Odotan mielenkiinnolla, miltä kyseinen haastattelu kuulostaa sitten kun se on editoitu ja julkaistu. Virke-lehden haastatteluakaan ei ole ihan vielä julkaistu, joten palaan Taivaanjuurien teemoihin tarkemmin seuraavissa kuulumisissani.

Nuortenromaanini Taivaanjuuret saapui painosta reilu viikko sitten, ja olen jo ehtinyt antamaan sen teemoista haastattelun tulevaan Virke-lehteen. Toivottavasti teos löytää opettajien ja kirjastojen kautta tiensä nuorten käsiin. Ainakin esilukijanuorilta Annalta ja Aavalta sain editointivaiheessa hyvää palautetta: kirjaa on kehuttu mukaansatempaavaksi ja ajatuksia herättäväksi.

***

Kirjamessusesonki odottaa kulman takana. Tässä tulevien messuesiintymisteni päivämääriä:

• Turun Kirjamessut, Fiore-lava, pe 30.9.2022 klo 10.20-10.40: luvassa ysärinostalgiaa ja naisnörttejä, kun minä ja Pulmu Kailamo johdatamme yleisöä Tenhon maailmaan
• Helsingin Kirjamessut, Kallio-lava, la 29.10.2022 klo 10.30-11.00: tiedossa Taivaanjuuret-teoksen pohdiskelua yhdessä Kallion lukiolaisten kanssa
• Tampereen Kirjafestareilla joulukuussa olen mukana sekä Tenhon että Taivaanjuurien kera, mutta niistä annan tarkemmat ohjelmatiedot myöhemmin

Olen sairastanut juuri koronan ja iskiasvaivakin taas ärsyyntyi, joten vointi ei ole ollut paras mahdollinen, mutta yritän nauttia messuiluhuumasta sen verran kuin voin. Ettei menisi liiaksi suorittamiseksi, vaan jäisi myös rentoja muistoja. Teokset ovat sen arvoisia.

Loppuun hassu bookface-kuva Taivaanjuurien sisarteoksesta Ihmisversoista: se on vanha, löytyi yllätyksenä Instagramista, mutta ilahduttaa edelleen – kiitos Myrtsin kirjasto!

Näinkin voi tapahtua, vaikka en olisi uskonut: liikutuin omasta ohjauksestani kyyneliin. 7Mannerta-esitys Tukkateatterilla sai ensi-iltansa viime perjantaina ja lopputuloksesta tuli liikuttavan hieno. Kiitos toiselle ohjaajalle Katri Hätille ja koko työryhmälle mahdollisuudesta päästä mukaan projektiin sekä tietenkin kaikista työtunneista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi! Esitys pohjautuu itselleni rakkaan kirjailijan Eeva-Liisa Mannerin proosaan, mutta näytelmäsovitusten tyyli vaihtelee hauskasti absurdista lyyriseen, kauhusta realismiin. Kunnon haaste ohjaajille siis, seitsemän peräkkäin esitettävää erityyppistä pienoisnäytelmää, joita yhdistää Mannerin henki, surumielisen vino ja soinnikas näkökulma maailmaan.

Ammensin ohjaukseeni sekä ilosta että surusta: äidin kuolemasta, sisarusten välisestä kinastelusta ja rakkaudesta, hassuista haikailuista. Esityksen valmistamisesta tuli tunteikas retki, ja toivon, että se välittyy myös katsojille, saa heidät herkistymään omien muistojensa ääreen. Vähän olin myös stressaantunut ja pettynyt itseeni (miksi en ottanut valosuunnittelua vielä paremmin haltuun), tietysti, mutta se kuulunee prosessiin.

***

Kesän kirjailijakeikat sujuivat mukavasti – niistä löytyy kuvia Instagramin puolelta. Hauskin minun ja Pulmun yhteinen haastattelu taisi olla elokuinen Kirjakävelyllä-podcast – kuunnelkaa, mitä turisemme Anna Paldarin kanssa keskellä ukonilmaa!

