Talkoilin ensimmäistä kertaa elämässäni Annikin Runofestivaalin lipunmyynnissä ja seurasin ilolla esityksiä. Pää meni heti alkuun sekaisin, kun tapasin Jarmo Heikkisen, jonka Lukemisen maku -tv-tuotannossa nuorena esiinnyin viisastelemassa Veljeni Leijonamielestä, Iris rukasta ja Robin Hoodista sekä myöhemmin ystäväni kanssa myös Laila Hietamiehen Laatokka-sarjasta. Liikaa muistoja vyöryi yli, herkistelin kyynelissä. Mutta muuten tunnelma oli pääosin aurinkoinen ja lämminhenkinen: Jarmon tytär Mirjami Heikkinen esitti mainion räpversion Hymyilevästä Apollosta, Imogen Stirling sai sydämeni melkein pysähtymään rajulla performanssillaan ja Pelle & Romantiks vei puolestaan 20-luvun tunnelmiin. Eläydyin osaksi jokaista esitystä, kiitos.
Pulmu ja minä olemme pohtineet 20-luvun olevan tavallaan Tenho-romaanimme kolmas aikataso, tosin hennoin viivoin piirrettynä. Teoksessa siteerataan Olavi Laurin ja Mika Waltarin Valtatiet-runokokoelmaa, tehdään Suureen Illusioniin liittyvää gradua ja suudellaan Hämeensillalla Pirkkalaisveistosten pronssisen katseen alla kaksikymmentälukua tunnelmoiden: holvisillalta avautuu ihmisten rakentama maisema, lahja menneisyyden ihmisiltä tulevaisuuden ihmisille.
Tenho-romaanin lukijoiden valloitus on edennyt tasaisen maltilliseen tahtiin: olemme esitelleet teoksen teemoja mm. Ylöjärven Uutisissa ja Radio Musan kahvituntihaastattelussa sekä sopineet alustavasti tulevasta kirjastovierailusta, kirjapaneeliesiintymisestä ja ysäriteemaisista yhteistyökuvioista. Nide MUJI -kirjakaupan esiintyminen löytyy tallennettuna Enostone-kustantamon fb-sivulta. Lisäksi Tenho on ollut mukana Metso-kirjaston Tampereelle sijoittuvien teosten näyttelyssä.
(Kuvakaappaus Ylöjärven Uutisten verkkosivuilta. Kuva ja tekstit: Elviira Luoma)
On ollut yllättävän työlästä miettiä markkinointia: kuinka paljon pitäisi pommittaa eri tahoja tiedusteluilla, laatia somepäivityksiä ja olla hullun lailla aktiiiiiiiiiiiivinen. Mutta onneksi meitä on kaksi: toinen keksii erilaisia näkökulmia ja yhteistyötahoja kuin toinen. Toisaalta olen tuntenut itseni juuri tämän teoksen työstämisen parissa erityisen vajavaiseksi: yhteiskirjoittamistamme hidastivat vuosien varrella sekä työuupumukseni opettajana että äitini kuolemaan ja lapsuudenkotini myymiseen liittyvät suruprosessit. Lienee inhimillistä, että kun esittelemme Tenhoa, ajaudun aina miettimään myös sen kirjoittamiseen liittyneitä raskaita juttuja. Hyvin tässä kuitenkin on edetty, ihan tarpeeksi päättäväisesti, voimavaroja vaalien ja yhdessä tuumin asioista keskustellen.
Työskentelen kirjailijana vielä kesäkuun, sillä minulla on taas Kirsi Kunnaksen kammarin työhuone Vanhalla Räikällä käytössäni Aino Mattila -säätiön kautta. Heinäkuussa sitten otan rennosti – toivottavasti.
Loppuun kiva kuvamuisto Hämärä-kirjallisuustapahtuman utopiapaneelista, jossa toimin puheenjohtajana. Keskustelu Emmi Itärannan, Siiri Enorannan ja Marisha Rasi-Koskisen kanssa polveili monessa tasossa. Osallistuin muuten myös ylpeänä biseksuaalina Pirkkalaiskirjailijoiden ja #kirjagramin MansePride-viikon kirjallisuustapahtumaan, vaikka sää aamulla näytti toivottomalta eikä keskittymiskykyni ollut aivan parhaimmillaan muutenkaan.
***
Taru Kumara-Moisio 