Tenho-romaani on saanut julkisuutta myös pohjalaisissa paikallislehdissä Kyrönmaassa ja Pohjankyrössä sekä Kulttuuritoimituksen Parasta juuri nyt -palstalla, jossa Lepe Parviainen mainitsee Tenhon kuvaavan ”tamperelaista 1990-luvun loppupuoliskon opiskelijaelämää sellaisella tarkkuudella, että tuntee kuin tulleensa kotiin sen sivuilla”.

Nörttityttöjen blogissa (kirja-arvion kirjoittanut Riikka Riihiniitty) Tenhoa hehkutetaan kiinnostavaksi, rouheaksi ja elämää syleileväksi tarinaksi itsetunnosta ja itsetuntemuksesta: ”Kata tuli itselleni tarinan aikana läheiseksi ja tutuksi mukavalla tavalla. Tähän vaikutti paljon kirjan kieli, joka oli mukaansatempaavaa, sopivan puhekielistä, sujuvaa ‘irkkiä’ ja kiehtovaa kuvausta. Pidin Katan tavasta kuvata asioita omissa ajatuksissaan.”

Amman lukuhetkessä Tenhoa suositellaan nostalgiannälkään. Kirjagramin puolella nostalgia onkin varmaan yleisin termi, jolla Tenhon lukukokemusta kuvaillaan. Lukijoiden omat ysärimuistot vyöryvät teoksemme siivittäminä esiin, ja hyvä niin, muistot ovat tärkeitä.

Ennen syksyn kirjamessukautta kalenterissani on seuraavat kirjailijaesiintymiset:

8.-9.7. Osuuskumman kymppijuhlat sekä YA-kirjallisuus ja toivo -paneeli Espoon Finnconissa

25.7. Kirjailijavierailu Pulmu Kailamon kanssa Tenho-romaanin tiimoilta Tervapääskyn puutarhakahvilassa Valkeakoskella

18.8. Kirjakävelyllä-podcast-lähetys: Anna Paldar, Pulmu Kailamo ja minä

20.8. Paneeliesiintyminen Pulmu Kailamon kanssa Tenho-romaanin tiimoilta Siuron painetun sanan markkinoilla Nokialla

3.9. Kirjailijahaastattelu Pulmu Kailamon kanssa Tenho-romaanin tiimoilta Työväenkirjallisuuden päivän kirjallisuustapahtumassa Työväenmuseo Werstaalla

Tervetuloa kuuntelemaan kirjajuttuja!

***

Pulmu Kailamon ja minun yhdessä kirjoittama Tenho-romaani (Enostone) on saanut viime aikoina ilahduttavan paljon huomiota #kirjagramissa ja onpa se mainittu Mikrobitissäkin: Pasi Kiviojan kolumnissa nostetaan esiin Tenho-romaanissa käytettyä 90-luvun irkkisanastoa hauskalla tavalla. Lisäksi “kirjan nostalgia ja ihmissuhdekudelma on toteutettu tavalla, joka puhuttelee varmasti laajemminkin sosiaalisen median alkuhämärissä ennen Facebookia ja Twitteriä varttunutta sukupolvea”. Kirjakaapin kummituksen mielestä Tenho on “mukaansa tempaava romaani, jota oli ilo lukea”. Blogiarviossa kehutaan teoksen ajankuvaa kiehtovaksi ja tunnistettavaksi sekä todetaan, että “ajallinen miljöö on rakennettu huolella, ja se paitsi herättää muistoja myös ilahduttaa muistuttaessaan monesta niin ysäriläisestä yksityiskohdasta”.

Kummaa kirjoitusopasta (Osuuskumma) on puolestaan arvioitu Kulttuuritoimitus.fi:n sivuilla varsin kattavasti, eri artikkelit huomioiden. Yleisesti kyseessä on kuulemma “mutkaton teos, josta paistaa tekemisen meininki ja rakkaus lajiin”.

Syksyllä julkaistava Taivaanjuuret-nuortenromaanini löytyy sekin jo kirjasyksyn 2022 listauksesta.

Lämminhenkistä kesää kaikille!

Talkoilin ensimmäistä kertaa elämässäni Annikin Runofestivaalin lipunmyynnissä ja seurasin ilolla esityksiä. Pää meni heti alkuun sekaisin, kun tapasin Jarmo Heikkisen, jonka Lukemisen maku -tv-tuotannossa nuorena esiinnyin viisastelemassa Veljeni Leijonamielestä, Iris rukasta ja Robin Hoodista sekä myöhemmin ystäväni kanssa myös Laila Hietamiehen Laatokka-sarjasta. Liikaa muistoja vyöryi yli, herkistelin kyynelissä. Mutta muuten tunnelma oli pääosin aurinkoinen ja lämminhenkinen: Jarmon tytär Mirjami Heikkinen esitti mainion räpversion Hymyilevästä Apollosta, Imogen Stirling sai sydämeni melkein pysähtymään rajulla performanssillaan ja Pelle & Romantiks vei puolestaan 20-luvun tunnelmiin. Eläydyin osaksi jokaista esitystä, kiitos.

Pulmu ja minä olemme pohtineet 20-luvun olevan tavallaan Tenho-romaanimme kolmas aikataso, tosin hennoin viivoin piirrettynä. Teoksessa siteerataan Olavi Laurin ja Mika Waltarin Valtatiet-runokokoelmaa, tehdään Suureen Illusioniin liittyvää gradua ja suudellaan Hämeensillalla Pirkkalaisveistosten pronssisen katseen alla kaksikymmentälukua tunnelmoiden: holvisillalta avautuu ihmisten rakentama maisema, lahja menneisyyden ihmisiltä tulevaisuuden ihmisille.

Tenho-romaanin lukijoiden valloitus on edennyt tasaisen maltilliseen tahtiin: olemme esitelleet teoksen teemoja mm. Ylöjärven Uutisissa ja Radio Musan kahvituntihaastattelussa sekä sopineet alustavasti tulevasta kirjastovierailusta, kirjapaneeliesiintymisestä ja ysäriteemaisista yhteistyökuvioista. Nide MUJI -kirjakaupan esiintyminen löytyy tallennettuna Enostone-kustantamon fb-sivulta. Lisäksi Tenho on ollut mukana Metso-kirjaston Tampereelle sijoittuvien teosten näyttelyssä.

(Kuvakaappaus Ylöjärven Uutisten verkkosivuilta. Kuva ja tekstit: Elviira Luoma)

On ollut yllättävän työlästä miettiä markkinointia: kuinka paljon pitäisi pommittaa eri tahoja tiedusteluilla, laatia somepäivityksiä ja olla hullun lailla aktiiiiiiiiiiiivinen. Mutta onneksi meitä on kaksi: toinen keksii erilaisia näkökulmia ja yhteistyötahoja kuin toinen. Toisaalta olen tuntenut itseni juuri tämän teoksen työstämisen parissa erityisen vajavaiseksi: yhteiskirjoittamistamme hidastivat vuosien varrella sekä työuupumukseni opettajana että äitini kuolemaan ja lapsuudenkotini myymiseen liittyvät suruprosessit. Lienee inhimillistä, että kun esittelemme Tenhoa, ajaudun aina miettimään myös sen kirjoittamiseen liittyneitä raskaita juttuja. Hyvin tässä kuitenkin on edetty, ihan tarpeeksi päättäväisesti, voimavaroja vaalien ja yhdessä tuumin asioista keskustellen.

Työskentelen kirjailijana vielä kesäkuun, sillä minulla on taas Kirsi Kunnaksen kammarin työhuone Vanhalla Räikällä käytössäni Aino Mattila -säätiön kautta. Heinäkuussa sitten otan rennosti – toivottavasti.

Loppuun kiva kuvamuisto Hämärä-kirjallisuustapahtuman utopiapaneelista, jossa toimin puheenjohtajana. Keskustelu Emmi Itärannan, Siiri Enorannan ja Marisha Rasi-Koskisen kanssa polveili monessa tasossa. Osallistuin muuten myös ylpeänä biseksuaalina Pirkkalaiskirjailijoiden ja #kirjagramin MansePride-viikon kirjallisuustapahtumaan, vaikka sää aamulla näytti toivottomalta eikä keskittymiskykyni ollut aivan parhaimmillaan muutenkaan.

***

Tenho-romaanin ysärihenkiset julkkarijuhlat Telakalla olivat minulle tunteiden vuoristorataa: naurua, itkua, liikuttavaa haikailua, halauksia, asiallista keskustelua, inttämistä ja yhteisymmärrystä. Kiitos kaikille hetkessä mukana eläneille! Join hiukan liikaa ja kaduin sanomisiani seuraavana päivänä rappioalkoholistin liioittelevissa tunnelmissa, mutta lopulta mieleeni nousi kuitenkin päällimmäiseksi puhdas ilo romaanin valmistumisesta ja siitä, että vieraat kokivat Tenhon tärkeäksi – kirja oli syy tulla mukaan yhteiseen juhlaan, jakamaan yhdessä ajatuksia maailmanmenosta kaikessa kauneudessaan ja järkyttävyydessään sekä tietysti fiilistelemään erilaisia ysärimuistoja. Pulmulle ja minulle yhteiskirjalla on luonnollisesti vielä erityinen merkitys ystävyytemme sinettinä.

***

Tenhosta on tullut jo yllättävänkin runsaasti lukijapalautteita, lähinnä tietysti tutuilta tässä vaiheessa. Romaania on kehuttu erityisesti sekä ajankuvan että tyylin eloisuudesta. Muun muassa kirjailija ja sanataideohjaaja Satu Lepistö luki teoksen yhdessä yössä:

“Kirjajulkkareiden jälkeen jäin lukemaan Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision yhdessä kirjoittamaa kirjaa Tenho. Loppuunhan se oli luettava, ja pääteasemalle päästyä jäi keveä ja hyvä olo. Yhdeksänkymmentäluku ja Tampere ja nuoruus soivat teoksessa tavanomaista rehellisemmänoloisina ja tuttuina. Sattumalta kirjaan oli valittu minulle tuttuja elementtejä Krakovaa, Hervantaa, mutta myös nuoruuden epävarmuutta myöten. Nelikymppinen Kata taas näyttäytyy kasvaneena, mutta sopivalla tavalla aidon keskeneräisenä. Kirjan aikana asiat nitkahtavat tarpeeksi eteenpäin.

Suosittelen lämpimästi. Olen melko kriittinen lukija, kritiikki on osa osaamistani ja välttämättömyys opettamisessa, kirjailijan työssä ja käsiksiä lukiessa, mutta rehellisesti: tätä kirjaa oli nyt vain pakko fiilistellä.”

Samanlainen lukemisen imu korostuu myös Kirsi-Marian Illuusioita-kirjablogin kuvauksessa: “En meinannut malttaa laskea Tenhoa käsistäni. Oli pakko lukea se parissa päivässä, viimeiset sivut valvoen yötä myöten. Se on kertomus ihmissuhteista eri ikävaiheissa, mutta myös nuoren aikuisen itsensä etsimisestä, onnen kaipuusta ja elämänpolusta. Se pohtii mahdollisuutta muutokseen ja sitä, milloin on liian myöhäistä muuttaa valintoja ja muistaa joskus kirkkaana kajastaneet haaveet. Kirja on kirjoitettu hyvin ja oletettavasti myös kustannustoimitettu taitavasti. Se on valmis paketti, jonka osaset on hiottu muodostamaan kiinnostava, jouhevasti etenevä tarina.”

***

Oo, sain Taiteen edistämiskeskukselta apurahan kahdeksan kuukauden työskentelyyn – kyllä tuntuu hyvältä. Se on isoin apuraha, jonka olen tähän mennessä saanut. Täällä sitä nyt porskutetaan päätoimisena kirjailijana. Ammattilaisena. Koko ajan kyllä oppii lisää kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta, ja hyvä niin.

Syksyllä julkaistavan nuortenromaanini Taivaanjuuret kansikuva on nyt julkaistu. Pidän sen maanläheisistä väreistä ja dramaattisesta tunnelmasta. Kannen on suunnitellut Sara Kalajanniska. Teos on hopepunk-henkinen seikkailu tulevaisuuden Maassa – ja Marsissakin käydään. Siinä myös rakennetaan jonkinlaista koulutusutopiaa ja pohditaan merkityksellistä elämää. Olen muuten vetämässä utopia-aiheista paneelia Hämärä-kirjallisuustapahtumassa 14.5. Tampereella.

Näin tänään kevään ensimmäisen perhosen, joka sattui olemaan suruvaippa. Kaunis oli. Heti kyllä ajattelin taas lapsuudenperheessäni traagisesti kuolleita koiria, ja kaikkia muitakin joskus tuntemiani kuolleita ja omaa kuolemanpelkoani (jota yritän käsitellä juuri siinä teoksessa johon nyt apurahaa sain), mutta kevät on silti ihmeitä täynnä. Sinivuokkoja ja muurahaisiakin käyskenteli siinä silmieni alla, ihan selvästi liikkuivat kaikki, ei kohmeesta tietoakaan.

Osuuskumma piti juuri 10. vuosikokouksensa, voi hyvin ja julkaisi mainion Kumman kirjoitusoppaan. Bileet jäivät valitettavasti pitämättä, mutta instalive-lähetyksiä on nähty kokonainen sarja. Itsekin pääsin turisemaan kirjoitusoppaan tiimoilta Anni Nupposen kanssa editoinnista (oma artikkelini) ja erotiikan kirjoittamisesta (Annin vastuualue). Tämä keskusteluhan oli aikamoinen saavutus, koska olen melko estoinen erotiikkakirjoittaja (itsekritiikki turhan rankkaa), vaikka seksistä pidänkin. Kummasta kirjoitusoppaasta löytyy kyllä hyviä harjoituksia, jos tahtoo joskus treenata.

Sain helmikuussa Taikelta kohdeapurahan ja olen myös hankkinut kevytyrittäjätunnuksen, jotta yksittäisten töiden (olen tehnyt mm. arvostelupalveluhommia Pirkkalaiskirjailijat ry:n kautta) laskuttaminen olisi helpompaa. Edularppauskeikkojakin (ja teatteri-ilmaisun opetusta toki) tulee aina joskus – viimeksi helmikuun alussa demonstroin Itä-Suomen yliopiston DigiErko-opettajille ja -opiskelijoille etäedularppausta. Kirjailijan tulot ovat silppua opettajan kuukausipalkkaan verrattuna, mutta olen silti tyytyväinen viimevuotiseen päätökseeni luopua opettajan virasta. On vapaampi olo.

Olen kyllä mennyt psykoterapiaan pohtimaan tätä vapauttani ja muuta olemassaoloani. Ajattelin, että siitä olisi hyötyä niin kirjailijana kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissakin. Että mikä kaikki ahdistaa ja miksi, vaikka ei tarvitse paeta karmealla tavalla ukrainalaisten tavoin. Osaan velloa loputtomasti synkissä kuolemamuistoissa ja sitten taas harmitella vellomista ja päätyä ylipirteäksi tsemppaajaksi ja kohta taas ihmetellä pää sekavana, mikä on totta ja mikä ei. 

Lopuksi vielä paluu hyviin uutisiin: Tenho-romaanilla on upea kansi ja kirjan ilmestyminen häämöttää kuukauden päässä! Teoksemme löytyy Pirkkalaiskirjailijoiden tuoreesta katalogista.